FR - Eduskunta

Commentaires

Transcription

FR - Eduskunta
Valtiovarainministeriö
E-KIRJE
RMO
13.02.2012
JULKINEN
Määräaika komssion konsultaatiiolle
11.04.2012
Leinonen Harry(VM)
VM2012-00165
Eduskunta
Suuri valiokunta
Viite
Asia
Vihreä kirja: Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille
U/E-tunnus:
EUTORI-numero: EU/2012/0547
Ohessa lähetetään perustuslain 97§:n mukaisesti selvitys komission 11 päivänä
tammikuuta 2012 antamasta vihreästä kirjasta: Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat
kortti-, verkko- ja mobiiilimaksuille.
Ylijohtaja
Pentti Pikkarainen
Finanssineuvos
Harry Leinonen
LIITTEET KOM(2011) 941 lopullinen
KOM (2011) 941 slutlig
2(2)
Asiasanat
maksujärjestelmät, maksukortit, maksuliike, maksut, maksuvälineet, matkaviestimet, rajat
ylittävät maksut, sähköinen kaupankäynti, sähköinen raha, Internet
Hoitaa
LVM, OM, TEM, UM, VM
Tiedoksi
EUE, OKM, SM, STM, TH, VNEUS, VNK
Valtiovarainministeriö
PERUSMUISTIO
RMO
22.03.2012
JULKINEN Komission konsultaation
määräaika 11.04.2012
Leinonen Harry(VM)
VM2012-00166
Asia
Vihreä kirja: Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille
Kokous
Liitteet
Viite
KOM(2011) 941 lopullinen
KOM(2011) 941 slutlig
EUTORI/Eurodoc nro:
EU/2012/0547
U-tunnus / E-tunnus:
Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe:
Euroopan komissio julkaisi 11.1.2012 vihreän kirjan yhdentyneistä eurooppalaisista
markkinoista kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alueella ja niiden kehittämisestä. Vihreä
kirja sisältää 32 yksityiskohtaista kysymystä, joihin voi vastata avoimessa
konsultaatiossa 11.4.2012 mennessä. Suomalaisten viranomaisten yhteisten näkemysten
kokoaminen on työn alla valtiovarainministeriössä. Konsultaatiovastauksia komissio
käyttää todennäköisesti suunnitellessaan uusia toimenpiteitä markkinoiden
tehostamiseksi.
Asiakirjat:
KOM(2011) 941 lopullinen Vihreä kirja: Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-,
verkko- ja mobiilimaksuille
EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely:
Konsultaatio ilman päätösesityksiä
Käsittelijä(t):
Valtiovarainministeriö, Harry Leinonen, 09 160 33233
Suomen kanta/ohje:
2(6)
Suomen kannalta on tärkeää, että modernien ja elektronisten maksupalvelujen
kehittämistä edistetään ja niiden turvallisuusominaisuuksia parannetaan, koska Suomessa
on kehittynyt teknologinen ympäristö, maksujärjestelmien kehittyneisyysaste on korkea
ja uusien maksupalvelujen käyttö on suhteellisesti laajempaa kuin EU-alueella
keskimäärin.
Suomi kannattaa eurooppalaisten maksupalvelumarkkinoiden ja infrastruktuurien sekä
perusmaksupalvelujen sanoma- ja käsittelystandardien yhtenäistämistä. Tavoitteena tulisi
mahdollisuuksien mukaan olla täysin kansainvälisten standardie n käyttöönotto.
Hinnoittelun läpinäkyvyys ja kilpailun lisääminen on tärkeää maksupalvelua käyttävien
asiakkaiden hyötyjen lisäämiseksi. Läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden varmistamiseksi
kaikkien yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA-aluella) käytettävien maksuvälineiden
mahdolliset pankkienväliset siirtohinnat tulisi olla julkisia sekä niitä olisi syytä säädellä
samalla tavalla ja niille tulisi asettaa yhtenäiset maksimitasot, joita alennettaisiin
maksupalvelukäyttäjien hyötynäkökulmien ja hinnoittelun läpinäkyvyyden perusteella
asteittain kohti nollaa.
Kansallisista palveluista, hallintomalleista ja infrastruktuureista on tarve siirtyä avoimiin
EU- laajuisiin ratkaisuihin, joiden kehittämisessä huomioidaan kaikkien osapuolten
näkemykset. Elektronisten maksuvälineiden ja maksamisen turvallisuuteen, niiden
toimintavarmuuteen ja saatavuuteen on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota
volyymien lisääntyessä sekä yhteiskunnan ja asiakkaiden riippuvuuden niistä kasvaessa.
Tilipohjaisten maksujen käytön lisääntyminen on omiaan vähentämään käteiseen
liittyvää rikollisuutta ja veronkiertoa.
Kuten aikaisempi SEPA-kehitys on osoittanut, EU-laajuisten ratkaisujen kehittämisessä
tarvitaan viranomaistoimenpiteitä koordinoinnin varmistamiseksi ja kehityksen
nopeuttamiseksi.
Pääasiallinen sisältö:
Kuuleminen liittyy SEPAn (Single Euro Payment Area) eli yhtenäisen euromaksualueen
jatkokehittämiseen. Kuuleminen keskittyy kortti-, verkko- ja mobiilimaksuihin, koska
kehitys näillä alueilla on ollut selvästi hitaampaa kuin tilisiirroissa ja suoraveloituksissa.
Verkkomaksulla tarkoitetaan internetissä tapahtuvaa maksua, jota käytetään useimmiten
e-kaupankäyntitilanteessa. Mobiilimaksulla tarkoitetaan matkapuhelimella käynnistettyä
maksua esimerkiksi kauppiaalle m-kaupankäynnissä tai toiselle kuluttajalle, joka saa
välittömästi maksun vastaanottokuittauksen. Komission tavoitteena on
korttimaksukäytäntöjen yhtenäistäminen, verkkomaksujen tehokkuuden ja turvallisuuden
parantaminen ja mobiilimaksujen edistäminen. Komissio näkee, että markkinoiden
integroinnilla voitaisiin näissä palveluissa saavuttaa merkittäviä hyötyjä. Kilpailu
lisääntyy ja asiakkaille on tarjolla läpinäkyvästi enemmän valintamahdollisuuksia,
kehitys nopeutuu ja innovoinnit lisääntyvät sekä maksujen turvallisuus paranee ja
asiakkaiden luottamus näihin uusiin tuotteisiin kasvaa.
SEPA on hyvin laaja markkina-alue, jolla tehdään noin 60 miljardia tilipohjaista
vähittäismaksua vuodessa. Maksukortteja on alueella yhteensä noin 730 miljoonaa eli
noin puolitoista korttia keskimäärin per asukas. E-kaupankäyntiin liittyviä
verkkomaksuja on kuitenkin vain 141 miljoonaa ja kasvua on vain noin 10% vuodessa.
Mobiilimaksujen käyttäjiä on SEPA-alueella vain noin 7 miljoonaa, kun niitä on
esimerkiksi Kaukoidässä jo noin 63 miljoonaa. Pienetkin tapahtumakohtaiset
tehokkuussäästöt johtavat merkittäviin kokonaissäästöihin näin suurissa volyymeissa.
3(6)
Komissio näkee, että hyötyjen saavuttaminen edellyttää tehokkaita turvaratkaisuja,
valinnan vapautta, esteetöntä teknistä ja liiketoiminnallista innovointia sekä
komponenttien standardointia ja järjestelmien/palvelujen yhteiskäyttöisyyttä, joiden
edistämiseksi voidaan tarvita viranomaistoimenpiteitä.
Kuulemista varten komissio on laatinut listan 32 yksityiskohtaisesta kysymyksestä, joihin
liittyy useita alakysymyksiä. Kaikki kiinnostuneet tahot voivat vastata kysymyksiin
avoimessa kuulemisessa. Kysymykset jakaantuvat seuraaviin laajempiin
kokonaisuuksiin:
•
•
•
•
•
•
•
•
nykyisten markkinoiden hajanaisuus, markkinoille pääsyn esteet ja ongelmat
rajojen yli tapahtuvalle palveluntarjonnalle
kuluttajille sekä vähittäiskaupoille ja muille yrityksille tarjottavien
maksupalvelujen läpinäkyvä ja kustannustehokas hinnoittelu
standardoinnin kehittämistarve
palveluntarjoajien välisen yhteentoimivuuden kehittäminen
maksujen turvallisuus
SEPA kehityksen ohjaus
kehityksen ohjaaminen korttien, m- maksujen ja e-maksujen aloilla
yleiset huomiot.
Komissio hakee markkinoiden näkemyksiä mm. seuraaviin keskeisiin
maksuvälineominaisuuksiin ja –toimintaperiaatteisiin:
•
pankkienväliset siirtohinnat ja niiden yhtenäistämistarve SEPA- markkinoilla,
niiden määräytymisperusteet ja sääntelyn tasapuolisuuden varmistaminen eri
maksujärjestelmärakenteissa
•
esteiden poistaminen kauppiaiden korttitapahtumien rajanylittävältä vastaanotolta
esim. edellyttämällä yhteisiä tapahtuma- ja maksupäätestandardeja ja
toimintatapoja sekä avoimia käytäntöjä korttitapahtumien vastaanotossa
•
tarve parantaa ja yhtenäistää nykyistä yhteistä SEPA-korttijärjestelmien
toimintamallia, (SEPA Card Framework, SCF), joka perustuu ”kortti-brändi”kohtaisiin (esim.VISA, MasterCard ja Amex) käsittelysääntöihin ja prosessointiinfrastruktuuriin
•
tarve varmistaa maksu- ja e-rahalaitoksien täysimääräiset oikeudet liittyä
pankkienvälisiin selvitysjärjestelmiin ja taata vastaavat maksujen
lopullisuussäännöt näiden laitosten tapahtumille
•
tarve luovuttaa pankkien tili/saldotietoja muunlaisten
maksujenvälityspalveluntarjoajien käyttöön kilpailun edistämiseksi
•
varmistaa korttipalvelujen riippumaton ja tasapuolinen saavutettavuus kauppiaille
ja korttijärjestelmien toimivuus poikkeustilanteissa
•
pankkitariffien läpinäkyvyyden kehittäminen esim. lisäämällä kuluttajien
tietoisuutta kauppiastariffeista ja siirtohinnoista, mahdollistamalla lisämaksujen
käyttöä yhtenäisesti koko SEPA- markkinoilla, poistamalla
4(6)
hinnoittelusegmentointia ylläpitäviä rajoituksia ja edellyttämällä yhtenäisiä
sääntöjä kaikille maksutyypeille
•
tarve yhteisten SEPA- laajuisten standardien käyttöönottoon kortti- ja e/mmaksuissa tapahtumille, korteille ja yleisille käsittelykäytännöille sekä päätteiden
ja korttien sertifiointiin ja sen arvioimiseen missä laajuudessa eurooppalaisten
standardointielinten (mm. ETSI ja CEN) tulisi osallistua standardoinnin
kehittämiseen tällä alueella (nykyiset maksualueen standardit pohjautuvat lähinnä
ISO-standardeihin)
•
mahdollisuudet e/m- maksujen kehittämiseen yleensä ja erityisesti
yhteiskäyttöisyyden ja turvallisuusratkaisujen sekä prosessointinopeuden
parantamiseen
•
asiakastietojen suojausmahdollisuuksien parantaminen käyttäen moderneja
ratkaisuja.
Yleisesti voidaan todeta, että kysymykset ovat pääsääntöisesti hyvin yksityiskohtaisia ja
maksuteknisiä ja pureutuvat viimeaikaisessa keskusteluissa esillä olleisiin keskeisiin
teemoihin, kuten siirtohinnoitteluun, hinnoittelun läpinäkyvyyteen, tapahtumakäsittelyinfrastruktuurin rakenteisiin ja SEPA:n hallinnon kehittämiseen. Nykyiset tehokkuuteen,
kilpailun puutteeseen ja kehityksen hitauteen liittyvät ongelmat kortti- ja
verkkomaksukehityksessä SEPA- markkinoilla ovat hyvin esillä kysymyssarjassa.
Komissio pyytää useimmissa kysymyksissä näkemystä siitä, tarvitaanko julkista
sääntelyä lisää vai riittääkö markkinoiden itsesääntely SEPA:n edistämiseksi. Komissio
hyödyntää todennäköisesti saatuja vastauksia, kun komissio vuoden loppupuolella esittää
uudelleentarkastelukertomuksen maksupalveludirektiivistä ja -asetuksesta sekä näihin
liittyviä muutosehdotuksiaan.
Kansallinen käsittely:
E-kirje on ollut lausunnolla EU-jaosto 10:ssä (rahoituspalvelut ja pääomaliikkeet).
Konsultaatiosta on keskusteltu pankkien ja käyttäjien kanssa mm. Finanssialan
keskusliiton puitteissa toimivassa SEPA Ydinryhmässä.
Valtiovarainministeriö on kokoamassa suomalaisten viranomaisten mahdollista
yhteisvastausta konsultaatioon yhteistyössä Finanssivalvonnan, Kilpailuviraston,
Kuluttajaviraston, Suomen Pankin, Tietosuojaviranomaisten ja rahanpesun torjunnasta
vastaavien viranomaisten kanssa. On mahdollista, että jokin viranomainen haluaa
lähettää oman vastauksensa tai yhtyä toiminta-alan EU-alueenlaajuiseen
yhteisvastaukseen
Eduskuntakäsittely:
Käsittely Euroopan parlamentissa:
Asia on samanaikaisesti Euroopan parlamentin käsittelyssä, jonka tuloksena syntyy
parlamentin mietintö asiasta. Tässä vaiheessa ei ole tarkempaa tietoa parlamentin
käsittelyvaiheista ja aikatauluista.
5(6)
Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema:
Ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön tässä vaiheessa.
Taloudelliset vaikutukset:
Konsultaatioasiakirjaan ei ole liitetty kattavia arvioita taloudellisista vaikutuksista. Nämä
syntyvät vasta seuraavissa vaiheissa, kun päätetään mahdollisista jatkotoimenpiteistä,
kuten asetuksien ja direktiivien antamisesta ja päivittämisestä. Kuulemiseen liittyvät asiat
ovat kuitenkin sellaisia, että seuraavat vaiheet voivat tuottaa merkittäviä taloudellisia
hyötyjä SEPA palveluissa, jolloin niistä tehdään aikanaan erilliset vaikutusarvioinnit.
Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät:
Jäsenmailla on selvä kiinnostus kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen palveluiden
kehittämisen edistämiseksi.
6(6)
Asiasanat
Hoitaa
Tiedoksi
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 11.1.2012
KOM(2011) 941 lopullinen
VIHREÄ KIRJA
Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
1.
JOHDANTO
Jotta kuluttajat, vähittäismyyjät ja yritykset voisivat saada täyden hyödyn sisämarkkinoista,
on pystyttävä tarjoamaan turvallisia, tehokkaita, kilpailtuja ja innovatiivisia sähköisiä
maksutapoja. Niiden merkitys kasvaa entisestään maailman siirtyessä fyysisten
kauppapaikkojen lisäksi kohti sähköistä kaupankäyntiä. Tavat ostaa tavaroita ja palveluja ovat
Euroopassa läpikäymässä perustavanlaatuista muutosta. Kun EU:n kansalaiset ja yritykset
toimivat yhä aktiivisemmin kotimaansa ulkopuolella, heidän arkeaan voidaan huomattavasti
helpottaa sähköisillä maksuilla, jotka toimivat jouhevasti maiden rajojen yli.
Vähittäismaksuissa saavutetun edistyksen pohjalta Euroopalla on mahdollisuus olla
etujoukoissa määrittelemässä sitä, miten "maksun suorittaminen" tulevaisuudessa voi
tapahtua, oli kyse sitten maksukortilla, internetin välityksellä tai matkapuhelimella
tapahtuvasta maksamisesta.
Ensimmäinen tärkeä merkkipaalu tällä matkalla on yhtenäinen euromaksualue (SEPA), joka
perustuu ajatukselle, että EU:ssa ei tulisi tehdä eroa rajat ylittävien ja maan sisäisten
euromääräisten sähköisten vähittäismaksujen1 välillä. SEPA-hanke kattaa keskeiset
vähittäismaksuvälineet: tilisiirrot, suoraveloitukset ja maksukortit. Tältä pohjalta SEPA voi
toimia kahdella tavalla ponnahduslautana kilpailluille ja innovatiivisille eurooppalaisille
maksumarkkinoille. Ensimmäinen näistä liittyy verkko- eli internet-maksujen (e-maksujen) ja
mobiilimaksujen (m-maksujen) alati kasvavaan osuuteen. Ennen kaikkea älypuhelinten
valtava yleistyminen muuttaa maksuympäristöä ja johtaa uusiin maksusovelluksiin, esim.
sähköisiin kukkaroihin, jotka korvaavat fyysisiä lompakkoja ja kortteja, tai matkapuhelimeen
tallennettaviin julkisen liikenteen matkalippuihin. Tässä yhteydessä yleiseurooppalaiset
SEPA-maksukäytänteet voivat tarjota pohjan yhtenäisemmille ja turvallisemmille
maksuinnovaatioille. Toinen tapa on se, että SEPAn puitteissa laadittuja nykyisiä standardeja
ja sääntöjä voitaisiin soveltaa myös muihin kuin euromääräisiin maksuvälineisiin, jolloin
maksujen yhtenäismarkkinat voitaisiin ulottaa myös euromääräisiä maksutapahtumia
laajemmalle.
Markkinoiden syvemmän yhdentämisen hyödyt juontaisivat juurensa pääasiassa neljästä
tekijästä:
1)
Lisää kilpailua – Verkostotoimialalla, jollaisen myös maksut muodostavat,
yhdentyminen helpottaa muista jäsenvaltioista peräisin olevien uusien tulokkaiden tai
kilpailijoiden markkinoilletuloa. Yhteisten avointen standardien pohjalta
palveluntarjoajat voisivat tarjota maksuratkaisujaan useammassa kuin yhdessä
maassa. Tämä laajentaisi niiden liiketoiminnan perustaa ja loisi näin lisäkannustimen
innovoinnille. Tämän seurauksena maksupalvelujen tarjoamisen kustannukset ja
hinnat lähentyisivät ja alenisivat. Lisääntynyt kilpailu lieventäisi myös nykyisten
kahden
kansainvälisen
korttijärjestelmän
määräävää
asemaa
maksukorttimarkkinoilla.
2)
Enemmän valinnanvaraa ja avoimuutta kuluttajien kannalta – Kun tarjolla olisi
laajempi valikoima keskenään kilpailevia palveluja, maksupalvelujen käyttäjät
1
FI
Vähittäismaksut määritellään maksutapahtumiksi, joissa ainakin yksi osapuolista (eli maksaja,
maksunsaaja tai molemmat) ei ole rahoituslaitos. Vähittäismaksuilla tarkoitetaan siis kaikkia
maksutapahtumia, jotka eivät ole kahden pankin välisiä.
2
FI
voisivat valita maksuvälineet ja tarjoajat, jotka parhaiten vastaavat heidän tarpeitaan.
Nykyisellään kuluttajien tekemien valintojen kustannusvaikutukset eivät useinkaan
ole heille kovin selviä2. Piilokustannusten vuoksi päädytään usein käyttämään
kaikkein kalleinta maksutapaa, ja kustannukset siirtyvät korkeampien hintojen
muodossa epäsuorasti kaikille kuluttajille. Sitä vastoin yhdentyneillä ja avoimilla
markkinoilla voitaisiin ohjata kuluttajia käyttämään kaikkein tehokkaimpia
maksuvälineitä.
3)
Lisää innovaatioita – Yhdennetyt markkinat lisäävät mittakaavaetuja. Tämä
tarkoittaa sitä, että nykyisillä toimijoilla olisi enemmän mahdollisuuksia säästää
kustannuksissa tai lisätä tuloja. Lisäksi uusien markkinatulokkaiden
innovointikannustimet olisivat suurempia ja innovaatioiden maantieteellinen
kohdealue kasvaisi.
4)
Turvallisempia maksuja ja lisää asiakasluottamusta – Samoin kuin on edistytty
maksujen turvallisuudessa ja suojauksessa myyntipisteissä, yhdennetyt markkinat
lisäisivät etämaksujen, kuten e-maksujen ja m-maksujen, turvallisuutta ja kuluttajien
luottamusta tällaisia maksuja kohtaan.
Yhdentyneet EU:n maksupalvelumarkkinat voisivat tuottaa sivutuotteena myös hallinnollista
informaatiota, jota voitaisiin käyttää yhdenmukaistettujen tilastojen laadinnassa. Tämä
parantaisi EU:n tilastojen laatua ja kattavuutta ilman ylimääräisiä kustannuksia yrityksille ja
edellyttämättä tilastoalan toimijoilta merkittäviä investointeja.
Tässä vihreässä kirjassa arvioidaan kortti-, internet- ja mobiilimaksujen nykytilannetta
Euroopassa, yksilöidään puutteita verrattaessa nykytilannetta visioon täysin yhdennetyistä
maksumarkkinoista sekä tarkastellaan esteitä, joista nämä puutteet johtuvat. Vihreän kirjan
tavoitteena on käynnistää sidosryhmien kanssa laajamittainen kuulemisprosessi, jolla voidaan
vahvistaa tai täydentää komission analyysia ja auttaa löytämään oikea tapa lisätä
markkinoiden yhdentymistä.
2.
MAKSAMISJÄRJESTELYJEN NYKYTILANNE JA PUUTTEET
Euroa käyttävät vähittäismaksumarkkinat ovat yhdet maailman suurimmista, ja niihin kuuluu
miljoonia yrityksiä ja satoja miljoonia kansalaisia. Euroopan keskuspankin (EKP)
tilastotietojen mukaan vuonna 2009 suoritettiin pelkästään euroalueella lähes 58 miljardia
vähittäismaksutapahtumaa. Liitteessä 1 esitetään maksutapahtumien jakautuminen
maksuvälineittäin. Näiden markkinoiden yhdentymisestä saatavat taloudelliset hyödyt ovat
huomattavat. Tutkimuksista ilmenee, että esimerkiksi tilisiirtojen, suoraveloitusten ja
maksukorttien täydellinen siirtyminen SEPA-järjestelmään voisi kuuden vuoden aikana
tuottaa yli 300 miljardin euron verran suoria ja epäsuoria hyötyjä. Maksujärjestelyjen
yhdentymistaso Euroopassa vaihtelee huomattavasti eri maksuvälineiden (kuten tilisiirrot,
suoraveloitukset ja maksukortit) ja maksukanavien (e- ja m-maksut) välillä.
2
FI
Tämä johtuu monimutkaisista palkkioista maksutapahtumaan osallistuvien eri maksupalveluntarjoajien
välillä ja maksupalveluntarjoajan tavaran tai palvelun myyjältä perimistä palvelumaksuista.
3
FI
2.1.
Keskeiset maksuvälineet (tilisiirrot ja suoraveloitukset)
Tilisiirrot ja suoraveloitukset ovat ainoat maksuvälineet, joille on olemassa
yleiseurooppalaiset maksujärjestelmät. Nämä ovat SEPA-tilisiirto (SEPA Credit Transfer,
SCT) ja SEPA-suoraveloitus (SEPA Direct Debit, SDD), joille Euroopan maksuneuvosto
(EPC) on laatinut säännöstöt euromaksuja varten. Joulukuussa 2010 komissio antoi
ehdotuksen asetukseksi, jossa asetetaan pakolliset määräajat kansallisten maksujärjestelmien
muuttamiselle yleiseurooppalaisten järjestelmien mukaisiksi3. Tämän tärkeän virstanpylvään
saavuttaminen luo perustaa seuraavassa kuvattujen maksuvälineiden ja -kanavien
markkinoiden syvemmälle yhdentymiselle.
2.2.
Maksukortit
Maksukortit ovat yleisin ja useimmin vähittäismaksuissa käytetty sähköinen maksuväline.
Määrällisesti (maksutapahtumien lukumääränä laskettuna) korttimaksut muodostivat
kolmasosan kaikista vähittäismaksuista vuonna 2009. EU:ssa oli tuolloin käytössä noin 726
miljoonaa maksukorttia, eli asukasta kohden kortteja oli 1,45. Keskimäärin EU:n kuluttajat
kuluttivat korttia kohden 2 194 euroa, ja myyntipistekorttitapahtumien määrä oli 43 (vuonna
20094, maakohtaiset tiedot liitteessä 1).
Eurooppalaiset maksukorttimarkkinat eivät kuitenkaan vielä ole läheskään yhdentyneet, ja
konkreettiset tulokset ovat vielä vähäisiä. Korttimaksujen jyrkkä lisääntyminen viime
vuosikymmenen aikana ja siitä saadut mittakaavaedut eivät ole johtaneet huomattavaan
kuluttajien kustannusten tai pankkien välisten ja kauppiailta veloitettavien palvelumaksujen
alenemiseen. Lisäksi toisen jäsenvaltion pankkikorttijärjestelmää ei useinkaan hyväksytä
ulkomailla, mikä haittaa yhtenäismarkkinoiden kehittymistä. Maksukorttipetokset ovat myös
edelleen ongelma, erityisesti etäkaupankäynnissä.
2.3.
Maksut internetin kautta (e-maksut)
E-maksut ovat internetin Maksut inernetin kautta (e-maksut) välityksellä suoritettavia
maksuja, joissa käytetään tavallisesti jotakin seuraavista kolmesta tavasta:
1)
Etämaksutapahtuma maksukortilla internetin välityksellä.
2)
Verkkopankkipalveluihin perustuvat tilisiirrot tai suoraveloitukset, joissa maksaja
käyttää verkkopankkipalvelua tunnistautumiseen (toimii tällä hetkellä ainoastaan
kansallisella tasolla)5.
3)
Maksut käyttäen erityistä e-maksupalveluntarjoajaa, jonka palvelussa kuluttajalla on
oma tili. Tilille voidaan siirtää rahaa ”perinteisillä” maksumenetelmillä, esimerkiksi
pankkisiirrolla ja luottokorttimaksulla.
3
4
5
FI
Ehdotus asetukseksi euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevien teknisten vaatimusten
vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta, KOM(2010) 775.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52010PC0775:FI:NOT.
Lähde: Euroopan keskuspankki, Payment Statistics, helmikuu 2011. Yksityiskohtaiset maakohtaiset
tilastot liitteessä 1.
Nämä maksutapahtumat voidaan toteuttaa joko suoraan maksajan verkkopankissa tai kolmannen
osapuolen välityksellä (esim. Ideal Alankomaissa, Giropay ja Sofortüberweisung Saksassa ja EPS
Itävallassa).
4
FI
E-maksujen merkitys kasvaa jatkuvasti sähköisen kaupankäynnin, eli internetin välityksellä
tapahtuvan tuotteiden ostamisen ja myynnin, yleistymisen myötä. Forrester Research
-tutkimusyrityksen mukaan6 verkko-ostoksia tekevien määrän ennustetaan Euroopassa
kasvavan 141 miljoonasta (vuonna 2009) 190 miljoonaan vuoteen 2014 mennessä. Sähköisen
kaupankäynnin markkinoiden vuosikasvuksi seuraavien viiden vuoden aikana arvioidaan noin
10 prosenttia. Asukasta kohti lasketun verkko-ostosten määrän ennustetaan EU:n tasolla
nousevan vuodesta 2009 vuoteen 2014 mennessä 483 eurosta 601 euroon. Huomattavasta
kasvupotentiaalista huolimatta sähköisen kaupankäynnin osuus on tällä hetkellä ainoastaan
3,4
prosenttia
kaikesta
vähittäiskaupasta
Euroopassa7,
joten
käyttämättömiä
kasvumahdollisuuksia on edelleen huomattavasti.
Sähköisen
kaupankäynnin
tulevaisuutta
koskeneessa
julkisessa
kuulemisessa8
maksujärjestelyt todettiin yhdeksi suurimmista esteistä sähköisen kaupan tulevalle kasvulle.
Kuulemisessa esiin nousseita tähän liittyviä keskeisiä kysymyksiä ovat maksutapojen
moninaisuus eri jäsenvaltioissa, maksujen kustannukset kuluttajille ja kauppiaille erityisesti
pienissä maksuissa (mikromaksuissa) ja maksupalvelujen tietoturva. Koska käytössä ei ole
yhdenmukaista ja kattavaa (itse-)sääntelyjärjestelmää, Euroopan e-maksuympäristö on
suurelta osin jakautunut kansallisten rajojen mukaan, ja markkinoilla on vähäinen määrä
menestyviä maakohtaisia e-maksujärjestelmiä ja muutama suuri kansainvälinen toimija
Euroopan ulkopuolelta.
2.4.
Mobiilimaksut (m-maksut)
M-maksut ovat maksuja, joissa maksudata ja maksutoimeksianto luodaan, lähetetään tai
vahvistetaan matkapuhelimen tai mobiililaitteen kautta. M-maksuja voidaan käyttää sekä
verkko-ostamisessa että perinteisessä kaupassa, ja niillä voidaan maksaa niin digitaalisia kuin
fyysisiäkin tuotteita.
Mobiilimaksut voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
1)
Etämobiilimaksuja suoritetaan enimmäkseen internetin/WAP-protokollan9 kautta tai
käyttäen lisämaksullisia tekstiviestipalveluja, jotka laskutetaan maksajalta
matkapuheluoperaattorin välityksellä. Useimmat internetin välityksellä suoritettavat
mobiilimaksut perustuvat tällä hetkellä korttimaksujärjestelmiin. Muutkin ratkaisut,
jotka perustuvat tilisiirtoihin tai suoraveloitukseen, ovat teknisesti toteutettavissa ja
mahdollisesti yhtä turvallisia, tehokkaita ja kilpailukykyisiä, mutta niillä näyttää
olevan vaikeuksia päästä markkinoille.
2)
Lähimaksut
suoritetaan
yleensä
suoraan
myyntipisteessä.
NFClähitiedonsiirtoteknologiassa (Near Field Communication), joka on toistaiseksi
johtava lähiteknologia, maksut edellyttävät erityisvarustellun matkapuhelimen, joka
voidaan tunnistaa, kun se viedään myyntipisteessä (esim. kauppa, julkinen
liikenneväline, pysäköintitila) lähelle lukulaitetta.
6
7
8
9
FI
http://www.forrester.com/ER/Press/Release/0,1769,1330,00.html.
Euromonitor 2010.
http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/e-commerce_en.htm.
WAP-protokollan (Wireless Application Protocol) on kehittänyt Open Mobile Alliance (OMA). OMA
on toimialafoorumi, jossa matkapuhelintoimialan eri sidosryhmät sopivat yhteisistä teknisistä
määrittelyistä. WAP-selain on matkapuhelimissa yleisesti käytetty internet-selain.
5
FI
Nämä määritelmät osoittavat, että rajanveto e-maksujen ja m-maksujen välillä on etenkin
etämobiilimaksujen tapauksessa vaikeaa ja voi edelleen vaikeutua tulevaisuudessa.
Kaikki maksutavat huomioiden kasvu on lukumääräisesti tällä hetkellä nopeinta
matkapuhelimella suoritettavissa maksuissa. Nopeasti yleistyvät älypuhelimet, joihin voi
asentaa kehittyneitä maksusovelluksia, ovat kiihdyttäneet tätä kehitystä. Juniper Research
-tutkimusyrityksen ennusteiden mukaan m-maksujen kokonaisarvo kasvaa vuosina 2010–
2012 maailmanlaajuisesti 100 miljardista Yhdysvaltain dollarista 200 miljardiin dollariin.
Muut tutkimukset viittaavat siihen, että m-maksujen arvo ylittää maailmanlaajuisesti
biljoonan Yhdysvaltain dollarin rajan vuonna 2014, ja pelkästään Euroopassa arvo on
yhteensä 350 miljardia dollaria. On myös arvioitu, että vuonna 2014 joka viidennessä
älypuhelimessa on NFC-ominaisuus.
EU:ssa m-maksuilla on edelleen huomattavasti varaa yleistyä verrattuna esimerkiksi
Aasian/Tyynenmeren alueeseen. Gartner-tutkimusyrityksen laskelmien mukaan LänsiEuroopassa oli 7,1 miljoonaa mobiilimaksujen käyttäjää vuonna 2010 verrattuna
Aasian/Tyynenmeren 62,8 miljoonaan käyttäjään, joista suuri osa on Japanissa. Yksi
tärkeimmistä syistä hitaammalle yleistymiselle Euroopan markkinoilla on hyvin hajanaiset
mobiilimaksumarkkinat. Keskeiset markkinatoimijat (matkapuhelinverkko-operaattorit,
maksupalveluntarjoajat, matkapuhelinvalmistajat) eivät ole vielä sopineet elinkelpoisesta
liiketoimintamallista, joka mahdollistaisi yhteentoimivat maksuratkaisut. Tämän seurauksena
merkittävimmät ja lupaavimmat globaalit m-maksuhankkeet käynnistetään tällä hetkellä
Euroopan ulkopuolella. Apple, Google ja Visa ovat kaikki ilmoittaneet lähtevänsä
voimakkaasti mukaan m-maksuliiketoimintaan.
Pyrkimykset m-maksujärjestelmien yhdentämiseen Euroopan tasolla perustuvat toistaiseksi
itsesääntelyyn. Tässä yhteydessä EPC tekee yhteistyötä matkaviestinoperaattorien
maailmanlaajuisen järjestön GSMA:n kanssa ja on julkaissut mobiilimaksuista valkoisen
kirjan heinäkuussa 201010. Valkoisessa kirjassa keskitytään maksukorttien kautta
toteutettaviin mobiilimaksuihin.
Kuten e-maksujenkin tapauksessa, m-maksumarkkinat Euroopassa uhkaavat pysyä
hajanaisina, koska ei ole olemassa konkreettisia eurooppalaisia puitteita keskeisissä
kysymyksissä, joita ovat tekniset standardit, turvallisuus, yhteentoimivuus ja
markkinatoimijoiden välinen yhteistyö. Lisäksi sekä e- että m-maksujen tapauksessa
(potentiaaliset) markkinatoimijat vaikuttavat haluttomilta investointeihin niin kauan kuin
oikeudellista epävarmuutta esimerkiksi maksukorttien yhteisistä käyttömaksujärjestelmistä ei
ole ratkaistu (ks. kohta 4.1. jäljempänä).
3.
VISIO JA TAVOITTEET
Euroopan komission ja EKP:n esittämän, euromääräisiä sähköisiä vähittäismaksuja koko
EU:ssa koskevan SEPA-vision11 mukaan rajat ylittävien ja maan sisäisten maksujen välille ei
tulisi tehdä minkäänlaista eroa. Tämä ero pitäisi poistaa SEPAan liittyvien standardien ja
ohjeistojen pohjalta myös muissa kuin euromääräisissä maksuissa EU:ssa. Näin päästäisiin
10
11
FI
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=402 ja
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=557.
Euroopan
komission
ja
Euroopan
keskuspankin
yhteinen
julkilausuma
http://www.ecb.int/press/pr/date/2006/html/pr060504_1.fi.html.
6
FI
EU:n tasolla todellisiin digitaalisiin sisämarkkinoihin. Täydellinen yhdentyminen merkitsisi
seuraavia asioita:
Kuluttajat voisivat käyttää samaa pankkitiliä kaikkiin maksutapahtumiin, vaikka he asuisivat
ulkomailla tai matkustaisivat usein EU:n sisällä. Innovoinnin nopeutumisen myötä
maksamisesta tulisi helpompaa ja kulloiseenkin ostotapahtumaan paremmin sopivaa
(perinteinen/verkkokauppa, mikromaksut / suuret maksut jne.).
Yritykset ja viranomaiset voisivat yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa maksuprosessejaan ja
keskittää
rahoitustoimintojaan
koko
EU:ssa.
Tämä
tarjoaisi
merkittäviä
säästömahdollisuuksia. Lisäksi yhteiset avoimet standardit ja maksutapahtumien nopeampi
selvittäminen parantaisivat kassavirtaa.
Myös kauppiaat hyötyisivät edullisista, tehokkaista ja turvallisista sähköisten maksujen
ratkaisuista. Lisääntynyt kilpailu tekisi käteisen käsittelyn vaihtoehdoista houkuttelevampia.
Tämä puolestaan tekisi sähköiseen kaupankäyntiin siirtymisestä houkuttelevampaa ja
parantaisi asiakaskokemusta maksutilanteessa.
Maksupalveluntarjoajat, toisin sanoen pankit ja muut maksupalveluntarjoajat, voisivat
hyödyntää mittakaavaetuja yhdenmukaistamalla maksuvälineitä ja saavuttamalla siten
kustannussäästöjä alkuinvestoinnin jälkeen. Tämä avaisi pääsyn uusille markkinoille sekä
nykyisten maksuvälineiden tulopohjan kasvattamiseksi että uudenlaisten palvelujen
ottamiseksi käyttöön laajemmassa mittakaavassa.
Teknologian tarjoajat, kuten ohjelmistovalmistajat, kehittäjät ja tietotekniikkakonsultit,
voisivat nojautua kehitystyössään ja ratkaisuissaan yleiseurooppalaisiin välineisiin, mikä
helpottaisi innovointia EU: n jäsenvaltioissa.
Jotta tämä visio toteutuisi kortti-, e- ja m-maksuissa, on puututtava vielä muutamiin muihin
seikkoihin, joita ovat turvallisuus, valinnanvapaus, esteetön tekninen ja liiketoiminnallinen
innovointi, eri komponenttien standardointi ja yhteentoimivuus. Seuraavassa tarkastellaan
näitä kysymyksiä yksityiskohtaisemmin.
4.
TARVE EDISTÄÄ JA NOPEUTTAA MARKKINOIDEN YHDENTYMISTÄ
Edellä kuvatun vision mukaisesti on yksilöity viisi mahdollista tapaa edistää kortti-, e- ja mmaksujen yhdentymistä.
4.1.
Markkinoiden hajanaisuus, markkinoille pääsy ja markkinoille tulo rajojen yli
Tässä yhteydessä voidaan nostaa esiin useita erillisiä kysymyksiä. On tärkeää huomata, että
nämä kysymykset, vaikka ne kaikki juontavatkin juurensa maksukortteihin liittyvistä
kaupallisista käytänteistä, koskettavat samalla tavoin e- ja m-maksuja tai niillä on ainakin
johdannaisvaikutuksia, jotka epäsuorasti vaikuttavat e- ja m-maksuihin esimerkiksi silloin kun
e- tai m-maksu suoritetaan maksukorttia käyttämällä.
4.1.1.
Monenväliset toimituspalkkiot (MIF-palkkiot)
Perinteisessä neljän osapuolen välisessä korttijärjestelmän liiketoimintamallissa pankkien
väliset palkkiot maksaa kauppiaan maksupalveluntarjoaja (vastaanottava palveluntarjoaja)
kortinhaltijan
maksupalveluntarjoajalle
(liikkeellelaskenut
palveluntarjoaja).
FI
7
FI
Toimituspalkkioista voidaan sopia kahdenvälisesti vastaanottavan ja liikkeellelaskeneen
palveluntarjoajan välillä tai monenvälisesti päätöksellä, joka sitoo kaikkia
maksukorttijärjestelmään osallistuvia maksupalveluntarjoajia. Liitteessä 2 on lisätietoa näistä
monenvälisistä toimituspalkkioista (Multilateral Inter-change Fees, MIF)12.
Kilpailu- ja sääntelyviranomaiset ovat jo jonkin aikaa tutkineet toimituspalkkioita. Joissain
EU:n ulkopuolisissa maissa13 niihin on puututtu sääntelyllä. EU:ssa Euroopan komissio ja
kansalliset kilpailuviranomaiset ovat antaneet useita päätöksiä, joilla kielletään EU:n
kilpailusääntöjen nojalla tietyt toimituspalkkiojärjestelyt14.
Monenvälisten toimituspalkkioiden tavanomainen peruste on, että niiden pohjalta
maksupalveluntarjoajat voivat rohkaista kuluttajia käyttämään maksukorttia. Monenvälisiä
toimituspalkkioita veloittamalla liikkeellelaskevat maksupalveluntarjoajat voivat myöntää
kortteja ilmaiseksi tai vain pientä kortinhaltijamaksua vastaan ja mahdollisesti tarjota
kuluttajille erilaisia bonuksia (esim. lentopisteitä)15. Tämä ”tasapainotusmekanismi” voi luoda
tehokkuusetuja lisäämällä kortin käyttöä.
Se, että käytössä on laaja valikoima eritasoisia palkkioita ja kansallisella ja Euroopan tasolla
meneillään olevien ja loppuun saatettujen oikeuskäsittelyjen aikataulu ja kohdeala vaihtelevat,
voi johtaa vääristymiin sisämarkkinoilla. Tämä saattaa pahentaa markkinoiden hajanaisuutta,
ja merkitsee sitä, että vähittäismyyjät eivät vielä pääse hyötymään maksukorttien
sisämarkkinoista.
Lisäksi korkeat monenväliset toimituspalkkiot saattavat toimia markkinoille tulon esteinä
kustannuksiltaan alhaisille korttijärjestelmille ja muille maksujärjestelmille (esim. e-maksut ja
m-maksut).
Nämä monenvälisten toimitusmaksujen ominaispiirteet koskevat yleisesti neljän osapuolen
järjestelmiä. Kolmen osapuolen järjestelmissä – joissa sama maksupalveluntarjoaja palvelee
sekä maksajaa että maksunsaajaa – käytetään ”sisäänrakennettua” toimituspalkkiota, joka voi
aiheuttaa samankaltaisia kilpailupaineen puuttumiseen liittyviä epäilyksiä.
Korkeat toimituspalkkiot ja läpinäkyvyyden puute (ks. kohta 4.2) näyttäisivät olevan erityisen
merkityksellisiä ongelmia kauppiaille, jotka hyväksyvät yrityskortit16 – eli maksukortit, joita
myönnetään yrityksille ja niiden työntekijöille työhön liittyvien kulujen (esim. liikematkat,
toimistotarvikkeet) maksamista varten. Näiden kohdalla kortinhaltijoita saatetaan kannustaa
bonuksilla ja muilla eduilla käyttämään juuri tätä maksuvälinettä.
Kysymykset
12
13
14
15
16
FI
Liite sisältää erityisesti tarkempaa tietoa kilpailun pääosaston SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan
nojalla tekemästä analyysista monenvälisten toimituspalkkioiden asianmukaisesta tasosta. Analyysissa
käytettiin MIT-testiä (Merchant Indifference Test).
Australia, Yhdysvallat.
Visa, MasterCard, Puolan MasterCard -päätös, Unkarin MasterCard -päätös, Italian MasterCard -päätös.
Kortteja myöntävät pankit voivat kannustaa kortin käyttöön tarjoamalla lisäetuja tai palkintoja, kuten
matkavakuutuksia, hinnanalennuksia tai jopa palautuksia ostettujen tuotteiden ja palvelujen hinnasta.
Joissakin tapauksissa kuluttajilta myös veloitetaan lisämaksuja, jos he eivät maksa kortillaan riittävän
usein tai tietyn ajan kuluessa vaaditulla summalla.
Yrityskortit jakautuvat kolmeen pääryhmään: i) yrittäjäkortit, joita myönnetään yleensä
pienyritysasiakkaille, joille – toisin kuin kuluttajakorttien tapauksessa – ei tarjota muita palveluja ii)
yhtiökortit, joita yleensä myönnetään keskisuurille ja suurille yritysasiakkaille, joille tarjotaan lisäksi
erilaisia oheistietopalveluja ja iii) hankintakortit, joita käytetään kaupallisiin hankintoihin ja jotka usein
tarjoavat arvonlisäveroon liittyviä laskutuspalveluja.
8
FI
1)
Saman korttijärjestelmän monenväliset toimituspalkkiot voivat vaihdella maittain ja
rajat ylittävissä maksuissa. Voiko tämä aiheuttaa ongelmia yhdentyneillä
markkinoilla? Katsotteko, että erilaiset käyttöehdot ja -edellytykset
korttimarkkinoilla eri jäsenvaltioissa kuvastavat rakenteellisia eroja näillä
markkinoilla? Uskotteko, että voisi olla olemassa objektiivisia syitä soveltaa maan
sisäisiin maksuihin eri palkkioita kuin rajat ylittäviin maksuihin?
2)
Onko tarpeen lisätä oikeudellista selkeyttä, kun kyse on toimituspalkkioista? Jos
vastaus on kyllä, miten ja mitä välineitä käyttäen tämä voitaisiin tehdä?
3)
Jos toimituspalkkiot edellyttävät mielestänne toimia, mihin asioihin olisi puututtava
ja millä keinoin? Olisiko esimerkiksi alennettava monenvälisten toimituspalkkioiden
tasoa, lisättävä palkkioiden läpinäkyvyyttä tai helpotettava markkinoille pääsyä?
Olisiko tämän koskettava myös kolmen osapuolen järjestelmiä? Olisiko tehtävä ero
kuluttajakorttien ja yrityskorttien välillä?
4.1.2.
Korttitapahtumien vastaanotto rajojen yli
Rajat ylittävällä vastaanotolla tarkoitetaan tilannetta, jossa kauppias käyttää toiseen maahan
sijoittautuneen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan palveluja. Tässä järjestelyssä kaikki
kauppiaat hyötyvät niiltä veloitettavien palvelumaksujen kovemmasta kilpailusta, mutta
yritykset
voivat
myös
nimetä
maksutapahtumilleen
tietyn
saman
vastaanottajapalveluntarjoajan, mikä luo hallinnollista tehokkuushyötyä ja rajat ylittävää
kilpailua.
Useat ongelmat estävät kuitenkin rajat ylittävää vastaanottoa kehittymästä. Teknisten
standardien erojen (joita käsitellään kohdassa 4.3) lisäksi tietyt kansainvälisten
korttijärjestelmien käyttämät säännöt ja järjestelyt voivat tehdä rajat ylittävästä
korttitapahtumien vastaanottopalvelusta kauppiaalle vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon:
–
Kansainväliset korttijärjestelmät soveltavat erityisiä valtuutusjärjestelmiä ja
järjestelmämaksuja/lupamaksuja vastaanottopalveluntarjoajiin, jotka tarjoavat rajat
ylittäviä palveluja.
–
Rajat
ylittävien
vastaanottajien
on
maksettava
liikkeellelaskeneelle
maksupalveluntarjoajalle toimituspalkkio, jota sovelletaan myyntipaikan maassa.
Tämä estää kauppiaita valitsemasta halvinta vastaanottajapalvelua, vaikka rajat
ylittävä maksupalveluntarjoaja ei yleensä ole mukana kyseisessä maan sisäisessä
toimituspalkkiojärjestelmässä,
jonka
ovat
määritelleet
kyseisen
maan
maksupalveluntarjoajat.
–
Rajat ylittävät vastaanottajapalvelut voivat myös joutua epäedulliseen asemaan
maissa, joissa maan sisäisillä maksupalveluntarjoajilla on rinnakkaisia
kahdenvälisten toimituspalkkiosopimusten verkostoja. Tämä vaikeuttaa rajat
ylittävän kilpailun kehittymistä, koska vastaanottajapalvelujen on maksettava täysi
virallinen toimituspalkkio.
Kysymykset
4)
FI
Onko tällä hetkellä olemassa esteitä rajat ylittävälle tai keskitetylle
maksutapahtumien vastaanotolle? Jos on, niin mistä syystä? Voitaisiinko rajat
9
FI
ylittäviä tai keskitettyjä maksutapahtumien vastaanottopalveluja helpottamalla
saavuttaa huomattavia etuja?
5)
Miten rajat ylittäviä vastaanottopalveluja voitaisiin helpottaa? Jos katsotte, että
toimia tarvitaan, millaisia toimia olisi toteutettava ja mihin asioihin niissä olisi
puututtava? Onko esimerkiksi perusteltua, että rajat ylittävä maksutapahtumien
vastaanotto edellyttää maksukorttijärjestelmän ennakkolupaa? Olisiko monenväliset
toimitusmaksut laskettava vähittäiskauppiaan maan perusteella (myyntipisteessä)?
Vai pitäisikö rajat ylittävään korttitapahtumien vastaanottoon soveltaa erityistä rajat
ylittävää monenvälistä toimituspalkkiota?
4.1.3.
Yhdistelmäkortit
Yhdistelmäkorteissa on kyse eri maksujärjestelmien yhdistämisestä samalle kortille tai
laitteelle. Tällä hetkellä uusille tulokkaille lupaavin tapa tuoda järjestelmänsä markkinoille on
saada liikkeellelaskeva maksupalveluntarjoaja lisäämään maksukortteihinsa niissä jo olevan
(kansainvälisen)
maksujärjestelmän
rinnalle
uuden
tulokkaan
maksujärjestelmämahdollisuuden. Näin kuluttajat voivat maksaessaan valita eri
maksujärjestelmien välillä (edellyttäen, että kauppias hyväksyy molemmat järjestelmät) ottaen
huomioon liikkeellelaskevien maksupalveluntarjoajien mahdolliset bonukset (lentopisteet
jne.) ja mahdolliset kauppiaan tarjoamat kannustimet (toisen järjestelmän lisämaksut,
hyvitykset, muunlainen valintojen ohjaus).
Tässä vaiheessa ei ole selvää, sallivatko ja missä määrin nykyisten järjestelmien säännöt
kansallisilla markkinoilla kilpailevien järjestelmien sisällyttämisen samalle kortille. Eri
maksujärjestelmät voivat määrätä myös raportointivaatimuksia tai palkkiomaksuja
liikeellelaskijoille ja korttitapahtumien vastaanottajille niiden maksumahdollisuuden
sisältävillä korteilla suoritetuista maksutapahtumista, vaikka maksua ei olisikaan tehty niiden
järjestelmää käyttäen. SEPAn korttilainsäädäntö sisältää säännön, jonka mukaan
liikkeellelaskeva maksupalveluntarjoaja voi kuluttajan kanssa asiasta sovittuaan esivalita
yhdistelmäkortilta maksujärjestelmän, jota käytetään myyntipisteissä. Näin ollen
yhdistelmäkortit voivat aiheuttaa myös kilpailuongelmia, jos niitä käytetään rajoittamaan tai
perusteettomasti ohjaamaan maksujärjestelmän ja/tai maksuvälineen käyttöä. Toistaiseksi
yhdistelymalli koskee kortteja, mutta tulevaisuudessa se tulee yhä enemmän liittymään myös
mobiilimaksuihin.
Kysymykset
6)
Mitkä ovat yhdistelmäkorttien potentiaaliset hyödyt ja haitat? Liittyykö
yhdistelmäkortteihin mahdollisia rajoituksia, jotka ovat erityisen ongelmallisia? Jos
mahdollista, kuvailkaa ongelman laajuutta määrällisesti. Olisiko korttijärjestelmien
yhdistelmäkorteille asettamiin rajoituksiin puututtava ja miten?
7)
Kenen olisi yhdistelmäkorttia käytettäessä päätettävä siitä, mitä maksujärjestelmää
käytetään ensin? Miten tämä voitaisiin toteuttaa käytännössä?
4.1.4.
Korttimaksujärjestelmien erottaminen korttimaksujen käsittelystä
Joillakin korttijärjestelmillä on tytäryrityksiä, jotka käsittelevät maksutapahtumia, ja
korttijärjestelmät pystyvät asettamaan tytäryhtiönsä käytön pakolliseksi asiakkailleen. Tämä
muodostaa markkinoille pääsyn esteen maksutapahtumien käsittelijöille ja uusille
korttijärjestelmille. Este voitaisiin poistaa eriyttämällä korttijärjestelmän hallinnointi selkeästi
FI
10
FI
korttimaksujen käsittelystä erilliseksi toiminnoksi. Eriyttäminen lisäisi näin ollen kilpailua
korttijärjestelmien välillä ja maksutapahtumien käsittelijöiden kesken, ja antaisi pankeille
mahdollisuuden osallistua pelkästään yhteen yhteensopivaan infrastruktuuriin. SEPAn
korttilainsäädännössä säädetään järjestelmän hallinnon ja maksujen käsittelyn eriyttämisestä,
mutta ei määrätä tähän liittyvistä yksittäisistä järjestelyistä.
Nykyinen puute yhteentoimivuuden yhteisistä puitteista on johtanut hajanaisiin
korttimaksujen käsittelyn markkinoihin. Eri infrastruktuureja käyttävien pankkien välisten
maksujen selvityksessä käytettäviä teknisiä ja liiketoiminnallisia menettelyjä onkin
parannettava. Myös järjestelmäriippumattomien käsittelystandardien laatiminen auttaisi
järjestelmä- ja käsittelytoimintojen eriyttämistä.
Kysymykset
8)
Pidättekö järjestelmä- ja käsittelytoimintojen yhteenniputtamista ongelmallisena ja
jos, niin miksi? Kuinka suuresta ongelmasta on kysymys?
9)
Olisiko asiaan puututtava? Kannatatteko oikeudellista eriyttämistä (eli toiminnallista
eriyttämistä niin, että omistajuus edelleen säilyisi samalla hallintayhtiöllä) vai
täydellistä omistajuuden eriyttämistä?
4.1.5.
Pääsy selvitysjärjestelmiin
Toisin kuin pankeilla, maksulaitoksilla, siten kuin ne on määritelty maksupalveluista
sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2007/64/EY17, ja sähköisen rahan liikkeellelaskijoilla
ei ole suoraa pääsyä maksu- ja selvitysjärjestelmiin. Maksu- ja selvitysjärjestelmiä koskevan
direktiivin 2 artiklan b alakohdan nojalla ainoastaan luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset
voivat osallistua nimettyihin selvitysjärjestelmiin. Tämän seurauksena muut
maksupalveluntarjoajat katsovat, että ne eivät pysty kilpailemaan pankkien kanssa
tasaveroisesti, koska ne joutuvat käyttämään maksujen selvittämisessä pankkien palveluja.
Kysymykset
10)
Onko se, että maksulaitosten ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden on tyydyttävä
välilliseen pääsyyn maksu- ja selvitysjärjestelmiin, ongelma, ja jos näin on, kuinka
suuresta ongelmasta on kyse?
11)
Olisiko luotava yhteinen korttikäsittelykehys, jossa vahvistettaisiin säännöt SEPAn
mukaisten korttien käsittelylle (eli valtuutuksille ja maksujen selvitysmenettelyille)?
Olisiko
siinä
vahvistettava
ehdot
ja
maksut,
joita
sovelletaan
kortinkäsittelyinfrastruktuureihin pääsyyn läpinäkyvin ja syrjimättömin kriteerein?
Olisiko siinä käsiteltävä maksulaitosten ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden
osallistumista nimettyihin selvitysjärjestelmiin? Olisiko maksupalveludirektiiviä ja
selvitysdirektiiviä muutettava vastaavasti?
4.1.6.
SEPAn korttilainsäädännön noudattaminen
EPC:n laatimaa SEPA:n korttilainsäädäntöä (SEPA Cards Framework, SCF) ei saatu
kokonaisuudessaan käytäntöön 1. tammikuuta 2011 mennessä, kuten alun perin oli
17
FI
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007,
maksupalveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).
11
FI
suunniteltu, koska monet sen perustana olevista osista eivät olleet aktiivisessa käytössä.
SCF:n potentiaalinen vaikutus ei rajoitu vain euromääräisiin maksuihin. SCF kattaa
yleiskortit, joilla maksetaan ja nostetaan käteistä euroina SEPA-alueella, mutta myös muissa
kuin
euroja
käyttävissä
SEPA-maissa
toimivilla
maksupalveluntarjoajilla
ja
korttijärjestelmillä on kannustin olla SCF-yhteensopivia voidakseen käsitellä euromääräisiä
maksutapahtumia. SEPAn kanssa yhteensopimattomat vakiintuneet euromääräisten
maksutapahtumien maksujärjestelmät poistuvat SCF:n puitteissa periaatteessa asteittain
markkinoilta. Tämä merkitsee, että vaatimustenvastaiset järjestelmät häviävät SCF:n
täysimääräisen täytäntöönpanon myötä. SCF:ssä määritellään korteille SEPAyhteensopivuuteen liittyviä vaatimuksia: Liikkeellelaskevan maksupalveluntarjoajan on
taattava korttimaksut ja EMV-maksuvarmennusstandardeja (siru ja PIN-koodi) on
noudatettava kokonaisuudessaan. Nämä tekniset vaatimukset myös ohjaavat/rajaavat
Euroopan unionissa käytettäviä liiketoimintamalleja myönteisessä mielessä siten, että
sallituille järjestelmillä syntyy yhteiset yhdentyneet eurooppalaiset markkinat.
Kysymykset
12)
Mitä mieltä olette SCF:n sisällöstä ja markkinavaikutuksista (tuotteet, hinnat, ehdot
ja edellytykset)? Riittääkö SCF ajamaan markkinoiden yhdentymistä EU:n tasolla?
Onko osa-alueita, joita olisi tarkasteltava uudelleen? Olisiko vaatimustenvastaisten
järjestelmien poistuttava SCF:n täyden käyttöönoton jälkeen, vai olisiko niiden
toiminnan jatkuminen perusteltua?
4.1.7.
Tiedot varojen saatavuudesta
Ennakkotieto varojen saatavuudesta on keskeinen tekijä monissa liiketoimintamalleissa, koska
sitä tarvitaan yksittäisen maksutapahtuman hyväksymiseen ja/tai takaamiseen. Pankkitilin
ylläpitäjinä pankit ovat eräänlaisessa portinvartija-asemassa, joka käytännössä määrittelee
monien liiketoimintamallien elinkelpoisuuden. Vaikka kuluttajat tietyissä uusissa
maksupalveluissa suostuisivatkin siihen, että tiedot varojen riittävyydestä heidän
pankkitilillään annettaisiin heidän valitsemalleen maksupalveluntarjoajalle, pankit voivat
estää pääsyn tähän tietoon. Koska maksujen turvallisuus ja luottamus maksujärjestelmää
kohtaan yleensä on erittäin tärkeä asia ja pankit ovat valvonnan alaisia, tällainen
pidättäytyminen tietojen luovuttamisesta voi joissain tapauksissa olla perusteltua. Se luo
kuitenkin eturistiriidan pankeille, joilla voi olla kannustin kieltäytyä yhteistyöstä
asiakkaidensa tahdon vastaisesti. Tämä voi vaikeuttaa turvallisten ja tehokkaiden
vaihtoehtoisten maksuratkaisujen syntymistä, vaikka niihin sovellettaisiinkin toiminnan
vakautta koskevia vaatimuksia.
Kysymykset
13)
Onko tarpeen antaa muille kuin pankeille mahdollisuus saada asiakkaan
suostumuksella tietoja pankkitilillä olevista varoista, ja jos niin miten näitä tietoja
olisi rajoitettava? Olisiko asiaan puututtava viranomaistoiminnalla, ja jos niin mitä
asioita olisi käsiteltävä ja millaisin toimin?
4.1.8.
Riippuvuus maksukorttimaksuista
Korttien käyttö lisääntyy maailmassa edelleen. Maksutapahtumien määrä kasvoi
maailmanlaajuisesti 9,7 prosenttia ajanjaksona 2009–2010. Kortit ovat edelleen suosituin muu
FI
12
FI
kuin käteinen maksuväline, jonka markkinaosuus on yli 40 prosenttia useimmilla
markkinoilla18. Kun otetaan huomioon maksukorttien käytön lisääntyminen, myös
sähköisessä kaupankäynnissä, on todennäköistä, että on olemassa kasvava määrä yrityksiä,
joiden toiminta on tosiasiallisesti riippuvaista mahdollisuudesta hyväksyä korttimaksuja.
Tällöin voidaan kysyä, olisiko yleisen edun mukaista määritellä objektiiviset säännöt, joissa
kuvataan olosuhteet ja menettelyt, joiden mukaisesti korttimaksujärjestelmät voivat
yksipuolisesti kieltäytyä korttimaksumahdollisuuden myöntämisestä.
Kysymykset
14)
Kun otetaan huomioon maksukorttien lisääntyvä käyttö, katsotteko, että on olemassa
yrityksiä, joiden toiminta riippuu niiden kyvystä hyväksyä korttimaksut? Antakaa
konkreettisia esimerkkejä yrityksistä ja/tai toimialoista. Jos näin on, onko tarpeen
asettaa
objektiiviset
säännöt
sille,
miten
maksupalveluntarjoajat
ja
maksukorttijärjestelmät voivat käyttäytyä suhteessa niistä riippuvaisiin käyttäjiin?
4.2.
Kuluttajille sekä vähittäiskauppiaille ja muille yrityksille
maksupalvelujen läpinäkyvä ja kustannustehokas hinnoittelu
tarjottavien
Näiden maksupalvelujen todelliset kustannukset jäävät usein hämäriksi sekä kuluttajille että
kauppiaille, mikä johtaa EU:n taloudessa korkeampiin maksukustannuksiin. Läpinäkyvyyden
puute koskee pääasiassa korttimarkkinoita, mutta korttien, e-maksujen ja m-maksujen
yhteyksien vuoksi vaikutuksia kohdistuu kaikkiin näihin maksutapoihin. Hinnoittelun
läpinäkyvyys olisi lisäksi nähtävä keinona vähentää maksutapahtumista kaikille osapuolille
koituvia kustannuksia ja optimoida viime kädessä kustannukset koko EU:ssa maksupalvelujen
käyttäjien hyödyksi. Toinen kysymys, joka liittyy maksupalvelujen hinnoitteluun, koskee
mikromaksuja, eli pieniä maksuja, jotka luonteensa vuoksi usein suoritetaan kortti-, internettai mobiilimaksuna. Sekä kuluttajat että kauppiaat pitävät näistä maksuista veloitettavia
palkkioita usein kohtuuttomina, koska niiden osuus maksusta on yleensä huomattavasti
merkittävämpi kuin suuremmissa maksuissa. Tämä tilanne on osaltaan saattanut johtaa
vaihtoehtoisten digitaalisten valuuttojen kehittämiseen.
4.2.1.
Kuluttajan ja kauppiaan suhde: läpinäkyvyys
Kuluttajat ovat harvoin tietoisia tietyn maksuvälineen käytön kaikista kustannuksista, eli
kustannuksista, jotka eivät koidu pelkästään suoraan heille, vaan myös maksunsaajalle
(kauppiaalle). Jos eri maksuvälineiden (esim. eri korttipalveluntarjoajat, käteinen, sekit)
kustannukset ovat kuluttajille samat, heillä on taipumus ajatella, että kauppiaalle on
yhdentekevää, minkä maksutavan he valitsevat. Näin ollen kuluttajat perustavat
maksuvälineen valintansa joko helppouteen tai mahdollisiin etuihin, joita heille koituu tietyn
maksutavan käytöstä.
Kuluttajan valitsema maksuväline ei kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen, kun
ajatellaan
taloudelle
aiheutuvia
kokonaiskustannuksia.
Kauppiaat
sisällyttävät
maksutapahtumakustannukset yleensä myymiensä tavaroiden ja palvelujen hintoihin.
Lopputuloksena on, että kaikki kuluttajat maksavat hankinnoistaan enemmän, jotta voidaan
kattaa joidenkin käyttämät kalliimmat maksutavat.
Jos eri maksuvälineiden käytön kokonaiskustannukset saataisiin näkyvämmiksi, maksamisen
kokonaiskustannukset voisivat koko talouden tasolla pienentyä. Tämä voitaisiin saavuttaa
18
FI
World Payments Report 2011, s. 10, CapGemini, RBS ja EFMA.
13
FI
antamalla kuluttajalle tieto siitä, kuinka paljon tietyn maksuvälineen käyttö ja/tai käsittely
maksaa kauppiaalle. Tässä yhteydessä olisi tärkeää arvioida suuremman avoimuuden
todennäköistä vaikutusta kuluttajien käyttäytymiseen ja keskityttävä ymmärtämään paremmin
kuluttajien reaktioita ja tarpeita.
Kysymykset
15)
Olisiko kauppiaiden ilmoitettava kuluttajille palkkioista, joita ne maksavat erilaisten
maksuvälineiden
käytöstä?
Olisiko
maksupalveluntarjoajat
velvoitettava
tiedottamaan kuluttajille kauppiailta veloitettavista palvelumaksuista ja
monenvälisistä toimituspalkkioista, joita ne saavat asiakkaiden maksutapahtumista?
Onko tällä tiedolla merkitystä kuluttajille ja vaikuttaako se heidän
maksuvalintoihinsa?
4.2.2.
Kuluttajan ja kauppiaan suhde: tietyn järjestelmän lisämaksut, hyvitykset ja
muunlainen valintojen ohjaus
Toinen vaihtoehto hinnoittelun läpinäkyvyyden lisäämiseksi kuluttajan ja kauppiaan välisessä
suhteessa ja kaikkein tehokkaimman maksuvälineen käytön edistämiseksi voisi olla se, että
kauppias käyttäisi järjestelmällisesti ja kattavasti lisämaksuja, hyvityksiä ja muunlaista
ohjailua (esim. hyväksymällä tietyt kortit vain tietyn summan ylittäville ostoksille,
ilmoittamalla selvästi toivotusta maksuvälineestä). Tämä voisi kannustaa käyttämään
tehokkaimpia maksutapoja. ”Käyttäjä maksaa” -periaatteen mukaisesti kustannusten olisi
periaatteessa koiduttava tietyn palvelun käyttäjille eikä jakauduttava laajemmalle ryhmälle.
On myös perusteltua pohtia lisämaksuihin mahdollisesti liittyviä väärinkäytöksiä, kuten
läpinäkyvyyden puutetta ja sitä, ettei käytettävissä käytännössä ehkä ole vaihtoehtoista
maksuvälinettä, jolla lisämaksun voisi välttää19. Tämä on ollut ongelma etenkin tietyillä
toimialoilla (esim. lentomatkailussa). Lisämaksun veloittamista ei tulisi käyttää kauppiaan
lisätulolähteenä, vaan siinä olisi rajoituttava maksuvälineen käytöstä aiheutuviin todellisiin
kustannuksiin, kuten kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin20 19 artiklassa säädetään.
Maksupalveludirektiivin 52 artiklan 3 kohdassa annetaan kauppiaille nimenomaisesti
mahdollisuus soveltaa tietyn maksuvälineen käyttöön lisämaksuja ja hyvityksiä21. Jäsenvaltiot
voivat kuitenkin edelleen kieltää lisämaksun veloittamisen tai rajoittaa sitä tietyin
edellytyksin, mutta hyvityksiin ne eivät voi puuttua. Jäsenvaltiot soveltavat tätä säännöstä
alueillaan hyvin erilaisin tavoin. Erilaiset kansalliset toimintatavat lisäävät merkittävästi
sisämarkkinoiden monimutkaisuutta ja hämmentävät sekä kuluttaja että kauppiaita erityisesti
rajat ylittävissä maksutapahtumissa.
Kysymykset
16)
19
20
21
FI
Olisiko Euroopan unionissa tarpeen yhdenmukaistaa kortti-, internet- ja m-maksuihin
liittyviä hyvityksiä, lisämaksuja ja muita ohjauskäytäntöjä? Jos, niin mihin suuntaan
tällaisessa yhdenmukaistamisessa olisi pyrittävä? Esimerkiksi:
Nämä ongelmat vähentävät sitä, missä määrin kuluttajat vertailevat kokonaishintoja, mikä aiheuttaa
kuluttajille haittaa. Lähde: Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuvirasto OFT, Payment surcharges —
Response to the Which? super-complaint, kesäkuu 2011.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011,
kuluttajien oikeuksista, EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
Maksupalveludirektiivi ei kuitenkaan koske käteisellä tai sekillä suoritettavia maksuja.
14
FI
– Olisiko tiettyjen menetelmien (hyvitykset, lisämaksut jne.) käyttöön kannustettava,
ja jos, niin miten?
– Olisiko lisämaksut yleisesti sallittava edellyttäen, että
maksuvälineestä kauppiaalle koituviin todellisiin kustannuksiin?
ne
rajoitetaan
– Olisiko kauppiaita pyydettävä hyväksymään yksi laajalti käytössä oleva
kustannustehokas sähköinen maksuväline ilman lisämaksua?
– Olisiko mikromaksuihin ja soveltuvin osin vaihtoehtoisiin digitaalisiin valuuttoihin
sovellettava erityissääntöjä?
4.2.3.
Kauppiaan ja maksupalveluntarjoajan suhde
Maksuvälineiden hinnoittelun ja maksutapahtumien todellisten kustannusten läpinäkyvyyttä
voitaisiin parantaa myös puuttumalla kauppiaan ja maksupalveluntarjoajan väliseen
suhteeseen.
Jotkin korttijärjestelmien tällä hetkellä käyttämät säännöt aiheuttavat sen, että kauppiaiden on
vaikea vaikuttaa kuluttajiin maksutapaa valittaessa ja kyseiset säännöt rajoittavat kauppiaiden
mahdollisuuksia hyväksyä vain valitsemiaan kortteja. Tämän vuoksi maksupalveluntarjoajien
on helpompi soveltaa korkeita monenvälisiä toimituspalkkioita, mikä mahdollisesti lisää
korttimaksujen kustannuksia ja tukahduttaa kilpailua. Nämä säännöt ovat:
–
NDR-sääntö (No Discrimination Rule), jonka mukaan vähittäiskauppiaat eivät saa
lisämaksuin, hyvityksin tai muutoin ohjata asiakkaitaan käyttämään kauppiaan
haluamaa maksuvälinettä.
–
HAC-sääntö (Honour All Cards), jonka mukaan kauppiaiden on hyväksyttävä kaikki
saman korttijärjestelmän kortit, vaikka niihin liittyvät palkkiot eivät ole samat22.
–
Tasapainottamiskäytännöt, joita tietyt korttitapahtumien vastaanottajat käyttävät.
Tasapainottamisen seurauksena korttitapahtumien vastaanottaja veloittaa kauppiailta
korttimaksuista
keskimääräisen
palkkion,
eikä
kauppias
saa
tietoa
korttiluokkakohtaisista eri palvelumaksuista.
Muutokset korttijärjestelmien säännöissä ja korttitapahtumien vastaanottajien käytännöissä
antaisivat kauppiaille enemmän neuvotteluvoimaa suhteessa korttitapahtumia vastaanottaviin
palveluntarjoajiin varsinkin palvelumaksujen tapauksessa, ja ne parantaisivat samalla
kauppiaiden mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajien päätöksiin. Tämä voisi alentaa
korttimaksujen kustannuksia koko taloudessa ja parantaisi uusien kilpailevien järjestelmien
mahdollisuuksia tulla kauppiaiden hyväksymiksi.
Kysymykset
22
FI
Käytännössä HAC-sääntö voidaan nähdä kahtena erillisenä sääntönä: ”hyväksy kaikki
liikkeellelaskijat” (esim. jos kauppias hyväksyy paikallisten pankkien myöntämät Visa-kortit, sen on
hyväksyttävä myös ulkomaiset Visa-kortit) ja ”hyväksy kaikki tuotteet” (esim. jos kauppias hyväksyy
kuluttajien luottokortit sen on hyväksyttävä myös kalliimmat yrityskortit). Yleisesti ottaen komissio ei
pidä ongelmallisena ”hyväksy kaikki liikkeellelaskijat” -sääntöä, vaan on huolissaan ”hyväksy kaikki
tuotteet” -säännön kilpailuvaikutuksista.
15
FI
17)
Voisivatko muutokset korttijärjestelmien säännöissä ja korttitapahtumien
vastaanottajien säännöissä parantaa toiminnan avoimuutta ja helpottaa
maksupalvelujen kustannustehokasta hinnoittelua? Olisivatko tällaiset toimenpiteet
itsessään tuloksellisia vai edellyttäisivätkö ne oheistoimenpiteitä? Edellyttäisivätkö
tällaiset muutokset lisää tasapainottavia toimenpiteitä tai uusia toimenpiteitä
kauppiaan ja kuluttajan suhteen osalta, jotta kuluttajan oikeuksia ei heikennettäisi?
Olisiko tämän koskettava myös kolmen osapuolen järjestelmiä? Olisiko tehtävä ero
kuluttajakorttien ja yrityskorttien välillä? Liittyykö mikromaksuihin erityisiä
vaatimuksia tai vaikutuksia?
4.3.
Standardointi
Eurooppalaiset maksupalvelujen käyttäjät (yritykset, kuluttajat, kauppiaat) pääsevät
hyötymään kilpailusta, valinnanvapaudesta ja tehokkaammista maksutapahtumista, jos alalla
saavutetaan yhteentoimivuus rajojen yli. Tämä koskee kaikkia sähköisiä maksuja, ja siihen
kuuluu maksutavasta riippuen monia maksuprosessin toimijoita. Eri osatekijöiden (esim.
yhteyskäytännöt, rajapinnat, sovellukset, palvelut) standardointi on kuitenkin toteutettava
huolellisesti, jotta minimoidaan vaara sulkea potentiaalisia kilpailijoita markkinoilta tai
tukahduttaa innovointia23.
Korttimaksut
Kuten edellä kuvataan, korttimaksuun liittyy tiedonsiirtoa korttitapahtumat vastaanottavan
palveluntarjoajan ja kortin liikkeellelaskeneen palveluntarjoajan välillä (vastaanottajaliikkeellelaskija-yhteys), mutta myös kauppiaan ja korttitapahtumat vastaanottavan
palveluntarjoajan välillä (mahdollisesti fyysisen maksupäätteen kautta) (maksupäätevastaanottaja-yhteys).
Maksupääte-vastaanottaja-yhteyden tapauksessa vallitsee puute yhteisistä standardeista
rajojen yli ja monissa tapauksissa jopa maan sisäisesti. Teknisten eritelmien laatimiseksi on
olemassa muutamia yksityisiä aloitteita, kuten EPAS (Electronic Protocol Application
Software) ja C-TAP (Common Terminal Acquirer Protocol). Näitä hankkeita kehitetään
kuitenkin usein toisistaan erillään ja eri suuntiin, ja niitä ohjaavat toisistaan poikkeavat
kaupalliset edut. Standardointityön hajanaisuus vaikuttaa kolmella tavalla. Ensinnäkin
yhteisten standardien puute rajaa mahdolliset palveluntarjoajat kotimaisiin korttitapahtumien
vastaanottajiin ja haittaa siten maksupalvelujen kilpailtujen sisämarkkinoiden syntymistä.
Toiseksi kauppiaiden on ylläpidettävä erilaisia järjestelmiä ja yhteyskäytäntöjä hallitakseen
maksujen vastaanottopalveluprosessiin liittyvää tiedonsiirtoa – järjestelmiä tarvitaan
vähintään yksi kutakin toimintamaata kohti, mutta monissa tapauksissa vielä enemmän, mikä
vähentää mahdollisuuksia keskittää toimintoja sekä rajoittaa tehokkuushyötyjä. Kolmanneksi
yhteisten standardien puute maksupääte-vastaanottaja-yhteydellä estää usein pankkikorttien
hyväksymisen ulkomailla. Tämä on kuluttajien näkökulmasta ristiriitaista, kun ajatellaan
sisämarkkinoita ja euroalueen jäsenvaltioiden yhteistä käteismaksuvaluuttaa.
Vastaanottaja-liikkeellelaskija-yhteyksissä tilanne on yhtä epätyydyttävä. Pankkien välinen
maksujen käsittely (valtuuttaminen ja selvittäminen) perustuu nykyisellään eri
korttijärjestelmien erilaisiin sääntöihin. Korttijärjestelmän ja käsittelyn täydellinen
23
FI
Osa 7. Standardointisopimukset. Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101
artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin (EUVL C 11, 14.1.2011, s. 1).
16
FI
eriyttäminen (ks. kohta 4.1.4) edellyttää vastaanottaja-liikkeellelaskija-yhteyksissä
yhteentoimivuutta eri korttijärjestelmien välillä. Toimialavetoiset standardointipyrkimykset
ovat vastaanottaja-liikkeellelaskija-yhteyksissä tällä hetkellä vähäisiä, eivätkä ne ole vielä
herättäneet paljonkaan kiinnostusta kaikkien markkinatoimijoiden keskuudessa.
Kolmas kysymys koskee sertifiointia. Kullekin maalle ja korttijärjestelmälle on olemassa
erilaisia kriteerejä ja arviointimenettelyjä, joita käytetään sirukorttien, maksupäätteiden jne.
pakollisessa sertifioinnissa. Nämä sertifiointimenettelyt ovat erittäin tärkeitä maksujen
turvallisuuden varmistamiseksi, mutta koska niitä ei ole yhdenmukaistettu Euroopassa, ne
aiheuttavat korttien ja päätteiden valmistajille turhia kustannuksia. Tätä ongelmaa korjaamaan
käynnistettiin markkinalähtöiset hankkeet OSeC (Open Standards for Security and
Certification) ja CAS (Common Approval Scheme). Alkuvaiheen edistyminen on ollut
lupaavaa, mutta hankkeet eivät vielä ole tuottaneet markkinoilla konkreettisia tuloksia.
EPC on perustanut laajan CSG-ryhmän (Cards Stakeholder Group), jonka jäsenet edustavat
keskeisiä aloja, kuten kauppiaita, korttimaksujen käsittelijöitä, korttijärjestelmiä,
maksupalveluntarjoajia
ja
tekniikkayrityksiä.
CSG
kehittää
SEPA
Cards
-standardointikokonaisuutta, jonka viides versio julkaistiin joulukuussa 2010. Kokonaisuuden
tavoitteena on yhdenmukaistaa SEPA-standardeja niin, että ”mikä tahansa SEPA-kortti voisi
teknisestä näkökulmasta toimia missä tahansa SEPA-maksupäätteessä” sekä edistää
yhdenmukaisia sertifiointimenettelyjä ja -standardeja. Toistaiseksi se on kuitenkin tuottanut
varsin vähän konkreettisia tuloksia, kun ajatellaan toimivien yhtenäisten korttimarkkinoiden
luomista.
E- ja m-maksut
EPC julkaisi lokakuussa 2010 yhdessä matkaviestinoperaattorien maailmanlaajuisen järjestön
GSMA:n kanssa asiakirjan24, jossa hahmotellaan matkaviestinoperaattorien ja pankkien
rooleja ja vastuita kontaktittomien sovellusten hallinnoinnissa. Pankki- ja korttisektori on siis
aloittanut matkaviestintäoperaattorien kanssa keskustelut yhteistyöstä ja standardoinnista.
Konkreettisia tuloksia ei kuitenkaan toistaiseksi ole saavutettu ja useita merkittäviä puutteita
on vielä korjattava, jotta alalle saadaan rakennettua rajojen yli toimiviin m-maksujen
liiketoimintamalleihin perustuva vakaa ekosysteemi.
M-maksujen standardointityössä olisi pyrittävä varmistamaan m-maksuratkaisujen täydellinen
yhteentoimivuus ja suosittava avoimia standardeja, jotta palvelujen liikkuvuusominaisuus
kuluttajien näkökulmasta toteutuisi. Lisäksi standardoinnissa olisi m-maksujen erityisluonteen
vuoksi käsiteltävä m-maksusovellusten siirrettävyyttä (eli sitä, miten helposti
maksusovellukset ovat siirrettävissä kuluttajan vaihtaessa matkaviestinoperaattoriaan).
Yhteisten standardien puute näyttäisi olevan pienempi ongelma e-maksuissa. Tämä johtuu
osittain siitä, että yhteisenä alustana käytetään internetiä ja sen yhteisiä yhteyskäytäntöjä.
Vaikka e-maksu pantaisiinkin vireille internetissä, se käsitellään usein tavanomaisena
korttimaksuna tai verkkopankkialustan kautta. Näin ollen e-maksuihin vaikuttaa kielteisesti
enemmän yhteentoimivuuden puute maksuprosessin toimijoiden välillä (ks. kohta 4.4) kuin
standardien puute. Lisäksi on korostettava, että standardoinnissa olisi varmistettava myös, että
kuluttajille tarjotut e- ja m-maksuratkaisut ovat helposti saatavilla ja käyttäjäystävällisiä.
24
FI
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=423.
17
FI
Kysymykset
18)
Oletteko samaa mieltä siitä, että yhteisten standardien käytöstä korttimaksuissa olisi
hyötyä? Mitkä ovat mahdollisesti suurimmat puutteet? Liittyykö korttimaksuihin
edellä mainittujen kolmen näkökohdan (vastaanottaja-liikkeellelaskija-yhteydet,
maksupääte-vastaanottaja-yhteydet, sertifiointi) lisäksi osa-alueita, jotka hyötyisivät
lisästandardoinnista?
19)
Riittävätkö nykyiset ohjausjärjestelyt korttimaksujen yhteisten standardien
koordinointiin, edistämiseen ja käyttöönoton varmistamiseen kohtuullisessa ajassa?
Ovatko kaikki sidosryhmät asianmukaisesti edustettuina? Onko olemassa erityisiä
tapoja, joilla voitaisiin parantaa erimielisyyksien ratkaisua ja nopeuttaa
yhteisymmärryksen löytämistä?
20)
Olisiko eurooppalaisten standardointielinten, kuten Euroopan standardointikomitean
(Comité européen de normalisation, CEN) tai Euroopan telealan
standardointilaitoksen (European Telecommunications Standards Institute, ETSI),
oltava aktiivisemmin mukana korttimaksujen standardoinnissa? Millä aloilla katsotte
niillä olevan eniten annettavaa ja mitä mahdolliset tulokset voisivat olla? Onko
olemassa muita uusia tai olemassa olevia elimiä, jotka voisivat helpottaa
korttimaksujen standardointia?
21)
Liittyykö e- ja m-maksuihin erityisiä osa-alueita, joilla lisästandardointi voisi
ratkaisevasti tukea perusperiaatteita, kuten avointa innovointia, sovellusten
siirrettävyyttä ja yhteentoimivuutta? Mitkä nämä osa-alueet olisivat?
22)
Olisiko eurooppalaisten standardointielinten, kuten ETSIn ja CENin, oltava
aktiivisemmin mukana e- tai m-maksujen standardoinnissa? Millä aloilla katsotte
niillä olevan eniten annettavaa ja mitä mahdolliset tulokset voisivat olla?
4.4.
Palveluntarjoajien välinen yhteentoimivuus
Yhteistyö on keskeinen vaatimus verkostotoimialoilla, kuten maksupalveluissa, koska mikä
tahansa maksu edellyttää sopimusta maksajan maksupalveluntarjoajan ja maksunsaajan
maksupalveluntarjoajan välillä. Jotta mikä tahansa maksu menisi perille mille tahansa
vastaanottajalle ilman haittaa asiaan liittyville toimijoille ja välittäjille, olisi suotavaa
saavuttaa yhteentoimivuuden näkökulmasta korkea koordinaatiotaso.
Sen lisäksi, että puututaan edellä mainittuihin esteisiin erityisesti korttitapahtumien
vastaanottajan valinnassa ja kaupallisissa säännöissä, yhteentoimivuuden periaatetta voitaisiin
soveltaa myös korttimarkkinoilla linjassa tilisiirtoja ja suoraveloitusta koskevan komission
ehdotuksen kanssa.
4.4.1.
Yhteentoimivuus m-maksujen alalla
Mobiilimaksumarkkinat ovat Euroopassa vielä lapsenkengissä. Yksi tärkeimmistä esteistä mmaksujen laajalle yleistymiselle näyttäisi olevan pattitilanne matkaviestinoperaattorien,
perinteisten maksupalveluntarjoajien (pankkien) ja muiden toimijoiden, kuten
laitevalmistajien ja sovelluskehittäjien välillä. Näyttää siltä, että matkaviestinoperaattorit
pyrkivät hallitsemaan liiketoimintaa ainakin osana niiden roolia palvelun
FI
18
FI
turvallisuusnäkökohtien takaajana. Samaan aikaan e-maksualan toimijat
laajentamaan toimintaansa mobiiliympäristöön (sekä etä- että lähimaksuissa).
pyrkivät
Näyttää todennäköiseltä, että standardeja ja siten yhteentoimivuutta hallitsevat yksityisen
sektorin toimijat tulevat dominoimaan koko maksuketjua eli itse laitetta, sovellusalustaa ja
turvallisuuden hallintaa. Tässä tilanteessa on olemassa vakava riski, että kokonaisuus
pirstaloituu valmistajakohtaisten ratkaisujen myötä. Ei pitäisi myöskään unohtaa, että
yhteentoimivuuteen liittyy mahdollisesti muita aloja, jotka eivät ole johtavassa asemassa
standardointistrategiassa. Tällaisia ovat esimerkiksi julkinen liikenne (matkalippujen
maksaminen) ja terveydenhuoltoala (sairausvakuutuskorttipohjaiset maksut).
4.4.2.
Yhteentoimivuus e-maksujen alalla
EPC on päättänyt, ettei se perusta omaa verkkopankkimallia, ja ehdottanut sen sijaan, että
laaditaan yhteentoimivuuden puitteet, jotka mahdollistavat eri järjestelmien välisen kilpailun
ja jättävät yksittäisten pankkien päätettäväksi sen, mihin järjestelmään ne haluavat liittyä.
Toistaiseksi muut palveluntarjoajat kuin pankit eivät ole saaneet liittyä tähän työhön25. Kolme
pankkipohjaista järjestelmää26 on toteuttanut käyttökelpoisuuskokeita järjestelmien
yhteentoimivuuden testaamiseksi. Vielä on liian aikaista arvioida, voitaisiinko hanketta
onnistuneesti laajentaa EU:n tasoiseksi malliksi.
Samaan aikaan EBA Clearing, selvitystoiminnan harjoittaja, jonka omistajiin kuuluu lähes 70
pankkia, on ilmoittanut verkkopankkipohjaisesta e-maksualoitteesta. Pilottijärjestelmä on
tarkoitus ottaa käyttöön toukokuussa 2012.
4.4.3.
Yhteentoimivuus ja kilpailu
Tekninen yhteentoimivuus olisi erotettava kaupallisesta yhteentoimivuudesta, eli kauppiaiden
mahdollisuudesta valita korttitapahtumiensa vastaanottaja ja kuluttajien mahdollisuudesta
valita korttinsa liikkeellelaskija niiden sijainnista riippumatta. On myös tärkeää vastata
yhteentoimivuushaasteisiin, joita kolmen osapuolen järjestelmissä esiintyy verrattuna neljän
osapuolen järjestelmiin.
Kysymykset
23)
Onko maksuketjussa tällä hetkellä segmenttiä (maksaja, maksunsaaja, maksunsaajan
maksupalveluntarjoaja,
maksun
käsittelijä,
korttijärjestelmä,
maksajan
maksupalveluntarjoaja), jossa yhteentoimivuuden puutteet ovat erityisen näkyviä?
Miten niihin olisi puututtava? Minkä tasoinen yhteentoimivuus olisi tarpeen, jotta
vältettäisiin
markkinoiden
pirstaloituminen?
Onko
yksilöitävissä
vähimmäisvaatimuksia yhteentoimivuudelle, varsinkin e-maksujen tapauksessa?
24)
Miten voitaisiin löytää ratkaisu m-maksujen yhteentoimivuuden tämänhetkiseen
pattitilanteeseen ja hitaaseen edistymiseen e-maksujen alalla? Riittävätkö nykyiset
ohjausjärjestelyt yhteentoimivuuden koordinointiin, edistämiseen ja varmistamiseen
kohtuullisessa ajassa? Ovatko kaikki sidosryhmät asianmukaisesti edustettuina?
25
Euroopan komissio on käynnistänyt standardoinnista kilpailuoikeudellisen selvityksen varmistaakseen
yhteentoimivuuden e-maksujen alalla:
http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=1_39876.
26
iDEAL (Alankomaat), EPS (Itävalta) ja Giropay (Saksa).
FI
19
FI
Onko olemassa erityisiä tapoja, joilla voitaisiin parantaa erimielisyyksien ratkaisua ja
nopeuttaa yhteisymmärryksen löytämistä?
4.5.
Maksujen turvallisuus
Vähittäismaksujen turvallisuus on ehdottoman tärkeä edellytys niin maksuvälineiden
käyttäjille kuin kauppiaillekin. Kuluttajat ovat ymmärrettävästi huolissaan mediassa taajaan
käsitellyistä petoksista ja tietojen väärinkäyttötilanteista ja ovat näin ollen erityisen herkkiä
kortti- ja internet-maksujen turvallisuusongelmille. Sähköisen kaupankäynnin tulevaisuutta
sisämarkkinoilla koskeva julkinen kuuleminen vahvisti tämän ja nosti maksamisen
turvallisuuden yhdeksi keskeisistä huolenaiheista, jotka vaikeuttavat sähköisen
kaupankäynnin yleistymistä.
Turvallisuusvaatimusten tärkeimpänä tehtävänä on ehkäistä petokset. Allekirjoituspohjaisten
korttien (jotka luetaan niissä olevan magneettiraidan avulla) meneillään oleva korvaaminen
PIN-koodia käyttävillä sirukorteilla (EMV-yhteensopivilla korteilla) on Euroopan tasolla
auttanut huomattavasti vähentämään petoksia myyntipisteissä. Vuoden 2010 lopulla noin 90
prosenttia kaikista maksupäätteistä myyntipisteissä ja 80 prosenttia kaikista maksukorteista
EU:ssa oli EMV-yhteensopivia. Vaikka tämä on auttanut vähentämään korttipetoksia
fyysisissä maksutapahtumissa, petollinen toiminta on nyt enenevässä määrin siirtymässä
etämaksutapahtumiin ja erityisesti verkkomaksuihin. Etäkorttimaksut ovat vain pieni osa
kaikista korttimaksutapahtumista, mutta jo nyt suurin osa petostapauksista liittyy niihin. Myös
muut kuin kortilla suoritettavat e-maksut ovat alttiita petoksille. Verkkopankkipalvelujen ja
muiden verkkomaksutapahtumien osalta tilannetta voidaan korjata esimerkiksi kaksitasoisella
tunnistamisella, eli käyttämällä PIN-koodin lisäksi kertakäyttöistä transaktiotunnusta, joka
saadaan tekstiviestillä tai luodaan esimerkiksi salasanageneraattorilla. Tässä on kuitenkin
löydettävä tasapaino turvallisuuden, nopeuden ja helppokäyttöisyyden välillä.
Toinen keskeinen tämän alan kysymys on tietosuoja. Kaikki maksuvälineet, joihin tässä
asiakirjassa viitataan, edellyttävät henkilötietojen käsittelyä ja sähköisten viestintäverkkojen
käyttöä. Arkaluontoisten asiakastietojen olisi pysyttävä suojatun maksuinfrastruktuurin sisällä
sekä niitä käsiteltäessä että niitä säilytettäessä. Direktiiveissä 95/46/EY27 ja 2002/58/EY28
vahvistetaan oikeudelliset puitteet, joita sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn EU:ssa. Niillä
säännellään myös maksutapahtumaan liittyvien eri toimijoiden tässä yhteydessä harjoittamaa
tietojen käsittelyä. Tämä on keskeinen vastuualue kaikille maksutapahtumaan liittyville
markkinatoimijoille. On äärimmäisen tärkeää, että maksutapahtumissa käytettävät
tunnistamismekanismit suunnitellaan alusta alkaen niin, että niissä varmistetaan
tietosuojavaatimusten täyttyminen. Niiden tahojen määrä, joilla on pääsy tunnistustietoihin
maksutapahtuman aikana tai sen jälkeen, olisi rajattava niihin, jotka ovat ehdottomasti tarpeen
maksutapahtuman toteuttamiseksi.
Turvallisten verkkomaksujen yhdentyneet markkinat voisivat lisäksi helpottaa laitonta sisältöä
tarjoavien tai väärennettyjä tuotteita myyvien verkkosivustojen vastaista toimintaa.
Noudattaen asianmukaisia ennalta vahvistettuja menettelyjä maksupalveluntarjoajia voitaisiin
27
28
FI
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden
suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, EYVL L 281,
23.11.1995, s. 31.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002,
henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän
tietosuojadirektiivi), EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
20
FI
vaatia kieltäytymään hoitamasta maksutapahtumia verkkosivustoilta, jotka on aiemmin
todettu laittomiksi.
Kysymykset
25)
Katsotteko, että fyysiset maksutapahtumat, mukaan luettuina EMV-yhteensopivilla
korteilla suoritettavat maksut ja lähitiedonsiirtoa käyttävät m-maksut, ovat riittävän
turvallisia? Mitkä ovat mahdollisia turvallisuuspuutteita ja miten niihin voitaisiin
puuttua?
26)
Tarvitaanko etämaksuja (korttimaksuja, e-maksuja ja m-maksuja) varten ylimääräisiä
turvallisuusvaatimuksia
(esim.
kaksitasoinen
tunnistus
tai
suojattujen
maksuyhteyskäytäntöjen käyttö)? Jos tarvitaan, mitkä lähestymistavat ja teknologiat
olisivat tuloksellisimpia?
27)
Olisiko maksuturvallisuuden tueksi luotava sääntelykehys, mahdollisesti yhteydessä
muihin
digitaaliseen
todentamiseen
liittyviin
aloitteisiin?
Minkä
markkinatoimijaryhmien olisi kuuluttava tällaisen sääntelykehyksen piiriin?
28)
Mitkä ovat parhaita tapoja varmistaa henkilötietojen suoja ja EU-oikeudessa
säädettyjen oikeudellisten ja teknisten vaatimusten noudattaminen?
5.
STRATEGIAN TÄYTÄNTÖÖNPANO/OHJAUS
5.1.
SEPAn kehityksen ohjaus
Tähän saakka SEPA-hanketta on pääsääntöisesti edistetty itsesääntelyllisenä hankkeena, jonka
perustamisesta ja hallinnoinnista on vastannut EPC:n kautta Euroopan pankkisektori ja joka
on saanut vahvaa tukea EKP:lta ja komissiolta. EPC:n täysistunto vastaa SEPA-järjestelmien
ja SEPA-puitteiden hallinnoinnista sekä näihin järjestelmiin ja puitteisiin liittyvien uusien
sääntöjen tai muutosten hyväksymisestä. EPC:n jäsenistössä on pankkien lisäksi tällä hetkellä
yksi paikka maksualan laitoksille, mutta muut maksupalveluntarjoajat, maksutapahtumien
käsittelijät,
tarjontapuolen
markkinatoimijat
(esimerkiksi
ohjelmistotoimittajat,
maksupäätteiden valmistajat) ja käyttäjät eivät ole edustettuina.
Parantaakseen sidosryhmien osallistumista SEPAn ohjaukseen EU:n tasolla komissio ja EKP
perustivat maaliskuussa 2010 yhdessä korkean tason hallintoelimen, ”SEPA-neuvoston”. Se
kokoaa yhteen korkean tason edustajia sekä maksumarkkinoiden kysyntä- että
tarjontapuolelta. Sen tavoitteena on edistää yhdennettyjä euromääräisten vähittäismaksujen
markkinoita ja rakentaa yksimielisyyttä SEPAn toteutuksen seuraavista vaiheista. Sillä ei ole
lainsäädäntävaltaa eikä se voi antaa sitovia määräyksiä.
Euromääräisten tilisiirtojen ja suoraveloitusten teknisistä vaatimuksista annetun asetuksen
myötä EU:n toimielinten aktiivisempi osallistuminen SEPAn ohjaukseen voisi olla hyödyksi.
Tässä yhteydessä voitaisiin harkita lainsäädännöllisessä ja sääntelyllisessä valvonnassa
merkittävämpää roolia esimerkiksi EKP:lle, komissiolle tai Euroopan pankkiviranomaiselle
(EBA).
Kysymykset
FI
21
FI
29)
Miten arvioisitte SEPAn nykyisiä ohjausjärjestelyjä EU-tasolla? Voitteko yksilöidä
heikkouksia ja onko teillä ehdotuksia SEPAn ohjauksen parantamiseksi? Millaista
yleispainotusta pitäisitte tarkoituksenmukaisena toisaalta sääntelyyn ja toisaalta
itsesääntelyyn perustuvan lähestymistavan välillä? Oletteko samaa mieltä siitä, että
Euroopan sääntely- ja valvontaviranomaisten olisi otettava aiempaa aktiivisempi
rooli SEPA-hankkeen jatkokehityksessä?
5.2.
Kehityksen ohjaaminen korttien, m-maksujen ja e-maksujen alalla
Sidosryhmien osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi EPC on perustanut SEPAtilisiirtoja ja SEPA-suoraveloituksia käsittelevän CSF-foorumin (Customer Stakeholders
Forum) ja korttimaksuja käsittelevän CSG-ryhmän (Cards Stakeholders Group). Molempien
elinten puheenjohtajuutta hoitavat yhdessä EPC ja loppukäyttäjien edustajat. Itsesääntelyn
puolelta voidaan mainita EPC:n hyväksymät SEPA-korttien SCF-puitteet (SEPA Cards
Framework), jotka tosin vielä kaipaavat tarkentamista. Ne muodostavat vapaaehtoisen
käytännesäännöstön, jossa määritellään periaatteet ja ehdot, joita pankkien,
maksutapahtumien käsittelijöiden ja korttijärjestelmien on noudatettava ollakseen SCF- tai
SEPA-yhteensopivia. Vaikka SCF tarjoaakin euromääräisiä maksuja hyväksyville toimijoille
vahvan kannustimen pyrkiä SEPA-yhteensopivuuteen, sillä ei ole kaikkien sidosryhmien
yksimielistä tukea, eikä siinä ole muodollista mekanismia, jonka avulla voitaisiin tulkita,
seurata ja valvoa, onko tietty korttijärjestelmä SEPAn mukainen, tai jonka avulla voitaisiin
ratkaista mahdolliset riitatilanteet.
Esimerkiksi
asianmukaisten
puitteiden
luomisessa
eja
m-maksuille
yhtenäistämispyrkimykset ovat tuottaneet konkreettisia tuloksia hyvin hitaasti, mikä on
viivästyttänyt
yhteentoimivuutta,
innovaatioita,
valinnanvaran
lisääntymistä
ja
mittakaavavaikutuksia. Pattitilanteet ja epävarmuustekijät voivat johtaa siihen, että
markkinatoimijat asettuvat odottavalle kannalle. Koska sitoutuminen kyseiseen koko
Euroopan talouden kannalta tärkeään aloitteeseen on tällä hetkellä puutteellista,
yhdentyneiden markkinoiden aikaansaaminen edellyttää kattavaa lähestymistapaa, jossa
yhdistellään sääntelyä, itsesääntelyä ja kilpailulainsäädännön noudattamisen valvontaa.
Kysymykset
FI
30)
Miten olisi suhtauduttava standardoinnin ja yhteentoimivuuden ohjaamiseen tällä
hetkellä liittyviin kysymyksiin? Onko tarpeen lisätä muiden kuin pankkien
osallistumista ja jos, niin miten (esim. julkinen kuuleminen, sidosryhmien
yhteisymmärryspöytäkirja, SEPA-neuvostolle tehtävä laatia ohjeistusta tietyistä
teknisistä standardeista jne.)? Olisiko jätettävä markkinatoimijoiden tehtäväksi viedä
eteenpäin markkinoiden yhdentymistä EU:n laajuisesti ja erityisesti päättää, pitäisikö
ja millä edellytyksin muita valuuttoja kuin euroa käyttävien maksujärjestelmien
sovittaa toimintansa yhteen nykyisten euromääräisten maksujärjestelmien kanssa?
Jos ei, niin miten asia pitäisi hoitaa?
31)
Pitäisikö viranomaisilla olla tässä yhteydessä jokin rooli ja jos, niin millainen?
Voitaisiinko esimerkiksi harkita eurooppalaisten viranomaistahojen ja EPC:n
yhteisymmärryspöytäkirjaa, jossa määriteltäisiin aikataulu/työsuunnitelma, suoritteet
(välitavoitteet) ja tarkat määräajat?
22
FI
6.
YLEISET HUOMIOT
Kysymykset
32)
Tässä asiakirjassa käsitellään tiettyjä kortti-, e- ja m-maksujen markkinoiden
toimintaan liittyviä näkökohtia. Onko mielestänne tärkeitä kysymyksiä jäänyt
käsittelemättä tai käsitelty liian vähän?
7.
SEURAAVAT VAIHEET
Asiasta kiinnostuneita pyydetään toimittamaan komissiolle näkemyksensä edellä esitetyistä
kysymyksistä. Näkemykset olisi toimitettava komissiolle viimeistään 11. huhtikuuta 2012
sähköpostiosoitteeseen [email protected]
Vastauksissa ei tarvitse ottaa kantaa kaikkiin tässä vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin.
Yksilöikää selkeästi, mihin kysymyksiin vastauksenne liittyy. Perustelkaa mahdollisuuksien
mukaan, miksi kannatatte tai vastustatte kirjassa esiteltyjä vaihtoehtoja ja näkökulmia.
Tämän vihreän kirjan jatkotoimena ja saatujen vastausten perusteella komissio ilmoittaa
seuraavista vaiheista vuoden 2012 toisen vuosineljänneksen aikana. Mahdolliset toimenpideehdotukset annetaan vuoden 2012 viimeisellä tai vuoden 2013 ensimmäisellä
vuosineljänneksellä. Kaikkiin tuleviin mahdollisiin ehdotuksiin liitetään laaja
vaikutustenarviointi.
Kuulemisessa saadut lausunnot julkaistaan internetissä. On tärkeää lukea tämän vihreän kirjan
liitteenä oleva tietosuojaseloste, joka sisältää henkilötietojen ja vastausten käsittelyyn liittyviä
tietoja.
FI
23
FI
Liite 1: Eri maksuvälineiden käyttö
Kaavio 1: Muut kuin käteisellä suoritettavat maksut EU:ssa — määrä maksuvälineittäin
Muut kuin käteismaksut EU:ssa, 2008
osuus maksuvälineittäin
sekit
7,50 %
muut
1,00 %
tilisiirrot
27,80 %
tilisiirrot
suoraveloitukset
kortit
sekit
muut
suoraveloitukset
26,00 %
kortit
37,70 %
Lähde: EKP, Comparative tables, Retail transactions
Taulukko 1: Korttimaksut EU:ssa (2009)
Maksukorttien
määrä
henkeä
kohti
Korttitapahtumien
määrä
henkeä
kohti29
Korttitapahtuman
keskimääräinen
arvo korttia kohti
(euroa)
Belgia
1,78
92
55
52
2 843
Saksa
1,54
30
64
20
1 247
Viro
1,37
116
17
85
1 405
Irlanti
1,22
72
73
56
4 237
Kreikka
1,35
8
101
5
487
Espanja
1,62
47
46
27
1 234
Ranska
1,35
107
49
80
3 905
Italia
1,15
24
80
22
1 788
Kypros
1,54
40
87
25
2 072
Luxemburg
2,00
109
76
57
4 166
Malta
1,55
27
63
18
1 108
Alankomaat
1,83
125
42
68
2 902
Itävalta
1,24
46
63
28
1 395
Portugali
1,89
100
39
53
2 060
Jäsenvaltio
29
30
FI
Maksutapahtumien
määrä
myyntipisteissä
korttia kohti30
Maksutapahtumien
vuotuinen arvo
myyntipisteissä
korttia kohti
(euroa)
Ei sisällä sähköisellä rahalla tehtyjä korttiostoja.
Sisältää jäsenvaltiossa ja sen ulkopuolella sijaitsevilla maksupäätteillä suoritetut maksutapahtumat.
24
FI
Slovenia
1,66
54
37
32
1 187
Slovakia
0,94
21
57
15
596
Suomi
1,74
172
34
100
3 402
Euroalueen
välisumma
1,45
58
52
40
2 066
Bulgaria
1,01
2
78
2
138
Tšekki
0,89
17
38
21
813
Tanska
1,25
180
47
129
5 875
Latvia
1,10
43
20
37
698
Liettua
1,29
28
18
22
384
Unkari
0,88
18
27
21
1 028
Puola
0,87
18
25
21
539
Romania
0,60
4
39
7
251
Ruotsi
1,85
182
40
89
2 735
Yhdistynyt
kuningaskunta
2,33
132
58
56
3 294
EU-27
yhteensä
1,45
63
52
43
2 194
Lähde: Euroopan keskuspankki, Payment Statistics, helmikuu 2011.
FI
25
FI
Liite 2: Lisää taustatietoja monenvälisistä toimituspalkkioista
Monenvälinen toimituspalkkio (Multilateral Inter-change Fee, MIF) voi olla prosenttisosuus,
kiinteä maksu tai yhdistelmäpalkkio (prosenttiosuus ja kiinteä maksu). EU:ssa sovelletaan
hyvin monenlaisia MIF-palkkioita. Kaikista näistä palkkioista ei ole julkista tietoa. Euroopan
komission kanssa saavutettujen epävirallisten ja virallisten ratkaisujen tuloksena MasterCard
ja Visa Europe julkaisevat kuitenkin nykyään asettamansa MIF-palkkiot (useissa maissa
paikalliset pankkiyhteisöt vahvistavat MIF-palkkiot MasterCard- ja Visa-järjestelmien
puitteissa; näissä tapauksissa palkkioita ei yleisesti ottaen julkisteta). MasterCardin ja Visa
Europen MIF-palkkiot vaihtelevat korttiluokittain ja maittain nollasta (Maestro Sveitsi) 1,62
prosenttiin (MasterCard-pankkikortit Puolassa) ja 1,90 prosenttiin (Visa-pankkikortit ja
-yrityskortit Puolassa).
Komission kanssa tekemänsä epävirallisen sovintoratkaisun mukaisesti Mastercard on
alentanut kuluttajille tarkoitettujen pankkikorttiensa maiden rajat ylittäviä MIF-palkkioita
0,20 prosenttiin ja vastaavia luottokorttien palkkioita 0,30 prosenttiin. Visa Europe on
alentanut kuluttajille suunnatuilla pankkikorteilla suoritettavista rajat ylittävistä
maksutapahtumista ja yhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa suoritetuista maksutapahtumista
veloittamiaan MIF-palkkioita 0,20 prosenttiin. Näissä ratkaisuissa käytettiin vertailukohtana
niin sanottua MIT-testiä (Merchant Indifference Test). Testissä MIF asetetaan tasolle, jolla
korttimaksu ei aiheuta vähittäiskauppiaalle suurempia kustannuksia kuin käteismaksu, jolloin
kauppiaalle ei ole väliä, kumpaa kahdesta maksutavasta käytetään. Tämän tason voidaan siis
katsoa varmistavan, että kauppiaat ja niiden asiakkaat saavat osan niistä tehokkuushyödyistä,
joita MIF-palkkioista väitetään koituvan. Joissain tapauksissa kilpailuviranomaiset ovat
hyväksyneet virallisia ja epävirallisia sovintoratkaisuja tietyistä pankkien välisten palkkioiden
tasoista ja muista ehdoista31.
Neljän osapuolen järjestelmät ja kolmen osapuolen järjestelmät
MIF-palkkioita sovelletaan maksukorteilla myyntipisteissä suoritettaviin maksuihin eli
maksuihin, joita kortinhaltija suorittaa kauppiaan toimitiloissa. Neljän osapuolen
järjestelmässä kortin liikkeellelaskeva maksupalveluntarjoaja tekee kortinhaltijan (maksajan)
kanssa sopimuksen, ja kauppias tekee sopimuksen korttitapahtumat vastaanottavan
maksupalveluntarjoajan (eli maksunsaajan maksupalveluntarjoajan) kanssa kauppiaan
maksupäätteellä suoritettavien maksutapahtumien vastaanottamisesta. Korttitapahtumat
vastaanottava maksupalveluntarjoaja veloittaa palvelustaan kauppiaalta ns. MSCpalvelumaksun (Merchant Service Charge).
Tällaisissa järjestelmissä toimituspalkkiot ovat korvauksia, joita liikkeellelaskenut
maksupalveluntarjoaja
veloittaa
sen
liikkeellelaskemilla
korteilla
suoritetuista
maksutapahtumista.
Nämä
palkkiot
maksaa
korttitapahtumat
vastaanottava
maksupalveluntarjoaja, joka edelleen siirtää tästä aiheutuvat kustannukset kauppiaille
korkeampina MSC-palvelumaksuina. Toimituspalkkio siis käytännössä määrittää pitkälti
hinnan, jonka maksupalveluntarjoajat veloittavat kauppiailta korttimaksujen hyväksymisestä.
Näin
ollen
MIF-palkkiot
vaikuttavat
korttitapahtumia
vastaanottavien
maksupalveluntarjoajien väliseen kilpailuun kauppiaita ja tätä myötä asiakkaita haittaavalla
31
FI
Visa, MasterCard, Pagobancomat, Groupement.
26
FI
tavalla32, varsinkin kun tähän yhdistetään tämän asiakirjan kohdissa 4.1 ja 4.2 tarkasteltuja
muita liiketoimintakäytänteitä.
ALUSTA
Verkkomaksut
Verkkomaksut
MIF
LIIKKEELLELASKIJA
Kortinhaltijamaksut
TAPAHTUMIEN
VASTAANOTTAJA
Palvelumaksut
KORTINHALTIJA
KAUPPIAS
Kolmen osapuolen korttijärjestelmät, eli maksupalveluntarjoajakohtaiset (”proprietary”)
järjestelmät eroavat neljän osapuolen järjestelmistä, koska maksutapahtumassa ovat mukana
ainoastaan maksaja/kortinhaltija, maksunsaaja/kauppias ja korttijärjestelmä, kun taas neljän
osapuolen järjestelmässä maksutapahtumassa ovat mukana maksaja/kortinhaltija, kortin
liikkeellelaskenut
maksupalveluntarjoaja
(eli
maksajan
maksupalveluntarjoaja),
maksunsaaja/kauppias sekä kauppiaan maksupalveluntarjoaja (korttitapahtumat vastaanottava
maksupalveluntarjoaja eli maksunsaajan maksupalveluntarjoaja). Tämä tarkoittaa, että
jälkimmäisessä tapauksessa korttijärjestelmän rooli rajoittuu lähinnä infrastruktuurin
tarjoamiseen.
Kolmen osapuolen järjestelmässä on mukana ainoastaan yksi maksupalveluntarjoaja, joka
toimii samalla sekä kortin liikkeellelaskijana että korttitapahtumien vastaanottajana. Jos
korttijärjestelmä kuitenkin myöntää useille maksupalveluntarjoajille lisenssejä korttien
liikkeellelaskemista ja korttitapahtumien vastaanottamista varten, kyseessä ei ole ”puhdas”
kolmen osapuolen järjestelmä, vaan tilanne muistuttaa neljän osapuolen järjestelmää.
”Puhtaissa” kolmen osapuolen järjestelmissä ei ole maksupalveluntarjoajien välillä
nimenomaisesti sovittuja MIF-palkkioita. Niissä on ainoastaan kortinhaltijan maksamat
maksut (vuosimaksut, tapahtumakohtaiset maksut jne.) ja vähittäiskauppiaan maksamat MSCpalvelumaksut. Korttijärjestelmä voi kuitenkin käyttää kerättyjä maksuja jommankumman
osa-alueen (eli kauppiaan tai kortinhaltijan) subventoimiseen, jolloin syntyy ns. implisiittinen
MIF-palkkio.
32
FI
Ks. komission MasterCard- ja Visa-päätökset – Komission päätös, tehty 19 päivänä joulukuuta 2007,
EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä – Asia
COMP/34.579 — MasterCard, Asia COMP/36.518 — EuroCommerce, Asia COMP/38.580 —
Yrityskortit; sekä komission päätös, tehty 8 päivänä joulukuuta 2010, SEUT-sopimuksen 101 artiklan ja
ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä – Asia COMP/39.398 — Visa MIF.
27
FI
EUROPEISKA KOMMISSIONEN
Bryssel den 11.1.2012
KOM(2011) 941 slutlig
GRÖNBOK
Mot en integrerad europeisk marknad för kort-, internet och mobilbetalningar
(Text av betydelse för EES)
1.
INLEDNING
Säkra, effektiva, konkurrenskraftiga och innovativa elektroniska betalningssystem är en
avgörande faktor för att konsumenter, näringsidkare och företag ska kunna dra full nytta av
den inre marknadens fördelar. Detta blir ännu viktigare när världen går från traditionella
affärsverksamheter mot e-handel. Handeln med varor och tjänster i Europa håller på att
förändras i grunden. Människorna och företagen i EU blir allt aktivare utanför det egna landet,
och smidiga gränsöverskridande elektroniska betalningar underlättar deras vardag betydligt.
Genom att bygga på de resultat som har nåtts när det gäller betalningar från privatpersoner har
EU möjlighet att stå i frontlinjen för utvecklingen av framtidens betalningar, vare sig de görs
genom betalkort, på internet eller via en mobiltelefon.
En första viktig milstolpe på den här resan är det gemensamma eurobetalningsområdet
(SEPA), som baseras på förutsättningen att det inte får finnas några skillnader mellan
gränsöverskridande och inhemska elektroniska massbetalningar1 i euro inom EU.
SEPA-projektet täcker de viktigaste massbetalningsinstrumenten, det vill säga
kontoöverföringar, autogiro och betalkort. Med utgångspunkt i detta bör SEPA fungera som
en språngbräda för att skapa en konkurrenskraftig och innovativ europeisk betalmarknad på
två sätt. För det första gäller det den alltmer ökande användningen av online- eller
internetbetalningar (e-betalningar) och mobilbetalningar (m-betalningar). Det är framför allt
den massiva spridningen av datormobiler (smarttelefoner) som förändrar betalningslandskapet
och ger upphov till nya betalningsapplikationer, till exempel smartkort, som ersätter
plånböcker och fysiska betalkort, eller virtuella kollektivtransportbiljetter som lagras i
mobiltelefonen. Här kan SEPA:s EU-täckande betalningsinstrument utgöra grunden för mer
integrerade och säkrare betalningsinnovationer. För det andra kan de befintliga standarder och
regler som utformats inom ramen för SEPA även tillämpas på betalningsinstrument i andra
valutor än euro, vilket innebär att gränserna för den inre marknaden för betalningar utvidgas
till att omfatta betalningar i andra valutor än euro.
Fördelarna med en ökad marknadsintegration skapas främst genom följande fyra drivkrafter:
1)
Ökad konkurrens – i en nätverksindustri som betalningsmarknaden underlättas
marknadstillträdet för nya aktörer eller konkurrenter från andra medlemsstater genom
integration. Baserat på gemensamma öppna standarder skulle tjänsteleverantörerna
kunna erbjuda sina befintliga betalningslösningar i mer än ett land. På så sätt skulle
de expandera sin verksamhetsbas och skapa ytterligare incitament för innovation. Till
följd av detta skulle kostnaderna och priserna för att tillhandahålla betalningar
konvergera nedåt. Ökad konkurrens kan dessutom minska de två befintliga
kortsystemens dominans på betalkortmarknaden.
2)
Ökad valfrihet och insyn för konsumenterna – med ett bredare urval av
konkurrenskraftiga tjänster skulle betalningsanvändarna kunna välja de
betalningsinstrument och leverantörer som bäst tillgodoser deras behov. I dag är
1
SV
Massbetalningar definieras som betalningstransaktioner där minst en part i transaktionen (dvs.
betalningsavsändaren, betalningsmottagaren eller båda) inte är ett finansinstitut. Massbetalningar utgör
således alla betalningstransaktioner som inte sker mellan två banker.
1
SV
konsumenterna ofta inte medvetna om kostnadseffekterna av de val de gör2. Till följd
av de dolda kostnaderna används ofta den dyraste betalningsmetoden och de
indirekta kostnaderna överförs direkt på alla konsumenter genom höjda priser. En
integrerad och öppen marknad skulle däremot styra konsumenterna mot de
effektivaste betalningsinstrumenten.
3)
Mer innovation – en integrerad marknad ökar stordriftsfördelarna. Detta innebär att
de befintliga aktörerna skulle få fler möjligheter att spara på sina kostnader eller öka
sina inkomster. Dessutom skulle incitamenten för nya marknadsaktörer och den
geografiska räckvidden för innovativa lösningar öka.
4)
Ökad betalningssäkerhet och stärkt konsumentförtroende – i linje med de framsteg
som gjorts när det gäller säkra betalningar vid köpställena, skulle en integrerad
marknad öka säkerheten i och konsumenternas förtroende för distansbetalningar,
såsom e-betalningar och m-betalningar.
En integrerad EU-marknad för betaltjänster skulle också som en sidoeffekt producera
administrativa data som kan användas för harmoniserad statistik. Detta skulle i sin tur öka
kvaliteten på och omfattningen av EU-statistiken, utan merkostnader för företagen och med
begränsade investeringar från statistikverksamma.
Syftet med denna grönbok är att utvärdera det nuvarande landskapet för kort-, internet- och
mobilbetalningar i EU, kartlägga luckor mellan det rådande läget och visionen om en
fullständigt integrerad betalningsmarknad samt de hinder som har gett upphov till dessa
luckor. Syftet med grönboken är vidare att inleda en bred samrådsprocess med intressenterna
så att de kan bekräfta eller komplettera kommissionens analys och bidra till att finna de
lämpligaste metoderna för att förbättra marknadsintegrationen.
2.
DET NUVARANDE BETALNINGSLANDSKAPET OCH DESS BRISTER
Marknaden för massbetalningar i euro är en av världens största och omfattar miljontals
företag och hundratals miljoner människor. Enligt statistik från Europeiska centralbanken
(ECB) genomfördes nästan 58 miljarder massbetalningstransaktioner bara inom euroområdet
under 2009. Bilaga 1 innehåller ett diagram med en uppdelning per betalningsinstrument. De
ekonomiska fördelarna med en integration av betalningsmarknaden är således betydande.
Undersökningar visar till exempel att en fullständig övergång till SEPA för
kontoöverföringar, autogiro och betalkort skulle kunna ge direkta och indirekta fördelar till ett
värde på över 300 miljarder euro under en sexårsperiod. Den nuvarande integrationsgraden
för betalningar på EU-nivå varierar påtagligt mellan de olika betalningsinstrumenten
(exempelvis kontoöverföringar, autogiro och betalkort) och de betalningskanaler (e- eller
m-betalningar) som används för att göra en betalning.
2.1.
Grundläggande betalningsinstrument (kontoöverföringar och autogiro)
Kontoöverföringar och autogiro är de enda betalningsinstrument som det finns ett särskilt
EU-täckande betalningssystem för, nämligen reglerna för SEPA-kontoöverföringar (SCT),
2
SV
Detta är följden av komplexa avgifter mellan de olika betaltjänstleverantörer som är involverade i
betalningstransaktioner och avgifter från betaltjänstleverantören till den näringsidkare som säljer varan
eller tjänsten.
2
SV
och SEPA-autogiro (SDD), som tagits fram av Europeiska betalningsrådet (EPC) för
eurobetalningar. I december 2010 lade kommissionen fram ett förslag till förordning där
obligatoriska tidsfrister fastställs för de nationella betalningssystemens övergång till
EU-omfattande system3. Uppnåendet av denna viktiga milstolpe kommer att lägga grunden
för ytterligare marknadsintegration för de betalningsinstrument och betalningskanaler som
beskrivs nedan.
2.2.
Betalkort
Betalkort är det vanligaste och mest använda elektroniska betalningsinstrumentet för
massbetalningar. Räknat i volym (antalet transaktioner) utgjorde kortbetalningar en tredjedel
av alla massbetalningar under 2009. Det fanns 20094 cirka 726 miljoner betalkort i omlopp i
EU, vilket utgör 1,45 kort per capita. I genomsnitt spenderade EU-konsumenterna 2 194 euro
per kort vid 43 korttransaktioner på köpstället. (Se bilaga 1 för landsspecifika uppgifter.)
Integrationen av den europeiska betalkortsmarknaden är emellertid långt ifrån fullständig och
de konkreta resultaten är fortfarande begränsade. En snabb ökning av volymen av
kortbetalningar under det senaste årtiondet och de omfattande skaleffekter som blivit följden
av detta har inte lett till några större minskningar av kostnaderna för konsumenterna,
avgifterna mellan banker eller handelns kortavgifter. Nationella betalkort godtas ofta inte
utanför hemmedlemsstaten, vilket hindrar den inre marknadens utveckling. Kortbedrägerierna
är också fortfarande ett problem, särskilt när det gäller distansbetalningar.
2.3.
Betalningar via internet (e-betalningar)
E-betalningar är betalningar som görs via internet, vanligen på ett av följande tre sätt:
1)
Betalning genom en korttransaktion på distans via internet.
2)
Banktjänster på nätet: kontoöverföringar eller autogiro via internet, där betalaren
använder en internetbank för autentisering (fungerar för närvarande endast på
nationell nivå)5.
3)
Betalningar via leverantörer av e-betalningstjänster, som konsumenten har skaffat
ett individuellt konto hos. Kontona kan finansieras via ”traditionella”
betalningsmetoder, till exempel en banköverföring eller en kreditkortsbetalning.
I och med e-handelns uppkomst, dvs. att köpa och sälja produkter via internet, spelar
e-betalningar en allt viktigare roll. Enligt Forrester Research6 beräknas antalet personer som
handlar på internet i Europa att öka från 141 miljoner 2009 till 190 miljoner 2014. Ehandelsmarknadens årliga tillväxttakt under de kommande fem åren beräknas till cirka
10 procent. Den genomsnittliga köpkraften på EU-nivå beräknas öka från 483 euro 2009 till
601 euro 2014. Trots den betydande tillväxtpotentialen utgör e-handel för närvarande endast
3
4
5
6
SV
Förslag till förordning om antagande av tekniska krav för betalningar och autogireringar i euro och om
ändring av förordning (EG) nr 924/2009 (KOM(2010)775),
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52010PC0775:SV:NOT.
Källa: ECB:s betalningsstatistik, februari 2011. För detaljerad landsstatistik, se bilaga 1.
Dessa transaktioner kan antingen göras direkt via betalarens onlinebanksystem eller via en tredje part
(t.ex. Ideal i Nederländerna, Giropay och Sofortüberweisung i Tyskland eller EPS i Österrike).
http://www.forrester.com/ER/Press/Release/0,1769,1330,00.html
3
SV
3,4 procent av hela Europas detaljhandel7, så det finns fortfarande en avsevärd outnyttjad
tillväxtpotential.
Enligt ett offentligt samråd om framtiden för elektronisk handel8, har just betalningar
identifierats som ett av de största hindren för e-handelns framtida tillväxt. Bland de centrala
frågor som framkom under samrådet finns mångfalden betalningsmetoder i de olika
medlemsstaterna, betalningskostnaderna för konsumenter och näringsidkare, särskilt för
betalningar av låga belopp (mikrobetalningar), och betalningssäkerhet. Det saknas en
konsekvent och heltäckande (själv)reglerande ram, vilket innebär att den europeiska
e-betalningsmiljön för närvarande i hög grad splittras upp av nationella gränser. Det finns
endast ett fåtal effektiva nationella e-betalningssystem och få stora internationella aktörer från
länder utanför EU är aktiva på marknaderna.
2.4.
Mobilbetalningar (m-betalningar)
M-betalningar är betalningar där betalningsuppgifterna och betalningsinstruktionen inleds,
överförs eller bekräftas via en mobiltelefon eller mobilanordning. Det kan gälla online- och
offlineköp av tjänster och digitala eller fysiska varor.
Mobilbetalningar kan klassificeras enligt följande två huvudkategorier:
1)
M-betalningar på distans sker oftast via internet/WAP9 eller genom så kallade
premium-sms-tjänster
som
debiteras
betalningsavsändaren
genom
mobilnätsoperatörer. För närvarande baseras de flesta m-betalningarna på distans på
kortbetalningssystem. Andra lösningar, som bygger på kontoöverföring eller
autogiro, är tekniskt genomförbara och förmodligen lika säkra, effektiva och
konkurrenskraftiga, men de verkar ha svårt att ta sig in på marknaden.
2)
Betalningar på kort avstånd (proximity payments) sker vanligen direkt vid köpstället.
Genom att använda närfältskommunikation (Near Field Communication, NFC), som
för tillfället är den ledande tekniken när det gäller betalningar på kort avstånd, krävs
det specialutrustade telefoner som känns igen av läsarmodulen på köpstället (t.ex.
butiker, kollektivtrafik och parkeringar).
Dessa definitioner visar, särskilt för m-betalningar på distans, att avgränsningen mellan
e-betalningar och m-betalningar är vag, och den kan bli ännu vagare i framtiden.
Räknat i betalningsvolym är betalningar via mobiltelefoner den betalningsmetod som för
närvarande ökar snabbast. Den snabba spridningen av datortelefoner med möjlighet att
installera sofistikerade betalningsapplikationer har drivit på utvecklingen. Juniper Research
beräknar att värdet på alla m-betalningar i världen kommer att öka från
100 miljarder US-dollar till 200 miljarder US-dollar mellan 2010 och 2012. Andra
undersökningar visar att värdet på m-betalningar i världen kommer att överstiga
1 biljon US-dollar 2014, och siffran uppgår till sammanlagt 350 miljarder bara i Europa. Det
7
8
9
SV
http://www.retailresearch.org/onlineretailing.php
http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/e-commerce_en.htm
Wireless Application Protocol (WAP) utvecklades av Open Mobile Alliance (OMA), ett forum för
branschintressenter som har inrättats för att man ska kunna enas om gemensamma specifikationer för
mobiltelefonindustrin. En wap-läsare är en vanlig webbläsare för mobiltelefoner.
4
SV
uppskattas också att en av fem datortelefoner kommer att vara NFC-kompatibla vid samma
datum.
Marknadsspridningen för m-betalningar i EU har en betydande orealiserad potential jämfört
med
exempelvis
Asien/Stillahavsregionen.
Enligt
uppskattningar
från
marknadsundersökningsföretaget Gartner fanns det 7,1 miljoner mobilbetalningsanvändare i
Västeuropa 2010, jämfört med 62,8 miljoner användare i Asien/Stillahavsregionen, där Japan
står för en stor andel. En av de viktigaste orsakerna till den långsammare
marknadspenetrationen i Europa är den starkt splittrade marknaden för mobilbetalningar. De
största
marknadsaktörerna
(mobilnätoperatörer,
betalningstjänstleverantörer,
mobiltelefontillverkare) har ännu inte enats om en genomförbar affärsmodell som möjliggör
driftskompatibla betalningslösningar. Till följd av detta lanseras de största och mest lovande
globala m-betalningsinitiativen för närvarande utanför Europa. Apple, Google och Visa har
alla aviserat omfattande satsningar för att gå in i m-betalningssegmentet.
Insatserna för att integrera m-betalningar på EU-nivå sker för närvarande på en
självreglerande basis. I detta sammanhang samarbetar EPC med mobilbranschens globala
samarbetsorganisation GSMA. En vitbok om mobiltelefonbetalningar, med tonvikt på
mobilbetalningar via betalkort, publicerades i juli 201010.
Precis som för e-betalningar saknas en konkret EU-ram för att hantera de viktigaste frågorna,
exempelvis tekniska standarder, säkerhetsaspekter, driftskompabilitet och samarbete mellan
marknadsdeltagarna, vilket innebär att splittringen av m-betalningsmarknaden i Europa
riskerar att kvarstå. Dessutom verkar (potentiella) marknadsdeltagare vara ovilliga att
investera i både e- och m-betalningar så länge som det rättsliga läget när det gäller
möjligheterna att tillämpa samma gemensamma avgiftssystem som för betalkort inte har lösts
på ett tillfredsställande sätt (se punkt 4.1).
3.
VISION OCH MÅL
Enligt den vision för SEPA som lagts fram av kommissionen och ECB för elektroniska
massbetalningar i euro inom EU11, bör man inte göra någon åtskillnad mellan
gränsöverskridande och nationella betalningar. Med utgångspunkt från SEPA:s standarder och
regler bör denna åtskillnad även avskaffas för betalningar i andra valutor än euro inom EU.
Detta skulle leda till en verklig digital inre marknad på EU-nivå. En fullständig integration
skulle ge följande fördelar:
Konsumenterna kan använda ett enda bankkonto för alla betalningstransaktioner, även om de
bor utanför hemlandet eller ofta reser inom EU. Genom att innovationstakten ökas blir
betalningarna bekvämare och anpassas till de särskilda omständigheterna för varje
köptransaktion (online eller offline, mikrobetalningar eller massbetalningar etc.).
Företag och offentliga förvaltningar kan förenkla och rationalisera sina betalningsprocesser
och centralisera sin finansiella verksamhet inom EU. Detta kan leda till betydande
besparingar. Gemensamma öppna standarder och snabbare avveckling av
betalningstransaktioner förbättrar dessutom kassaflödet.
10
11
SV
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=402
Gemensamt
uttalande
av
Europeiska kommissionen
och
Europeiska centralbanken,
http://www.ecb.int/press/pr/date/2006/html/pr060504_1.sv.html.
5
SV
Näringsidkarna vinner också på billiga, effektiva och säkra elektroniska betalningslösningar.
Den ökade konkurrensen leder till att alternativ till kontanthantering blir alltmer attraktiva.
Detta leder i sin tur till att en övergång till e-handel blir ett mer attraktivt alternativ och till att
kundernas erfarenheter av betalningar förbättras.
Betaltjänstleverantörer, dvs. både leverantörer som är banker och som inte är banker, kan dra
nytta av stordriftsfördelar genom standardisering av betalningsinstrumenten, vilket leder till
kostnadsbesparingar efter den initiala investeringen. Detta öppnar tillträdet till nya marknader,
både för att öka intäktsbasen för befintliga betalningsinstrument och för att lansera innovativa
lösningar i större skala.
Teknikleverantörer, till exempel programvaruförsäljare, betalningsförmedlare och
it-konsulter, kan bygga sitt utvecklingsarbete och sina lösningar på EU-omfattande
instrument, vilket underlättar innovationsinsatser i medlemsstaterna.
För att denna vision ska förverkligas för kortbetalningar, e-betalningar och m-betalningar
måste ett antal andra aspekter övervägas, till exempel säkerhet, valfrihet, ohindrad teknik- och
branschinnovation, standardisering av de olika komponenterna och driftskompabilitet. Dessa
frågor behandlas mer detaljerat i följande kapitel.
4.
BEHOVET AV ATT STIMULERA OCH PÅSKYNDA MARKNADSINTEGRATIONEN
I linje med ovanstående vision har fem möjliga sätt att stimulera en ytterligare integration av
kortbetalningar, e-betalningar och m-betalningar identifierats.
4.1.
Marknadssplittring,
marknadstillträde
marknadstillträde
och
gränsöverskridande
I detta sammanhang kan ett antal olika frågor identifieras. Det är viktigt att notera att dessa
frågor historiskt sett alla härrör från kommersiell praxis för betalkort, och att de antingen
tillämpas i samma form för e- och m-betalningar, eller åtminstone har avsevärda
spridningseffekter som har en indirekt inverkan på e- och m-betalningar, till exempel när en
e- eller en m-betalning görs via ett betalkort.
4.1.1.
Multilaterala förmedlingsavgifter
Enligt den ”klassiska” affärsmodellen för fyrpartskortsystem betalas avgifterna mellan
bankerna av affärsidkarens betaltjänstleverantör (den inlösande betaltjänstleverantören) och
kortinnehavarens betaltjänstleverantör (den utfärdande betaltjänstleverantören) för varje
korttransaktion. Förmedlingsavgifterna kan överenskommas bilateralt mellan utfärdande och
inlösande betaltjänstleverantörer, eller multilateralt genom ett beslut som är bindande för alla
betaltjänstleverantörer som deltar i ett betalkortssystem. Mer bakgrundsinformation om
multilaterala förmedlingsavgifter ges i bilaga 212.
12
SV
Bilagan innehåller särskilt närmare uppgifter om den analys som har utförts av Generaldirektoratet för
konkurrens i enlighet med artikel 101.3 i EUF-fördraget om en lämplig nivå på multilaterala
förmedlingsavgifter genom användning av det s.k. turisttestet eller ”merchant indifference”-metoden
(MIT).
6
SV
Konkurrensmyndigheter
och
tillsynsmyndigheter
arbetar
med
att
undersöka
förmedlingsavgifter sedan en tid tillbaka. I vissa länder utanför EU13 har denna fråga lösts
genom lagstiftning. I EU har kommissionen och nationella konkurrensmyndigheter antagit
flera beslut om att förbjuda specifika arrangemang för multilaterala förmedlingsavgifter enligt
EU:s konkurrensregler14.
Det vanligaste skälet till att använda multilaterala förmedlingsavgifter är att utfärdande
betaltjänstleverantörer utnyttjar dem för att uppmuntra konsumenterna att använda betalkort.
De inlösande betaltjänstleverantörerna gör det möjligt för de utfärdande
betaltjänstleverantörerna att ge ut kort utan avgift eller till en låg avgift och eventuellt
inkludera bonusar15 för konsumenterna (t.ex. flygmil). Denna ”balanseringsmekanism” kan
skapa effektivitetsvinster genom ökad kortanvändning.
Avgiftsnivåerna skiljer sig stort, vilket även gäller betalningstiderna. Räckvidden för de
rättsliga förfaranden som man arbetar med eller har slutfört på nationell och europeisk nivå
varierar också starkt, och allt detta kan leda till en snedvridning av den inre marknaden. Detta
kan i sin tur förvärra uppsplittringen av marknaden och innebär att privatpersoner ännu inte
kan dra nytta av fördelarna med en inre marknad för betalkort.
Dessutom kan höga multilaterala förmedlingsavgifter hindra lågkostnadskortsystem och andra
betalningssystem (t.ex. e-betalningar och m-betalningar).
Dessa aspekter av multilaterala förmedlingsavgifter gäller ofta avseende fyrpartssystem. I
trepartssystem – där det bara finns en betaltjänstleverantör som servar både
betalningsavsändare och betalningsmottagare – tas en ”implicit” förmedlingsavgift ut som kan
ge upphov till liknande problem med brist på konkurrens.
Problemen med höga multilaterala förmedlingsavgifter och bristen på insyn (se punkt 4.2)
förefaller vara särskilt påtagliga för affärsidkare som godtar företagskort – dvs. betalkort som
utfärdas till företag och deras anställda för att de ska kunna betala för utgifter i tjänsten (t.ex.
affärsresor och kontorsmateriel)16 – där kortinnehavarna kan lockas med bonusar och andra
fördelar för att använda detta betalningssätt.
Frågor
1)
13
14
15
16
SV
De multilaterala förmedlingsavgifterna i samma kortsystem kan variera från ett land
till ett annat, och för gränsöverskridande betalningar. Kan detta skapa problem för en
integrerad marknad? Anser du att de skilda villkor som gäller på kortmarknaderna i
de olika medlemsstaterna avspeglar objektiva strukturella skillnader på dessa
marknader? Anser du att olika avgifter för inhemska och gränsöverskridande
betalningar kan grundas på objektiva skäl?
Australien, Förenta staterna.
Beslut om Visa, MasterCard, det polska beslutet om MasterCard, det ungerska beslutet om MasterCard
och det italienska beslutet om MasterCard.
Utfärdande banker kan uppmuntra konsumenten att använda sitt kort ofta genom att erbjuda ytterligare
fördelar eller belöningar som reseförsäkringar och betalningsrabatter eller till och med genom att
återbetala en del av priset för inköpta varor och tjänster. Ibland tas även extraavgifter ut av
konsumenterna om de inte betalar med sitt kort tillräckligt ofta eller inte spenderar ett visst belopp inom
en viss period.
Företagskort består av tre huvudsakliga underkategorier: i) företagskort till små företagskunder, som till
skillnad från privatkundskort inte omfattar några tilläggstjänster, ii) företagskort till medelstora och
stora företagskunder, som omfattar tilläggstjänster, och iii) köpkort, som används för företagsinköp och
ofta omfattar momsrelaterade faktureringstjänster.
7
SV
2)
Finns det ett behov av att öka den rättsliga klarheten för förmedlingsavgifter? Om så
är fallet, hur och genom vilket instrument anser du att detta skulle kunna
åstadkommas?
3)
Om du anser att det krävs åtgärder när det gäller förmedlingsavgifter, vilka frågor
bör i så fall behandlas och hur? Skulle det till exempel vara lämpligt att överväga att
sänka de multilaterala förmedlingsavgifterna, skapa insyn i utgifterna och underlätta
marknadstillträdet? Bör trepartssystem omfattas? Bör det göras åtskillnad mellan
privatkundskort och företagskort?
4.1.2.
Anslutning av köpställen utanför hemlandet
Gränsöverskridande inlösen avser en situation där en affärsidkare utnyttjar de tjänster som
tillhandahålls av en anslutande betaltjänstleverantör i ett annat land. Enligt detta system
gynnas alla affärsidkare av ökad konkurrens om affärsidkarnas serviceavgift, men företagen
kan dessutom utse en gemensam inlösande bank för sina transaktioner, vilket ökar den
administrativa effektiviteten och den gränsöverskridande konkurrensen.
Det finns emellertid ett antal problem som hindrar utvecklingen av ett system med
gränsöverskridande inlösen. Förutom skillnaden i tekniska standarder (som behandlas i
punkt 4.3), kan en rad olika regler och arrangemang som tillämpas av internationella
kortsystem göra gränsöverskridande inlösen mindre attraktivt för affärsidkarna:
–
De internationella kortsystemen tillämpar speciella licensieringssystem och särskilda
avgifter/licensavgifter på inlösande banker som erbjuder gränsöverskridande tjänster.
–
Gränsöverskridande inlösande banker måste betala den nationella förmedlingsavgift
som gäller i det land där köpstället finns till de utfärdande betaltjänstleverantörerna.
Detta hindrar affärsidkarna från att välja den billigaste inlösande banken, trots att de
gränsöverskridande betaltjänstleverantörerna vanligen inte har deltagit i beslutet om
den nationella förmedlingsavgiften, som fastställs av betaltjänstleverantörerna i det
berörda landet.
–
Gränsöverskridande inlösande banker kan också hamna i underläge i länder där de
nationella betaltjänstleverantörerna har parallella nätverk av bilaterala avtal om
multilaterala förmedlingsavgifter. Detta hindrar utvecklingen av gränsöverskridande
konkurrens eftersom de inlösande bankerna måste betala hela den officiella
förmedlingsavgiften.
Frågor
SV
4)
Finns det några hinder för gränsöverskridande eller central inlösen för närvarande?
Om så är fallet, varför? Tror du att ett underlättande av gränsöverskridande eller
central inlösen skulle kunna ge några väsentliga fördelar?
5)
Hur skulle gränsöverskridande inlösen kunna förenklas? Om du anser att det krävs
åtgärder, vilken form bör åtgärderna ha och vilka aspekter bör omfattas? Är till
exempel ett obligatoriskt förhandsgodkännande från betalkortssystemet för
gränsöverskridande inlösen berättigat? Bör förmedlingsavgifterna beräknas på
grundval av näringsidkarens land (”vid köpstället”)? Eller bör en gränsöverskridande
förmedlingsavgift gälla för gränsöverskridande inlösen?
8
SV
4.1.3.
Co-badging
Genom ”co-badging” kombineras flera betalmärken på samma kort eller apparat. I dagens
läge kan den bästa lösningen för nya kortföretag att ta sig in på marknaden vara att övertyga
utfärdande betaltjänstleverantörer om att sätta deras märke på ett kort som bär ett befintligt
(internationellt) kortsystems märke. På så sätt kan kunderna välja mellan betalmärken när de
betalar (förutsatt att näringsidkaren godtar båda märkena). De kan också ta hänsyn till
eventuella bonusar från sin utfärdande betaltjänstleverantör (flygmil etc.) och eventuella
incitament från näringsidkaren (tilläggsavgifter, rabatter, styrning).
I nuläget står det dock inte klart om och i så fall i vilken utsträckning de befintliga
kortsystemens regler tillåter att märken som nu även konkurrerar med dem på de nationella
marknaderna får finnas med på samma kort. Kortsystemen kan också införa rapporteringskrav
eller avgifter för de utfärdande och inlösande bankerna för transaktioner som genomförs med
kort med deras märken, även om deras märken inte används i dessa transaktioner. SEPA
Cards Framework (SCF) har fastställt en regel om att den utfärdande betaltjänstleverantören, i
samråd med konsumenten, i förväg ska kunna välja det märke som ska användas på ett kort
med flera märken vid köpstället. Co-badging-metoden kan därför även ge upphov till
konkurrensproblem om den används för att begränsa eller på ett otillbörligt sätt påverka valet
av märke och/eller betalningsinstrument. För tillfället begränsas systemet med co-badging till
kort, men i framtiden kommer det säkerligen att bli alltmer aktuellt även för mobilbetalningar.
Frågor
6)
Vilka är de eventuella fördelarna och/eller nackdelarna med co-badging? Finns det
några begränsningar för co-badging som är särskilt problematiska? Beskriv gärna
omfattningen av problemet om du kan. Bör frågan om kortsystemens begränsningar
av co-badging hanteras, och om så är fallet, hur?
7)
När ett betalningsinstrument med flera märken används, vem ska i så fall bestämma
vilket instrument som ska prioriteras och väljas först? Hur skulle detta kunna
genomföras i praktiken?
4.1.4.
Åtskillnad mellan betalkortsystem och behandling av kortbetalningar
En del betalkortssystem har dotterföretag som förmedlar transaktionerna, och de kan kräva att
deltagarna i betalkortsystemet använder just det dotterföretaget. Detta utgör ett hinder för
tillträdet för betalningsförmedlare och nya betalkortsystem som kan övervinnas genom att
man gör en tydlig åtskillnad mellan förvaltningen av betalkortsystemen och de företag som
förmedlar kortbetalningar. En åtskillnad skulle öka konkurrensen mellan betalkortsystemen
och mellan betalningsförmedlarna och skulle ge bankerna möjlighet att bara delta i
infrastrukturer som uppfyller kraven. I SEPA Cards Framework görs en åtskillnad mellan
förvaltning av kortsystem och förmedling, men inga specifika arrangemang fastställs.
Resultatet av avsaknaden av en gemensam ram för driftskompabilitet är att marknaden för
kortförmedling är uppsplittrad. De tekniska förfarandena och företagens metoder för clearingoch/eller avvecklingssystem när det gäller betalningar mellan banker som använder olika
infrastrukturer
måste
därför
förbättras.
Utvecklingen
av
systemoberoende
förmedlingsstandarder skulle också underlätta en åtskillnad mellan betalkortsystemen och
betalningsförmedlingsföretagen.
Frågor
SV
9
SV
8)
Anser du att det är problematiskt att koppla ihop betalkortsystem och
betalningsförmedlare? Om så är fallet, varför? Hur omfattande anser du att problemet
är?
9)
Bör det vidtas åtgärder på det här området? Är du för en rättslig åtskillnad (dvs. en
operativ åtskillnad, även om ägarskapet skulle stanna kvar inom samma
holdingbolag) eller för en fullständig ägarskapsåtskillnad?
4.1.5.
Tillgång till avvecklingssystem
Till skillnad från banker har betalningsinstitut enligt definitionen i direktiv 2007/64/EG om
betaltjänster på den inre marknaden17 och institut för elektroniska pengar inte direkt tillgång
till clearing- och avvecklingssystem. Enligt artikel 2 b i direktivet om slutgiltig avveckling i
system för överföring av betalningar och värdepapper får endast kreditinstitut och
investeringsföretag delta i system som är betecknade som avvecklingssystem. Andra
betaltjänstleverantörer hävdar att de inte kan konkurrera med bankerna på lika villkor till följd
av detta eftersom de är tvungna att utnyttja en banks tjänster för att avveckla betalningar.
Frågor
10)
Är det ett problem för betalningsinstitut och institut för elektroniska pengar att de
inte har direkt tillgång till clearing- och avvecklingssystem? Om så är fallet, hur
omfattande är problemet?
11)
Bör man inrätta en gemensam ram för kortförmedling där reglerna för SEPA:s
kortförmedling (dvs. godkännande, clearing och avveckling) fastställs? Bör man
inom denna ram fastställa villkor och avgifter för tillgång till
kortförmedlingsinfrastrukturer enligt transparenta och icke-diskriminerande kriterier?
Bör man i detta sammanhang även behandla frågan om deltagande för
betalningsinstitut och institut för elektroniska pengar i system som betecknats som
avvecklingssystem? Bör direktivet om betaltjänster på den inre marknaden och/eller
direktivet om slutgiltig avveckling i system för överföring av betalningar och
värdepapper ändras i enlighet med detta?
4.1.6.
Efterlevnad av SEPA Cards Framework (SCF)
Den ram för kortbetalningar (SEPA Cards Framework, SCF) som utvecklades av Europeiska
betalningsrådet hade inte genomförts fullständigt den 1 januari 2011 enligt de ursprungliga
planerna, eftersom många av ramens underliggande faktorer inte tillämpas aktivt. Ramens
potentiella effekter är inte enbart begränsade till betalningar i euro. SCF täcker allmänna kort
som används för betalning och kontantuttag i euro inom SEPA-området, men
betaltjänstleverantörer och kortsystem som är verksamma i SEPA-länder som inte har euro
som valuta har intresse av att bli SCF-kompatibla för att kunna hantera transaktioner i euro.
Enligt SCF kommer etablerade kortsystem för eurotransaktioner som inte är SEPAkompatibla i princip att fasas ut från marknaden. Detta innebär att system som inte är
kompatibla med SEPA kommer att försvinna efter det att SCF genomförts fullt ut. Genom
SCF införs också ett krav på att kort ska vara SEPA-kompatibla: kortbetalningar måste
garanteras av den utfärdande betaltjänstleverantören och EMV-standarderna (alla kort ska
17
SV
Europaparlamentets och rådets direktiv 2007/64/EG av den 13 november 2007 om betaltjänster på den
inre marknaden (EUT L 319, 5.12.2007, s. 1).
10
SV
vara försedda med chip och pinkod) måste genomföras fullständigt. Dessa tekniska krav
påverkar/begränsar även de affärsmodeller som används inom EU. Å andra sidan kan de
system som är tillåtna utnyttja fördelarna med en gemensam integrerad EU-marknad.
Fråga
12)
Vad anser du om SEPA Cards Framework när det gäller innehåll och
marknadspåverkan (produkter, priser, villkor)? Är SCF tillräckligt för att stimulera
marknadsintegration på EU-nivå? Finns det några områden som bör ses över? Bör
system som inte är kompatibla försvinna efter det att SCF har genomförts fullt ut,
eller har de en chans att överleva?
4.1.7.
Saldouppgifter
I många affärsmodeller för betaltjänster är förhandsinformation om kontosaldo – vilket är
nödvändigt för godkännandet och/eller för betalningsgarantin för en viss betalningstransaktion
– en central faktor. Som innehavare av bankkonton har bankerna en ”transitfunktion” som
faktiskt avgör hur lönsamma många affärsmodeller blir. Även om konsumenterna för vissa
nya betaltjänster skulle samtycka till att kontosaldouppgifter lämnas ut till de
betaltjänstleverantörer som de väljer, kan bankerna vägra att ge andra betaltjänstleverantörer
tillgång till dessa uppgifter. Med tanke på vikten av säkra betalningar och förtroendet för
betalningssystemet i allmänhet och att banker är föremål för tillsyn, kan avslag på begäran om
saldouppgift vara berättigat i vissa fall. Det skapar dock en intressekonflikt för bankerna, som
kan ha en anledning att vägra att samarbeta, trots att kunderna samtycker. Detta kan hindra
uppkomsten av säkra och effektiva alternativa betalningslösningar, även om de är föremål för
insynskrav.
Fråga
13)
Finns det ett behov av att ge andra institut än banker tillgång till information om
banksaldon med kundens samtycke? Om så är fallet, vilka begränsningar skulle
behövas för utlämnandet av sådana uppgifter? Bör ett ingripande från
myndigheternas sida övervägas? Vilka aspekter bör dessa åtgärder i så fall omfatta
och hur ska åtgärderna utformas?
4.1.8.
Beroende av betalkortstransaktioner
Kortanvändningen fortsätter att öka världen över. De globala transaktionsvolymerna ökade
med 9,7 procent mellan 2009 och 2010. När det gäller andra betalningsmedel än kontanter är
kort fortfarande det betalningsinstrument som föredras. På de flesta marknader18 är kortens
marknadsandel över 40 procent. Med tanke på den ökande användningen av betalkort, även
inom e-handeln, kommer antalet företag vars verksamhet faktiskt är beroende av om de kan
godta kortbetalningar sannolikt också att öka. I detta sammanhang uppstår frågan om
huruvida det finns ett allmänintresse av att fastställa objektiva regler för under vilka
omständigheter och enligt vilka förfaranden som kortbetalningssystem ensidigt kan vägra
företag möjligheten att godta kort.
Fråga
18
SV
World Payments Report 2011, s. 10, CapGemini, RBS och EFMA.
11
SV
14)
Med tanke på den ökande användningen av betalkort, anser du att det finns företag
vars verksamhet är beroende av om de kan godta betalning med kort? Ge gärna
konkreta exempel på företag och/eller branscher. Om så är fallet, finns det ett behov
av att fastställa objektiva regler för hur betaltjänstleverantörer och betalkortsystem
ska agera gentemot beroende användare?
4.2.
Transparent och kostnadseffektiv prissättning
konsumenter, näringsidkare och andra företag
på
betaltjänster
för
De verkliga kostnaderna för betaltjänster är ofta otydliga, såväl för konsumenterna som för
näringsidkarna, vilket leder till högre betalningskostnader i EU-ekonomin. Bristen på insyn är
störst på kortmarknaden, men kopplingarna mellan kort, e-betalningar och m-betalningar
påverkar alla betalningsmetoder. Ökad insyn i prissättningen bör dessutom ses som ett sätt att
minska kostnaderna för betalningstransaktioner för alla berörda parter, och skulle i slutändan
optimera kostnaderna inom EU till fördel för alla betaltjänstanvändare. En annan fråga
rörande prissättningen för betaltjänster är mikrobetalningar, dvs. betalningar av låga belopp,
som av praktiska skäl ofta sker med kort, via internet eller via mobil. Betalningsavgifterna
uppfattas ofta som överdrivet höga, både av konsumenterna och av näringsidkarna, eftersom
de vanligen utgör en betydligt högre andel av transaktionsvärdet än vad som är fallet för
betalningar av stora belopp. Denna situation kan ha bidragit till utvecklingen av alternativa
digitala valutor.
4.2.1.
Förhållandet mellan konsumenten och näringsidkaren – insyn
Konsumenterna är sällan medvetna om den totala kostnaden för att använda ett
betalningsinstrument, dvs. inte bara de kostnader som tas ut av dem direkt, utan även de
kostnader som tas ut av betalningsmottagaren (näringsidkaren). Om kostnaden för att använda
olika betalningsinstrument (t.ex. olika kortmärken, kontanter, checker) är densamma för
konsumenterna tror de lätt att deras val av betalningsmetod är irrelevant för näringsidkaren.
Konsumenterna baserar därför sitt val av betalningsinstrument antingen på bekvämlighet eller
på de eventuella fördelar de kan vinna genom att använda en viss betalningsmetod.
Det betalningsinstrument som väljs av konsumenten kanske inte är optimalt när det gäller den
totala kostnaden för ekonomin. Näringsidkarna inkluderar normalt sina transaktionskostnader
i priset på de varor och tjänster de erbjuder. Slutresultatet blir att alla konsumenter betalar mer
för sina inköp för att täcka den verkliga kostnaden för de dyrare betalningsmetoder som en del
av konsumenterna väljer att använda.
Genom att öka insynen i den totala kostnaden för att använda olika betalningsinstrument
skulle det därför vara möjligt att minska de totala betalningskostnaderna i ekonomin. Detta
skulle kunna åstadkommas genom att konsumenterna informeras om hur mycket
användningen och/eller behandlingen av ett visst betalningsinstrument egentligen kostar
näringsidkarna. I detta sammanhang skulle det vara viktigt att bedöma de sannolika effekterna
av ökad insyn på konsumentbeteendet i syfte att bidra till en bättre förståelse av
konsumenternas reaktioner och behov.
Fråga
15)
SV
Bör näringsidkarna informera konsumenterna om de avgifter som de betalar för
användningen av olika betalningsinstrument? Bör betaltjänstleverantörerna vara
skyldiga att informera konsumenterna om den serviceavgift som affärsidkarna tar ut
och inkomsterna från den förmedlingsavgift som de tar ut för
12
SV
konsumenttransaktioner? Är denna information relevant för konsumenterna och
påverkar den deras val av betalningssätt?
4.2.2.
Förhållandet mellan konsumenten och näringsidkaren – rabatter, extraavgifter och
andra styrningsmetoder
Ett annat alternativ för att öka insynen i prissättningen i förhållandet mellan konsumenter och
näringsidkare och stimulera användningen av de effektivaste betalningsinstrumenten skulle
kunna vara en systematisk och omfattande användning från näringsidkarens sida av rabatter,
extraavgifter och andra styrningsmetoder (t.ex. selektivt godtagande av vissa kort endast över
ett visst belopp, en uttrycklig angivelse av det betalningssätt som föredras). Detta kan skapa
incitament för att använda det effektivaste betalningssättet. Enligt principen ”användaren
betalar”, bör kostnaderna i princip bäras av den som använder en viss tjänst och inte fördelas
över en större grupp.
Det är även befogat att beakta det eventuella missbruk som kan uppstå till följd av
extraavgifter, till exempel bristande insyn och brist på praktiska alternativa
betalningsinstrument för att undvika att betala en extraavgift19. Detta har varit ett särskilt
problem inom vissa ekonomiska sektorer (t.ex. flygbranschen). Extraavgifter får inte
användas som en källa till extrainkomster för näringsidkarna, utan måste begränsas till den
verkliga kostnaden för att använda ett betalningsinstrument, vilket också fastställs i artikel 19
i konsumenträttsdirektivet20.
Enligt artikel 52.3 i direktivet om betaltjänster ges näringsidkarna en uttrycklig rätt att ta ut
extraavgifter och ge rabatter om ett visst betalningssätt används21. Medlemsstaterna får
emellertid fortfarande förbjuda eller begränsa extraavgifter (men inte rabatter) på vissa
villkor. Medlemsstaterna har valt att tillämpa denna bestämmelse på mycket olika sätt. Skilda
valmöjligheter på nationell nivå ökar betydligt komplexiteten på den inre marknaden och
skapar förvirring för både konsumenter och näringsidkare, särskilt vid gränsöverskridande
transaktioner.
Frågor
16)
Finns det ett behov av ytterligare harmonisering av rabatter, extraavgifter och andra
styrningsmetoder inom EU för kort-, internet- och mobilbetalningar? Om så är fallet,
i vilken riktning bör harmoniseringen gå? Bör till exempel
– vissa metoder (rabatter, extraavgifter etc.) uppmuntras, och i så fall, hur?
– tilläggsavgifter godkännas allmänt, under förutsättning att de begränsas till de
verkliga kostnader som näringsidkaren betalar för betalningsinstrumentet i fråga?
– näringsidkare uppmanas att godta ett enda allmänt använt och kostnadseffektivt
elektroniskt betalningsinstrument, utan extraavgifter?
19
20
21
SV
Extraavgifter leder till att konsumenterna i mindre utsträckning söker efter olika alternativ och jämför
fullständiga priserbjudanden, vilket är till deras nackdel, enligt UK Office of Fair Trading (OFT),
”Payment surcharges – Response to the Which? super-complaint”, juni 2011.
Direktivet antogs den 10 oktober 2011 och kommer att offentliggöras i Europeiska unionens officiella
tidning vid årsslutet 2011, http://register.consilium.europa.eu/pdf/sv/11/pe00/pe00026.sv11.pdf.
Direktivet om betaltjänster gäller emellertid inte för kontant- eller checkbetalningar.
13
SV
– särskilda regler gälla för mikrobetalningar och, i förekommande fall, för alternativa
digitala valutor?
4.2.3.
Förhållandet mellan näringsidkare och betaltjänstleverantörer
Insynen i prissättningen av betalningsinstrument och de verkliga kostnaderna för
betalningstransaktioner skulle också kunna förbättras genom att man tittar på förhållandet
mellan näringsidkare och betaltjänstleverantörer.
Vissa regler som tillämpas av kortbetalningssystemen gör det för närvarande svårt för
näringsidkarna att påverka konsumenternas val av betalningsinstrument och begränsar deras
egna möjligheter att endast godta vissa utvalda kort. Detta gör att det blir lättare för
betaltjänstleverantörerna att ta ut höga förmedlingsavgifter, vilket i sin tur kan leda till ökade
kostnader för kortbetalningar och till konkurrensbegränsningar. Följande regler är aktuella i
detta sammanhang:
–
Regeln om förbud mot extraavgifter (No Discrimination Rule, NDR), enligt vilken
näringsidkarna är förbjudna att styra sina kunder mot att använda det
betalningsinstrument som de föredrar genom extraavgifter, rabatter eller andra
styrningsmetoder.
–
Regeln om att alla kort måste godtas (Honour All Cards Rule, HACR), enligt vilken
näringsidkarna är skyldiga att godta alla kort inom samma varumärke, även om
avgifterna för respektive kort inte är desamma22.
–
Praxis med blandade avgifter som tillämpas av inlösande banker. Enligt denna praxis
tar den inlösande banken endast ut en genomsnittlig avgift för kortbetalningar av
näringsidkaren, och näringsidkaren informeras inte om de förmedlingsavgifter som
tillämpas för de olika enskilda kortkategorierna.
Ändringar av reglerna för kortsystemen och de inlösande bankernas metoder skulle kunna
stärka näringsidkarnas position i förhandlingarna med de inlösande bankerna, särskilt när det
gäller multilaterala förmedlingsavgifter, samtidigt som näringsidkarnas möjligheter att
påverka konsumenternas beslut ökas. Detta skulle kunna pressa ned kostnaderna för
kortbetalningar i ekonomin och öka nya konkurrerande kortsystems möjligheter att godtas av
näringsidkarna.
Frågor
17)
22
SV
Skulle ändringar av reglerna för kortsystem och inlösande banker kunna förbättra
insynen och underlätta en kostnadseffektiv prissättning av betalningstjänster? Skulle
sådana åtgärder i sig vara effektiva, eller behövs det kompletterande åtgärder? Skulle
sådana förändringar kräva kontroller och avvägningar eller nya åtgärder när det
gäller förhållandet mellan näringsidkare och konsumenter, så att konsumenternas
rättigheter inte påverkas? Bör trepartssystem omfattas? Bör en åtskillnad göras
I praktiken kan regeln om att alla kort måste godtas ses som två separata regler: att alla kortutgivande
banker måste godtas (exempel: om näringsidkarna godtar Visakort som ges ut av lokala banker måste
de också godta utländska kort), och regeln om att alla kortprodukter måste godtas (exempel: om
näringsidkarna godtar kreditkort för privatkunder måste de också godta de dyrare företagskorten).
Generellt sett ser kommissionen inte några problem med regeln om att alla kortutgivare måste godtas,
utan är snarare oroad över konkurrenseffekten av regeln om att alla kortprodukter måste godtas.
14
SV
mellan konsument- och företagskort? Behövs det specifika krav för mikrobetalningar
och påverkas de på något särskilt sätt?
4.3.
Standardisering
Om gränsöverskridande driftskompabilitet genomförs kommer betalningsanvändarna i Europa
(företag, kunder och näringsidkare) att kunna dra full nytta av konkurrens, valfrihet och
effektivare betalningar. Detta gäller alla elektroniska betalningar och omfattar flera aktörer i
betalningsprocessen, beroende på betalningsmetod. Standardiseringen av de olika
komponenterna (t.ex. protokoll, gränssnitt, applikationer och tjänster) måste emellertid vara
genomgripande23 för att minimera risken för att eventuella konkurrenter utestängs och
innovationen hindras.
Kortbetalningar
Såsom beskrivs ovan omfattar en kortbetalning ett datautbyte mellan den inlösande och den
utfärdande betaltjänstleverantören (”A2I-området” – ”Acquirer to Issuer”), men också mellan
näringsidkaren (eventuellt genom en fysisk betalningsterminal) och den inlösande
betaltjänstleverantören (”T2A-området” – ”Terminal to Acquirer”).
Inom T2A-området saknas det gemensamma gränsöverskridande standarder, och i många fall
även nationella standarder. Det finns ett fåtal privata initiativ för att fastställa tekniska
specifikationer, exempelvis organisationerna EPAS (Electronic Protocol Application
Software) och C-TAP (Common Terminal Acquirer Protocol). Dessa projekt utvecklas
emellertid ofta isolerat och i olika riktningar, eftersom de drivs av skilda kommersiella
intressen. Det splittrade standardiseringsarbetet har en tredelad effekt. För det första begränsar
bristen på gemensamma standarder utbudet av möjliga betaltjänstleverantörer till nationella
inlösande betaltjänstleverantörer, vilket hindrar målet att uppnå en konkurrenskraftig inre
marknad för betalningstjänster. För det andra måste näringsidkarna underhålla olika system
och protokoll för att behandla data i inlösenprocessen – minst ett för varje land de är
verksamma i, men i många fall ännu fler, vilket begränsar möjligheterna att centralisera
verksamheten och minskar effektivitetsvinsterna. För det tredje leder avsaknaden av
gemensamma standarder på T2A-området ofta till att betalkort inte godtas utomlands, en
negativ konsekvens för konsumenterna som inte överensstämmer med bestämmelserna om
den inre marknaden och en gemensam valuta för kontantbetalningar i euroländerna.
På A2I-området är situationen inte heller tillfredsställande. Betalningsprocessen mellan
banker (godkännande, clearing och avveckling av transaktioner) sker för närvarande enligt
olika regler för olika kortsystem. En fullständig åtskillnad av systemen och
betalningsprocessen (se punkt 4.1.4) kommer att kräva standarder för driftskompabilitet
mellan systemen när det gäller A2I-behandling. Branschens standardiseringsinsatser på
A2I-området är begränsade för närvarande och har hittills inte heller vunnit ett särskilt stort
gensvar bland alla marknadsaktörer.
Det tredje problemet är certifiering. Varje land och kortsystem har egna kriterier och
bedömningsprocesser för obligatorisk certifiering av chipkort, betalningsterminaler etc.
Certifiering är emellertid centralt för att garantera betalningssäkerhet, men eftersom varken
23
SV
Del 7. Standardiseringsavtal – Riktlinjer för tillämpningen av artikel 101 i fördraget om
Europeiska unionens funktionssätt på horisontella samarbetsavtal (EUT C 11, 14.1.2011, s. 1).
15
SV
chipkort eller betalningsterminaler är harmoniserade på EU-nivå leder de till alltför höga
kostnader för kort- och terminaltillverkare. De marknadsdrivna initiativen OSeC
(Open Standards for Security and Certification) och CAS (Common Approval Scheme)
lanserades just för att hantera denna fråga. De inledande resultaten ser lovande ut, men
initiativen har ännu inte gett några konkreta resultat på marknaden.
Europeiska betalningsrådet har inrättat CSG (Cards Stakeholder Group), som är en
övergripande arbetsgrupp för intressenter på området för betalningskort, med företrädare från
strategiska sektorer, till exempel näringsidkare, betalningsförmedlare, kortsystem,
betaltjänstleverantörer och teknikleverantörer. CSG arbetar för närvarande med en
standardiseringsvolym för SEPA Cards, som är den femte versionen av den ursprungliga
version som offentliggjordes i december 2010. Syftet med standardiseringsvolymen är att
harmonisera SEPA-standarderna så att ”alla SEPA-kort fungerar tekniskt sett i varje
SEPA-terminal”, och främja harmoniserade förfaranden och standarder för certifiering.
Hittills har de konkreta resultaten dock varit begränsade när det gäller att skapa en verkligt
integrerad marknad för betalkort.
E- och m-betalningar
I oktober 2010 publicerade Europeiska betalningsrådet och GSMA, den globala
sammanslutningen av mobiloperatörer, en rapport om mobiloperatörernas och bankernas roll
och ansvar i hanteringen av trådlösa tillämpningar24. Bank/kortsektorn och
mobilnätsoperatörer har följaktligen inlett diskussioner om samarbete och standardisering.
Men det krävs konkreta resultat och det finns också flera stora luckor som måste åtgärdas för
att man ska kunna uppnå ett stabilt ekonomiskt system som bygger på konsekventa
affärsmodeller för mobilbetalningar som fungerar över gränserna.
Standardiseringsarbetet med m-betalningar bör ha som mål att säkra fullständig
driftskompabilitet mellan m-betalningslösningar och stödja öppna standarder för att
möjliggöra rörlighet för konsumenterna. Med tanke på de särskilda egenskaperna hos
m-betalningar bör standardiseringsarbetet omfatta frågan om möjligheten att överföra
mobilbetalningsapplikationer (dvs. att konsumenten tar med sig sina betalningsapplikationer
när de byter mobilnätsoperatör).
Problemen med bristen på gemensamma standarder förefaller vara mindre för elektroniska
betalningar. Detta beror delvis på användningen av internet som en gemensam plattform med
fastställda kommunikationsprotokoll. Även om e-betalningar inleds på nätet behandlas de ofta
som vanliga kortbetalningar eller behandlas genom onlinebankplattformar i nästa skede.
Problemet med e-betalningar är därför snarare bristen på driftskompabilitet mellan aktörerna i
betalningskedjan (se punkt 4.4.) än att det saknas standarder. Slutligen bör standardisering
också innebära att lösningar för e- och m-betalningar som erbjuds konsumenterna är
lättillgängliga och användarvänliga.
Frågor
18)
24
SV
Håller du med om att det skulle vara bra med gemensamma standarder för
kortbetalningar? Vilka är de största luckorna, om det finns några? Finns det andra
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=423
16
SV
aspekter som är speciella för kortbetalningar än de tre som nämns ovan (A2I, T2A,
certifiering), som skulle kunna förbättras med hjälp av ökad standardisering?
19)
Är de befintliga ledningsstrukturerna tillräckliga för att samordna, driva på och se till
att gemensamma standarder godkänns och genomförs inom en rimlig tidsram? Är
alla intressentgrupper tillräckligt representerade? Kan konfliktlösningen förbättras på
något särskilt sätt och kan insatserna för att nå samförstånd påskyndas?
20)
Bör
europeiska
standardiseringsorgan,
till
exempel
Europeiska
standardiseringskommittén
(CEN)
eller
Europeiska
institutet
för
telekommunikationsstandarder (ETSI) spela en aktivare roll i standardiseringen av
kortbetalningar? Inom vilka områden tror du att de skulle kunna göra bäst nytta och
vilka resultat skulle deras medverkan kunna leda till? Finns det några andra nya eller
befintliga organ som skulle kunna underlätta standardiseringen av kortbetalningar?
21)
När det gäller e- och m-betalningar, anser du att det finns några särskilda områden
där ökad standardisering skulle vara centralt för att stödja grundläggande principer,
såsom öppen innovation, överförbara applikationer och driftskompabilitet? Om så är
fallet, vilka?
22)
Bör europeiska standardiseringsorgan som CEN eller ETSI spela en aktivare roll i
standardiseringen av e- eller m-betalningar? Inom vilka områden tror du att de skulle
kunna göra bäst nytta och vilka resultat skulle deras medverkan kunna leda till?
4.4.
Driftskompabilitet mellan betaltjänstleverantörer
Samarbete är ett grundläggande krav i en nätverksindustri som betalningar, eftersom alla
betalningar kräver ett avtal mellan betalningsavsändarens och betalningsmottagarens
betaltjänstleverantör. För att se till att alla betalningar når mottagaren utan förluster för de
aktörer och förmedlare som deltar i transaktionen är det därför önskvärt med ökad samordning
i form av fullständig driftskompabilitet.
Förutom insatserna för att undanröja de hinder som nämns ovan, särskilt när det gäller
inlösande banker och kommersiella regler, kan principen om driftskompabilitet enligt
kommissionens förslag om kontoöverföringar och autogiro tillämpas på kortmarknaden.
4.4.1.
Driftskompabilitet för mobilbetalningar
Marknaden för mobilbetalningar i Europa befinner sig fortfarande i sin linda. Ett av de största
hindren för ett brett upptag av m-betalningar är det låsta läge som råder mellan
mobilnätsoperatörer, traditionella betaltjänstleverantörer (banker) och andra aktörer, till
exempel tillverkare eller applikationsutvecklare. Mobilnätoperatörerna verkar vilja behålla
kontrollen över branschen, åtminstone sin roll som säkerhetsansvariga för tjänsten. Samtidigt
vill aktörer inom e-betalningsområdet utöka sin verksamhet till att omfatta den mobila miljön
(både för distansbetalningar och betalningar på kort avstånd).
Det förefaller sannolikt att privata aktörer som kontrollerar standarderna, och följaktligen
driftskompabiliteten, kommer att dominera hela betalningskedjan, dvs. själva apparaten,
applikationsplattformen och säkerhetsansvaret. I denna situation finns det en allvarlig risk för
splittring genom privatägda lösningar. Dessutom bör man inte förbise betydelsen av andra
sektorer som kan vara involverade i driftskompabilitetsaspekterna utan att spela en ledande
SV
17
SV
roll i standardiseringsstrategin, exempelvis kollektivtransporten (biljettbetalning) eller
hälsosektorn (kortbaserade sjukförsäkringsbetalningar).
4.4.2.
Driftskompabilitet för elektroniska betalningar
Europeiska betalningsrådet har beslutat att inte inrätta ett eget onlinebanksystem, utan föreslår
i stället att en ram för driftskompabilitet ska utvecklas som möjliggör konkurrens mellan olika
system som de enskilda bankerna själva kan bestämma om de vill ansluta sig till. Hittills har
inga betaltjänstleverantörer som inte är banker tillåtits delta i detta arbete25. Tre bankbaserade
system26 har arbetat med ett ”genomförbarhetskoncept” för att testa driftskompabiliteten
mellan systemen. Det är ännu för tidigt att säga om projektet skulle kunna utökas till ett
EU-omfattande system.
Samtidigt har EBA Clearing, ett clearing- och avvecklingsföretag med nästan 70 banker som
aktieägare, aviserat ett initiativ för e-betalningar baserat på onlinebanker. Företaget räknar
med att lansera ett pilotsystem i maj 2012.
4.4.3.
Driftskompabilitet och konkurrens
Det bör göras åtskillnad mellan teknisk driftskompabilitet och kommersiell driftskompabilitet,
dvs. näringsidkarens möjlighet att välja inlösande bank och kundernas möjlighet att välja
utfärdande bank, oavsett var den är etablerad. Det är också viktigt att lösa problemen med
driftskompabilitet i trepartssystem jämfört med fyrpartssystem.
Frågor
23)
Finns
det
något
segment
i
betalningskedjan
(betalningsavsändare,
betalningsmottagare,
betalningsmottagarens
betaltjänstleverantör,
betalningsförmedlare, kortsystem, betalningsavsändarens betaltjänstleverantör) där
bristen på driftskompabilitet är särskilt märkbar för närvarande? Hur skulle detta
kunna åtgärdas? Hur stor grad av driftskompabilitet skulle krävas för att undvika en
splittring av marknaden? Skulle man kunna ta fram minimikrav för
driftskompabilitet, särskilt för e-betalningar?
24)
Hur skulle det nuvarande låsta läget när det gäller driftskompabilitet för
m-betalningar och den långsamma utvecklingen av e-betalningar kunna lösas? Är de
befintliga ledningsstrukturerna tillräckliga för att samordna, driva på och införa
driftskompabilitet inom en rimlig tidsram? Är alla intressentgrupper tillräckligt
representerade? Kan konfliktlösningen förbättras på något särskilt sätt och kan
insatserna för att nå samförstånd påskyndas?
4.5.
Betalningssäkerhet
Betalningssäkerhet för massbetalningar är en nödvändig förutsättning för både
betalningsanvändare och näringsidkare. Konsumenterna är med all rätt oroliga över detta, med
tanke på de ofta förekommande nyheterna om bedrägerier och dataintrång, och är därför
särskilt känsliga för säkerhetsfrågor i samband med kort- och internetbetalningar. Det
offentliga samrådet om framtiden för e-handeln på den inre marknaden har bekräftat detta,
25
26
SV
Europeiska kommissionen har inlett ett förfarande om standardisering för att garantera interoperabilitet
på området e-betalningar.
iDEAL (tyskt), EPS (österrikiskt) och Giropay (tyskt).
18
SV
problemen med betalningssäkerheten ansågs vara ett av de största hindren för en omfattande
användning av elektronisk handel.
Säkerhetskraven handlar främst om att förebygga bedrägerier. Den kontinuerliga ersättningen
av kort med namnunderskrift (som är försedda med en magnetremsa för kortläsning) med kort
med chip och pinkod (EMV-kompatibla kort) har bidragit till att antalet bedrägerier vid
köpstället har minskat betydligt på EU-nivå. Vid årsslutet 2010 var cirka 90 procent av alla
terminaler för kortbetalning vid försäljningsställena och 80 procent av alla betalkort i EU
EMV-kompatibla. Detta har alltså bidragit till att minska kortbedrägerier vid fysiska
betalningstransaktioner, men nu ökar bedrägerierna alltmer vid kortbetalningar på distans,
särskilt internetbetalningar. Korttransaktioner på distans utgör endast en mindre andel av alla
korttransaktioner, men står redan för de flesta kortbedrägerierna. Elektroniska betalningar
utan kort är också sårbara för bedrägeri. Möjliga åtgärder för att motverka bedrägerier när det
gäller onlinebanker eller andra betalningstransaktioner via internet är till exempel en metod
som benämns tvåfaktorsautentisering, dvs. användning av en pinkod tillsammans med ett
engångslösenord via sms eller en säkerhetsdosa. Det måste emellertid finnas en lämplig
avvägning mellan säkerhetsaspekterna och vikten av att systemen är snabba och lätta att
använda.
En annan viktig fråga på detta område är dataskydd. Alla betalningssätt som nämns i denna
grönbok medför behandling av personuppgifter och användning av elektroniska
kommunikationsnätverk. Känslig kundinformation måste behållas inom en säker
betalningsinfrastruktur, såväl vid behandling som vid lagring av uppgifter. I direktiven
95/46/EG27 och 2002/58/EG28 fastställs den rättsliga ramen för behandling av personuppgifter
inom EU och reglerna för den behandling av personuppgifter som utförs av de olika aktörer
som deltar i en betalning. Detta är ett stort ansvar för alla marknadsaktörer som deltar i en
betalningstransaktion. Det är mycket viktigt att autentiseringsmekanismerna för
betalningstransaktioner redan från början är utrustade med de funktioner som behövs för att
uppfylla dataskyddskraven. Det antal parter som har tillgång till autentiseringsdata under eller
efter en betalningstransaktion bör följaktligen begränsas till de parter som är absolut
nödvändiga för att utföra transaktionen.
En integrerad marknad för säkra internetbetalningar skulle potentiellt sett kunna underlätta
kampen mot webbsidor med olagligt innehåll eller som säljer förfalskade produkter. I enlighet
med lämpliga, på förhand fastställda förfaranden skulle betaltjänstleverantörer kunna åläggas
att vägra utföra ekonomiska transaktioner på webbsidor som tidigare identifierats som
olagliga.
Frågor
25)
27
28
SV
Anser du att fysiska transaktioner, inklusive transaktioner med EMV-kompatibla kort
och m-betalningar på korta avstånd, är tillräckligt säkra? Om inte, vilka
säkerhetsbrister finns det och hur kan de lösas?
Europaparlamentets och rådets direktiv 95/46/EG av den 24 oktober 1995 om skydd för enskilda
personer med avseende på behandling av personuppgifter och om det fria flödet av sådana uppgifter
(EGT L 281, 23.11.1995, s. 31).
Europaparlamentets och rådets direktiv 2002/58/EG av den 12 juli 2002 om behandling av
personuppgifter och integritetsskydd inom sektorn för elektronisk kommunikation (direktiv om
integritet och elektronisk kommunikation) (EGT L 201, 31.7.2002, s. 37).
19
SV
26)
Är kompletterande säkerhetskrav (t.ex. tvåfaktorsautentisering eller användning av
säkra betalningsprotokoll) nödvändiga för distansbetalningar (kortbetalningar,
e-betalningar eller m-betalningar)? Om så är fallet, vilka strategier/tekniker är
effektivast?
27)
Bör betalningssäkerheten understödjas av lagstiftning, eventuellt i samband med
andra digitala autentiseringsinitiativ? Vilka kategorier av marknadsaktörer bör
omfattas av en sådan rättslig ram?
28)
Vilka mekanismer är mest lämpliga för att garantera skyddet av personuppgifter och
efterlevnaden av de rättsliga och tekniska kraven i EU-lagstiftningen?
5.
GENOMFÖRANDE AV STRATEGIER/STYRNING
5.1.
Styrning av SEPA
Hittills har SEPA främst drivits som ett självreglerande projekt, som har inrättats och
förvaltats av den europeiska banksektorn via Europeiska betalningsrådet, med starkt stöd från
ECB och kommissionen. Europeiska betalningsrådets styrelse är ansvarig för att förvalta
SEPA-systemen och dess ramar och för att införa nya regler eller ändringar av dessa system
eller ramar. När det gäller medlemmarna i betalningsrådet har förutom banker för närvarande
betalningsinstitut en plats i styrelsen, medan andra betaltjänstleverantörer,
betalningsförmedlare, marknadsaktörer på materialsidan (t.ex. programvaruförsäljare eller
terminaltillverkare) och användare däremot inte är företrädda.
För att förbättra intressenternas deltagande i styrningen av SEPA på EU-nivå inrättade
kommissionen och ECB ett gemensamt högnivåorgan, ”SEPA-rådet”, i mars 2010.
SEPA-rådet samlar representanter på hög nivå från utbuds- och efterfrågesidan på
betalningsmarknaden. Syftet är att främja en integrerad marknad för massbetalningar i euro
och skapa samförstånd kring de kommande stegen för att slutföra SEPA. SEPA-rådet har inga
lagstiftningsmässiga befogenheter och kan inte utfärda bindande bestämmelser.
När förordningen om antagande av tekniska krav för betalningar och autogireringar i euro
antas kan en mer direkt involvering av EU-institutionerna i SEPA: styrelse bli aktuell. I detta
sammanhang kan man överväga att ge en större roll åt tillsyn, exempelvis via ECB,
kommissionen eller Europeiska bankmyndigheten.
Fråga
29)
Hur bedömer du den nuvarande styrningen av SEPA på EU-nivå? Ser du några
brister i systemet, och om så är fallet, har du några förslag om hur styrningen av
SEPA kan förbättras? Hur anser du att avvägningen mellan en reglerande och en
självreglerande strategi bör se ut? Håller du mer om att de europeiska lagstiftande
och övervakande organen bör spela en mer aktiv roll med att driva fram SEPAprojektet?
5.2.
Styrning på området för kortbetalningar, m-betalningar och e-betalningar
För att öka intressenternas deltagande har Europeiska betalningsrådet inrättat forumen
Customer Stakeholders Forum (för SEPA-kontoöverföringar och SEPA-autogiro) och
SV
20
SV
Cards Stakeholders Group (för kortbetalningar). Båda dessa forum leds gemensamt av
betalningsrådet och företrädare för slutanvändarna. När det gäller självreglering fastställs de
principer och villkor som banker, betalningsförmedlare och kortsystem måste följa för att vara
SCF- eller SEPA-kompatibla i SEPA Cards Framework (SCF), som har antagits av
betalningsrådet och har status som frivillig uppförandekod. SCF behöver dock klargöras
ytterligare. Trots att man starkt uppmuntrar de operatörer som är villiga att godta betalningar i
euro att bli SEPA-kompatibla, har SCF dock inte enhälligt stöd bland intressenterna, och det
finns ingen formell mekanism för att tolka, övervaka och genomföra SEPA-kompabilitet för
kortsystem eller för att lösa eventuella tvister.
Arbetet med att inrätta en lämplig ram för e- och m-betalningar har till exempel gått långsamt
och integrationsinsatserna har hittills lett till få konkreta resultat, vilket leder till att målen att
uppnå driftskompabilitet, ökad valfrihet och stordriftsfördelar har försenats. Det låsta läget
och de osäkerhetsfaktorer som finns leder sannolikt till att marknadsdeltagarna hellre vill
”vänta och se”. Med tanke på att det för närvarande saknas ett konkret åtagande för detta så
viktiga initiativ för EU-ekonomin i stort, krävs det en heltäckande strategi som omfattar
lagstiftning och självreglering samt efterlevnad och kontroll av konkurrensreglerna om man
ska kunna uppnå en integrerad marknad.
Frågor
30)
Hur bör standardiserings- och driftskompabilitetsaspekterna hanteras inom ramen för
den nuvarande styrningsmodellen? Finns det ett behov av att öka andra intressenters
än bankers deltagande? Hur bör detta göras i så fall (t.ex. genom offentliga samråd,
samförståndsavtal, genom att ge SEPA-rådet i uppgift att utfärda riktlinjer för vissa
tekniska standarder etc.)? Bör man låta marknadsdeltagarna driva
marknadsintegrationen på EU-nivå och framför allt besluta om och på vilka villkor
betalningssystem i andra valutor än euro ska kopplas till de befintliga
betalningssystemen i euro? Om inte, hur ska denna fråga lösas?
31)
Bör offentliga myndigheter ha en uppgift i detta sammanhang och i så fall vilken?
Skulle man till exempel kunna överväga ett samförståndsavtal mellan de offentliga
myndigheterna i EU och EFC där man fastställer tidsfrister och en arbetsplan med
specifika delmål (”milstolpar”) och specifika måldatum?
6.
ALLMÄNNA ANMÄRKNINGAR
Fråga
32)
I denna grönbok behandlas särskilda aspekter av betalningsmarknaden för kort,
e- och m-betalningar och hur denna marknad fungerar. Anser du att några viktiga
frågor saknas i grönboken eller inte behandlas tillräckligt detaljerat?
7.
NÄSTA STEG
Kommissionen uppmanar alla intresserade parter att lämna sina synpunkter på ovanstående
frågor. Svaren ska skickas till [email protected] och ska ha inkommit till
kommissionen senast den 11 april 2012.
SV
21
SV
Synpunkterna behöver inte täcka alla de frågor som tas upp i denna grönbok. Ange tydligt
vilka frågor dina synpunkter avser. Ge gärna konkreta argument för eller emot de alternativ
och förslag som presenteras i grönboken.
Som en uppföljning av grönboken, och på grundval av de svar som lämnas in, kommer
kommissionen andra kvartalet 2012 att fatta ett beslut om hur den ska gå vidare. Eventuella
förslag kommer att antas fjärde kvartalet 2012 eller första kvartalet 2013. För varje initiativ,
både lagstiftningsinitiativ och andra initiativ, kommer det att göras en grundlig
konsekvensanalys.
De inkomna bidragen kommer att offentliggöras på internet. För information om
behandlingen av dina personuppgifter och ditt bidrag råder vi dig att läsa det bifogade
meddelandet om särskilt skydd av personuppgifter.
SV
22
SV
Bilaga 1: Användning av olika betalningsinstrument
Diagram 1: Kontantlösa betalningar i EU– volym per betalningsinstrument
Icke-kontanta betalningar i EU, 2008
volym per betalningsinstrument
checkar
7,50%
övrigt
1,00%
betalningar
27,80%
Betalningar
Autogirering
Kort
Checkar
Övrigt
autogirering
26,00%
kort
37,70%
Källa: ECB, jämförande tabeller, detaljistbetalningar
Tabell 1: Kortbetalningar i EU (2009)
Årligt värde
på
transaktioner
vid
köpstället
per kort
(euro)
Antal
betalkort
utfärdade
per capita
Antal korttransaktioner
per capita29
Genomsnittligt
värde på korttransaktioner
per kort (euro)
Belgien
1,78
92
55
52
2 843
Tyskland
1,54
30
64
20
1 247
Estland
1,37
116
17
85
1 405
Irland
1,22
72
73
56
4 237
Grekland
1,35
8
101
5
487
Spanien
1,62
47
46
27
1 234
Frankrike
1,35
107
49
80
3 905
Italien
1,15
24
80
22
1 788
Cypern
1,54
40
87
25
2 072
Luxemburg
2,00
109
76
57
4 166
Malta
1,55
27
63
18
1 108
Nederländerna
1,83
125
42
68
2 902
Österrike
1,24
46
63
28
1 395
Medlemsstat
29
30
SV
Antal
transaktioner
vid
köpstället
per kort30
Omfattar inte korttransaktioner med elektroniska pengar.
Transaktioner vid köpstället: omfattar transaktioner via betalningsterminaler på köpställen både inom
medlemsstaten och utanför den.
23
SV
Portugal
1,89
100
39
53
2 060
Slovenien
1,66
54
37
32
1 187
Slovakien
0,94
21
57
15
596
Finland
1,74
172
34
100
3 402
Deltotal euroområdet
1,45
58
52
40
2 066
Bulgarien
1,01
2
78
2
138
Tjeckien
0,89
17
38
21
813
Danmark
1,25
180
47
129
5 875
Lettland
1,10
43
20
37
698
Litauen
1,29
28
18
22
384
Ungern
0,88
18
27
21
1 028
Polen
0,87
18
25
21
539
Rumänien
0,60
4
39
7
251
Sverige
1,85
182
40
89
2 735
Storbritannien
2,33
132
58
56
3 294
Totalt EU27
1,45
63
52
43
2 194
Källa: ECB:s betalningsstatistik, februari 2011
SV
24
SV
Bilaga 2: Bakgrundsinformation om multilaterala förmedlingsavgifter
En multilateral förmedlingsavgift kan vara en procentandel, en schablonavgift eller en
kombinerad avgift (en procentandel och en schablonavgift). En rad olika multilaterala
förmedlingsavgifter tillämpas i EU. Alla dessa avgifter är inte offentliga. Till följd av
informella och formella överenskommelser med kommissionen offentliggör MasterCard och
Visa Europe för närvarande de multilaterala förmedlingsavgifter som de har fastställt (i ett
antal länder fastställs förmedlingsavgifterna av lokala banksammanslutningar inom ramen för
MasterCard- och Visasystemen, och avgifterna offentliggörs normalt inte). För MasterCard
och Visa Europe varierar, beroende på kortkategori och land, de multilaterala
förmedlingsavgifterna från noll (Maestro Schweiz) till 1,62 procent (MasterCard betalkort i
Polen) och 1,90 procent (Visa betalkort och företagskort i Polen).
Enligt sin informella överenskommelse med kommissionen har MasterCard sänkt sina
multilaterala förmedlingsavgifter för gränsöverskridande betalkort och kreditkort för
privatpersoner till 0,20 procent respektive 0,30 procent. Visa Europe har sänkt sin
multilaterala förmedlingsavgift för gränsöverskridande transaktioner med betalkort för
privatpersoner och transaktioner med dessa kort i nio EU-medlemsstater till 0,20 procent. Det
riktmärke som använts i dessa överenskommelser är det så kallade turisttestet eller
”merchant indifference”-metoden (MIT). Enligt denna metod fastställs den multilaterala
förmedlingsavgiften till en nivå där kortbetalning inte leder till högre kostnader för
affärsidkarna än kontantbetalningar, vilket innebär att det inte spelar någon roll för
affärsidkaren vilket betalningssätt som används. Denna nivå kan därför betraktas som en
garanti för att näringsidkarna och deras kunder kan tillgodogöra sig några av de fördelar i
form av effektivitetsvinster som det är meningen att multilaterala förmedlingsavgifter ska ge.
I vissa fall har konkurrensmyndigheterna godtagit formella eller informella
överenskommelser om vissa bestämda nivåer på avgifter mellan banker och andra villkor31.
Fyrpartssystem och trepartssystem
Multilaterala förmedlingsavgifter är tillämpliga på transaktioner med betalkort vid köpstället,
dvs. transaktioner som görs av kortinnehavaren i näringsidkarens butik. I ett fyrpartssystem
ingår den utfärdande betaltjänstleverantören ett avtal med kortinnehavaren
(betalningsavsändaren) och näringsidkaren ingår ett avtal med den inlösande
betaltjänstleverantören (eller betalningsmottagarens betaltjänstleverantör) för att lösa in de
kortbetalningar som görs i näringsidkarens betalningsterminal. Den inlösande
betaltjänstleverantören tar ut en serviceavgift av näringsidkaren för sina tjänster.
Förmedlingsavgifterna för sådana system är de avgifter som tas ut av den utfärdande
betaltjänstleverantören för de transaktioner som görs med de kort som den har utfärdat. Den
kostnad som dessa avgifter utgör bärs av den inlösande betaltjänstleverantören och överförs
sedan på näringsidkaren genom höjda förmedlingsavgifter. Förmedlingsavgiften avgör i stor
utsträckning det pris som betaltjänstleverantörerna tar ut av näringsidkarna för att de godtar
kort. Multilaterala förmedlingsavgifter påverkar följaktligen priskonkurrensen mellan de
inlösande betaltjänstleverantörerna till nackdel för näringsidkarna, och i nästa led
31
SV
Visa, MasterCard, Pagobancomat, Groupement.
25
SV
konsumenterna32, särskilt i kombination med de andra affärsmetoder som beskrivs i
punkterna 4.1 och 4.2 i denna grönbok.
PLATTFORM
Nätverksavgifter
Nätverksavgifter
MIF
UTFÄRDANDE
BANK
Avgifter för
kortinnehavare
KORTINNEHAVARE
INLÖSANDE BANK
Serviceavgifter
för näringsidkare
NÄRINGSIDKARE
Trepartssystem, som ibland kallas patentskyddade kortsystem, skiljer sig från
fyrpartssystemen,
eftersom
transaktionen
endast
involverar
betalningsavsändaren/kortinnehavaren, betalningsmottagaren/näringsidkaren och systemet,
medan transaktionen i ett fyrpartssystem involverar betalningsavsändaren/kortinnehavaren,
den utfärdande betaltjänstleverantören (betalningsavsändarens betaltjänstleverantör) och
betalningsmottagaren/näringsidkaren och näringsidkarens betaltjänstleverantör (den inlösande
betaltjänstleverantören eller betalningsmottagarens betaltjänstleverantör). Detta innebär att
kortsystemets roll i det senare fallet främst begränsas till att tillhandahålla den nödvändiga
infrastrukturen.
I ett trepartssystem är endast en betaltjänstleverantör involverad, som samtidigt är den
utfärdande och den inlösande betaltjänstleverantören. När systemet utfärdar licenser för att
utfärda kort och lösa in betalningar till flera betaltjänstleverantörer är det dock inte ett ”rent”
trepartssystem, utan liknar ett fyrpartssystem.
I ”rena” trepartssystem har betaltjänstleverantörerna inte enats om den multilaterala
förmedlingsavgift som ska tas ut. De enda avgifterna är de avgifter som betalas av
kortinnehavaren (årsavgifter, avgifter per transaktion etc.) och de serviceavgifter som betalas
av näringsidkaren. Systemet kan dock använda de avgifter det får in till att subventionera en
”gren” eller den andra (dvs. näringsidkaren eller kortinnehavaren), vilket leder till en implicit
multilateral förmedlingsavgift.
32
SV
Se kommissionens beslut riktade till MasterCard och Visa – kommissionens beslut av den
19 december 2007 om ett förfarande enligt artikel 81 i EG-fördraget och artikel 53 i EES-avtalet –
ärende COMP/34.579 – MasterCard, ärende COMP/36.518 – EuroCommerce, ärende COMP/38.580 –
Commercial Cards, och kommissionens beslut av den 8 december 2010 om ett förfarande enligt
artikel 101 i EUF-fördraget och artikel 53 i EES-fördraget – ärende COMP/39.398 – Visa MIF.
26
SV
EUROPEAN COMMISSION
Brussels, 11.1.2012
COM(2011) 941 final
GREEN PAPER
Towards an integrated European market for card, internet and mobile payments
(Text with EEA relevance)
GREEN PAPER
Towards an integrated European market for card, internet and mobile payments
(Text with EEA relevance)
1.
INTRODUCTION
Secure, efficient, competitive and innovative electronic payments are crucial if consumers,
retailers and companies are to enjoy the full benefits of the Single Market, and increasingly so
as the world moves beyond bricks-and-mortar trade towards e-commerce. The way goods and
services are purchased in Europe is fundamentally changing. As EU citizens and businesses
become increasingly active outside their country of origin, electronic payments that work
smoothly across borders significantly facilitate their daily lives. Building on achievements in
the field of retail payments, Europe has an opportunity to be at the cutting edge of what
‘making a payment’ could mean in the future, be it with a payment card, on the internet or by
using a mobile phone.
A first important milestone on this journey is the Single Euro Payments Area (SEPA), which
is based on the premise that there should be no distinction between cross-border and domestic
electronic retail payments1 in euro across the EU. The SEPA project covers the key retail
payment instruments: credit transfers, direct debits and payment cards. From this basis, SEPA
should be a springboard to creating a competitive and innovative European payments market
in two ways. The first concerns the ever-growing proportion of on-line or internet payments
(e-payments) and mobile payments (m-payments). Above all, the mass take-up of smart
phones is changing the payments landscape and is leading to new payment applications, for
example electronic purses, replacing wallets and physical cards, or virtual public transport
tickets stored in a mobile phone. Here, the pan-European SEPA payment instruments can
provide the basis for more integrated and secure payment innovations. Secondly, the existing
standards and rules developed under SEPA could be re-applied to payment instruments in
non-euro currencies, thereby taking the boundaries of a Single Market for payments beyond
euro-denominated transactions.
The benefits of more market integration would mainly stem from four drivers:
1)
1
EN
More competition — in a network industry, such as payments, market access for new
entrants or competitors from other Member States is facilitated through integration.
Based on common open standards, service providers could offer their existing
payment solutions in more than one country. This would expand their business base
and hence create an additional incentive for innovation. As a result, the costs and
prices of providing payments would converge downwards. Moreover, more
Retail payments are defined as payment transactions where at least one party of the transaction (i.e. the
payer, the beneficiary or both) is not a financial institution. Hence, retail payments represent all
payment transactions which do not take place between two banks.
2
EN
competition could mitigate the current domination of the payment cards market by
the two existing international card schemes.
2)
More choice and transparency for consumers — with a broader range of competitive
services, payment users could choose the payment instruments and providers that
best serve their needs. Today, the cost implications of the choice they make are often
not visible to consumers2. Due to hidden costs, often the most expensive payment
method is used and costs are indirectly passed to all consumers through increased
prices. By contrast, an integrated and transparent market would steer consumers
towards the most efficient payment instruments.
3)
More innovation — an integrated market increases scale effects. This means that
existing players would have more opportunities to save costs or increase revenue.
Furthermore, the incentives for innovation by new market entrants would be higher
and the geographical scope of innovation would increase.
4)
More payment security and customer trust — in line with the progress achieved in
safe and secure payments at the point-of-sale, an integrated market would increase
the security of, and consumer’s trust in, remote payments, such as e-payments and
m-payments.
An integrated EU market for payment services could also produce, as a by-product,
administrative data that could be used for the production of harmonised statistics. This would
increase the quality and scope of EU statistics, with no additional costs for companies and
limited investment for the statistical community.
This Green Paper assesses the current landscape of card, internet and mobile payments in
Europe, identifies the gaps between the current situation and the vision of a fully integrated
payments market and the barriers which have created these gaps. The objective of the Green
Paper is to launch a broad-scale consultation process with stakeholders to validate or
contribute to the Commission’s analysis and to help identify the right way to improve market
integration.
2.
CURRENT PAYMENTS LANDSCAPE AND ITS SHORTFALLS
The euro retail payments market is one of the largest in the world and involves millions of
companies and hundreds of millions of citizens. According to statistics from the European
Central Bank (ECB), in 2009 almost 58 billion retail payment transactions were made in the
euro area alone. Annex 1 provides a breakdown by payment instrument. The economic
benefits of integrating this market are substantial. For example, studies suggest that full
migration to SEPA for credit transfers, direct debits and payment cards could yield direct and
indirect benefits of more than EUR 300 billion over a six-year period. The current degree of
payment integration at European level varies markedly between the various payment
instruments (such as credit transfers, direct debits and payment cards) and channels (e- or mpayments) used to make a payment.
2
EN
This is the result of complex fees between the different payment service providers involved in the
payment transaction and of charges from the payment service provider to the merchant selling a good or
service.
3
EN
2.1.
Core payment instruments (credit transfers and direct debits)
Credit transfers and direct debits are the only payment instruments for which specific panEuropean payment schemes exist, namely the SEPA Credit Transfer (SCT) and SEPA Direct
Debit (SDD) rulebooks developed by the European Payments Council (EPC) for payments in
euro. In December 2010, the Commission presented a proposal for a Regulation setting
obligatory deadlines for migrating national payment schemes to pan-European schemes3.
Reaching this essential milestone will lay the foundation for further market integration for the
payment instruments and channels described below.
2.2.
Payment cards
Payment cards are the most common and frequently used electronic payment instrument for
retail payments. In terms of volume (number of transactions), card payments represented
a third of all retail payments in 2009. There were some 726 million payment cards in use in
the EU, representing 1.45 cards per capita. On average, EU consumers spent EUR 2 194 per
card in 43 point-of-sale card transactions (in 20094, see Annex 1 for country specific data).
However, integration of the European payment card market is far from complete and tangible
results are still limited. A steep increase of the volume of card payments over the past decade
and the resulting large scale effects have not led to any significant fall in consumer costs and
inter-bank or merchant fees. Moreover, domestic debit card schemes are often not accepted
outside the Member State of origin, which hinders the development of the Single Market.
Fraudulent use of payment cards also remains an issue, especially for remote transactions.
2.3.
Payments through the internet (e-payments)
E-payments are payments made over the internet, usually in one of these three ways:
1)
Making a remote payment card transaction through the internet.
2)
Online-banking based credit transfers or direct debits under which the payer uses
an online banking portal for authentication (currently only operational at domestic
level)5.
3)
Payments through e-payment providers, with which the consumer has set up
an individual account. Accounts can be funded through ‘traditional’ payment
methods, for example bank transfers or credit card payments.
With the emergence of e-commerce, i.e. the buying and selling of products over the internet,
e-payments play an increasingly important role. According to Forrester Research6, the number
of online shoppers in Europe is forecast to increase from 141 million in 2009 to 190 million
by 2014. Annual growth rates of the e-commerce market size over the next five years are
projected at around 10 %. Average spending per capita at EU level is forecast to rise from
3
4
5
6
EN
Proposal for a Regulation establishing technical requirements for credit transfers and direct debits in
euros and amending Regulation (EC) No 924/2009, COM(2010)775,
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52010PC0775:EN:NOT.
Source: ECB Payment Statistics, February 2011. For detailed country statistics see Annex 1.
These transactions can either be made directly through the payer’s online banking system or via a third
party (e.g. Ideal in the Netherlands, Giropay and Sofortüberweisung in Germany or EPS in Austria).
http://www.forrester.com/ER/Press/Release/0,1769,1330,00.html
4
EN
EUR 483 in 2009 to EUR 601 in 2014. Despite its significant growth potential, e-commerce
currently represents only 3.4% of all European retail trade7, so there still is considerable
untapped growth potential.
According to a public consultation on the future of electronic commerce8, payments have
been identified as one of the main barriers to the future growth of e-commerce. The related
key issues identified in the consultation include the diversity of payment methods across
Member States, the cost of payments for consumers and merchants, especially for low-value
payments (micro-payments) and payment security. The lack of a coherent and comprehensive
(self-) regulatory framework currently leads to a European e-payments environment that is
largely fragmented along national borders with a small number of successful domestic
e-payment schemes and a limited number of large international players from outside Europe.
2.4.
Mobile payments (m-payments)
M-payments are payments for which the payment data and the payment instruction are
initiated, transmitted or confirmed via a mobile phone or device. This can apply to online or
offline purchases of services, digital or physical goods.
Mobile payments can be classified into two main categories:
1)
Remote m-payments mostly take place through internet/WAP9 or through premium
SMS services which are billed to the payer through the Mobile Network Operator
(MNO). Most remote m-payments through the internet are currently based on card
payment schemes. Other solutions, based on credit transfers or direct debits, are
technically feasible and possibly as secure, efficient and competitive, but seem to
have difficulties entering the market.
2)
Proximity payments generally take place directly at the point of sale. Using Near
Field Communication (NFC), the leading proximity technology at this stage,
payments require specifically equipped phones which can be recognised when put
near a reader module at the point of sale (e.g. stores, public transport, parking
spaces).
These definitions, in particular for remote m-payments, suggest that the line between
e-payments and m-payments is blurred, and may become even more so in the future.
The volume of payments made through mobile phones is currently the fastest growing of all
payment methods. The rapid proliferation of smart phones with the option of installing
sophisticated payment applications has fuelled this development. Juniper Research forecasts
that between 2010 and 2012 the value of all m-payments worldwide will increase from
USD 100 billion to USD 200 billion. Other studies suggest that the value of m-payments
worldwide will surpass USD 1 trillion in 2014, totalling USD 350 billion in Europe alone. It
is also estimated that one out of five smart phones will be NFC-capable by the same date.
7
8
9
EN
Euromonitor 2010
http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/e-commerce_en.htm
The Wireless Application Protocol (WAP) was developed by the Open Mobile Alliance (OMA),
a forum for industry stakeholders to agree on common specifications for the mobile phone industry.
A WAP browser is a commonly used web browser for mobile phones.
5
EN
Market penetration of m-payments in the EU still has considerable unrealised potential, in
comparison, for example, to the Asia/Pacific region. According to estimates by the research
company Gartner, there were 7.1 million mobile payment users in Western Europe in 2010,
compared to 62.8 million users in Asia/Pacific, a large share of them in Japan. One of the key
reasons for the slower market take-up in Europe is the highly fragmented mobile payment
market. The key market actors (mobile network operators, payment service providers, mobile
phone manufacturers) have not yet agreed on a viable business model enabling inter-operable
payment solutions. As a consequence, the largest and most promising global m-payment
initiatives are currently launched outside Europe. Apple, Google and Visa have all announced
major drives to enter the m-payment business.
Efforts for m-payment integration at European level currently take place on a self-regulatory
basis. In this context, the EPC is cooperating with the global association of mobile operators
(GSMA) and published a White Paper on mobile payments in July 201010. The White Paper
focuses on mobile payments through payment cards.
As with e-payments, the lack of a concrete European framework addressing main concerns,
such as technical standards, security, inter-operability, and the cooperation between market
participants, risks perpetuating a fragmented m-payments market in Europe. Furthermore for
both e- and m-payments, (potential) market participants seem reluctant to invest as long as the
legal situation regarding scope for applying collective fee arrangements, such as for payment
cards, has not been settled (see 4.1. below).
3.
VISION AND OBJECTIVES
According to the SEPA vision put forward by the European Commission and the ECB for
electronic retail payments in euro across the EU11, there should be no distinction between
cross-border and domestic payments. On the basis of the standards and rulebooks provided by
SEPA, this distinction should also become obsolete for non-euro payments within the EU.
This would result in a true digital Single Market at EU level. Full integration would mean:
Consumers use a single bank account for all payment transactions, even if they live outside
their country of origin or travel frequently throughout the EU. By accelerating innovation,
payments become more convenient and adjusted to the specific circumstances of the
purchasing transaction (online v offline, micro- v large-value payments, etc.).
Businesses and public administrations are able to simplify and streamline their payment
processes and centralise financial operations across the EU. This has significant potential to
generate savings. Furthermore, common open standards and faster settlement of payment
transactions improve cash-flow.
Merchants are also able to benefit from cheap, efficient and secure electronic payment
solutions. Increased competition makes alternatives to handling cash more attractive. In turn,
this also makes moving into e-commerce more compelling and leads to improved customer
experiences when making payments.
10
11
EN
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=402 and
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=557
Joint statement from the European Commission and the European Central
http://www.ecb.int/press/pr/date/2006/html/pr060504_1.en.html.
6
Bank,
EN
Payment service providers (PSPs), i.e. banks and non-bank PSPs, are able to benefit from
economies of scale through standardising payment instruments, thereby achieving cost
savings after the initial investment. It opens access to new markets, both for increasing the
revenue base for existing payment instruments and for launching innovations on a broader
scale.
Technology providers, such as software vendors, processors and IT consultants, can base their
development work and solutions on pan-European instruments, facilitating innovation across
the EU Member States.
For this vision to become reality for card, e- and m-payments, a number of additional issues
need to be addressed, such as security, freedom of choice, unhindered technical and business
innovation, standardisation of the various components and interoperability. The following
chapter explores these issues in more detail.
4.
THE NEED TO FOSTER AND ACCELERATE MARKET INTEGRATION
In line with the above vision, five potential ways to stimulate the further integration of cards,
e- and m-payments have been identified.
4.1.
Market fragmentation, market access and market entry across borders
A number of separate issues can be identified in this context. It is important to note that these
issues, while historically all stemming from commercial practices for payment cards, either
are applied in the same form for e- and m-payments or at least have significant spill-over
effects which affect e- and m-payments indirectly, for example when an e- or m-payment is
made through the use of a payment card.
4.1.1.
Multilateral Inter-change Fees (MIFs)
Under the ‘classic’ business model for four-party card schemes, inter-bank fees are paid by
the merchant’s PSP (the acquiring PSP) to the cardholder’s PSP (the issuing PSP) for each
card transaction. Interchange fees can be agreed bilaterally, between issuing and acquiring
PSPs, or multilaterally, by means of a decision binding all PSPs participating in a payment
card scheme. More background on MIFs is provided in Annex 212.
Competition authorities and regulators have been looking at interchange fees for some time.
In certain non-EU countries13, they have been addressed by regulation. In the EU, the
European Commission and national competition authorities have adopted several decisions
prohibiting specific MIF arrangements under EU competition rules14.
The usual justification for MIFs is that they provide a basis for issuing PSPs to encourage
consumers to use a payment card. Charging MIFs enables issuing PSPs to give out cards for
12
13
14
EN
The annex includes in particular more details about the analysis conducted by DG Competition under
Article 101 §3 TFUE of the appropriate level of MIF using the Merchant Indifference Test (MIT).
Australia, USA.
Decisions in Visa, MasterCard, Polish MasterCard Decision, Hungarian MasterCard Decision, Italian
MasterCard Decision.
7
EN
no or low cardholder fees and potentially include bonuses15 for consumers (e.g. air miles).
This ‘balancing mechanism’ can create efficiencies through greater card use.
The existence of a wide variety of different (levels of) fees and the different timelines and
scope of legal proceedings under way or completed at national and European level could lead
to distortions in the Single Market. This could exacerbate market fragmentation, and means
that retailers can not yet enjoy the benefits of a Single Market in payment cards.
In addition, high MIFs may act as entry barriers to low-cost card schemes and other payment
systems (e.g. e-payments and m-payments).
These characteristics of MIFs generally apply with respect to four-party schemes. Three-party
schemes — under which there is only one PSP servicing both payers and payees — apply an
‘implicit’ interchange fee that may raise similar issues of lack of competitive constraints.
The problems of high MIFs and a lack of transparency (see 4.2) appear to be particularly
relevant to merchants accepting commercial cards — i.e. payment cards issued to companies
and their employees in order to allow them to pay for work-related expenses (e.g. business
trips, office supplies)16 — under which card holders may be incentivised with bonuses and
other advantages to make use of this means of payment.
Questions
1)
Under the same card scheme, MIFs can differ from one country to another, and for
cross-border payments. Can this create problems in an integrated market? Do you
think that differing terms and conditions in the card markets in different Member
States reflect objective structural differences in these markets? Do you think that the
application of different fees for domestic and cross-border payments could be based
on objective reasons?
2)
Is there a need to increase legal clarity on interchange fees? If so, how and through
which instrument do you think this could be achieved?
3)
If you think that action on interchange fees is necessary, which issues should be
covered and in which form? For example, lowering MIF levels, providing fee
transparency and facilitating market access? Should three-party schemes be covered?
Should a distinction be drawn between consumer and commercial cards?
4.1.2.
Cross-border acquiring
Cross-border acquiring refers to a situation in which a merchant uses the services of an
acquiring PSP established in another country. Under this arrangement, not only do all
merchants benefit from more competition on Merchant Service Charges (MCSs) but
15
16
EN
Issuing banks may encourage the frequent use of the card by offering additional benefits or rewards like
travel insurances, payment discounts or even by reimbursing a fraction of the price of purchased goods
and services. In some cases, consumers are also charged additional fees if they do not pay with their
cards frequently enough or do not spend a required amount of money within a given period.
Commercial cards comprise three main subcategories: (i) business cards, which are typically issued to
small business customers to whom — unlike in the case of consumer cards — no additional services are
provided, (ii) corporate cards, which are typically issued to medium and large business customers to
whom additional information services are provided, and (iii) purchasing cards, which are used for
commercial purchases and often offer VAT related invoicing services.
8
EN
companies can also appoint a single acquirer for their transactions, resulting in administrative
efficiencies and cross-border competition.
However, a number of problems hinder the development of cross-border acquiring. Apart
from the difference in technical standards (covered in 4.3.) a series of rules and arrangements
applied by international card schemes can make cross-border acquiring less attractive for
merchants:
–
International card schemes apply special authorisation regimes and special scheme
fees/license fees to acquirers offering cross-border services.
–
Cross-border acquirers must pay issuing PSPs the domestic MIF applicable in the
country of the point of sale. This prevents merchants from shopping for the cheapest
acquirer, although the cross-border PSP has typically not signed up to the domestic
MIF concerned, which is set by the PSPs in the country concerned.
–
Cross-border acquirers may also be at a disadvantage in countries where domestic
PSPs have parallel networks of bilateral interchange fee agreements. This impedes
the development of cross-border competition as acquirers have to pay the official full
MIF amount.
Questions
4)
Are there currently any obstacles to cross-border or central acquiring? If so, what are
the reasons? Would substantial benefits arise from facilitating cross-border or central
acquiring?
5)
How could cross-border acquiring be facilitated? If you think that action is
necessary, which form should it take and what aspects should it cover? For instance,
is mandatory prior authorisation by the payment card scheme for cross-border
acquiring justifiable? Should MIFs be calculated on the basis of the retailer’s country
(at point of sale)? Or, should a cross-border MIF be applicable to cross-border
acquiring?
4.1.3.
Co-badging
Co-badging combines different payment brands on the same card or device. Nowadays, the
most promising way for new entrant schemes to access the market could be to convince
issuing PSPs to co-badge their payment cards that carry an existing (international) scheme’s
brand with the new entrant’s brand. This would allow consumers to choose between brands
when paying (provided the merchant accepts both brands), taking into consideration possible
bonuses from their issuing PSP (air miles, etc.) and the possible incentives from the merchant
(surcharging, rebating, steering).
It is not clear at this stage whether and if so, to what extent the rules of existing schemes
allow brands that now also compete with them in national markets to figure on the same card.
Schemes may also impose reporting requirements or charges on issuers and acquirers for
transactions carried out with cards carrying their brand, even if their brand is not used in those
transactions. The SEPA Cards Framework has a rule on the basis of which the issuing PSP, in
consultation with the consumer, can pre-select the brand to be used on a co-badged card at the
point of sale. Therefore, co-badging could also raise competition issues if it is used to restrict
or unduly influence the choice of the brand and/or payment instrument. For the time being the
EN
9
EN
co-badging issue is limited to cards but in the future it will increasingly apply to mobile
payments.
Questions
6)
What are the potential benefits and/or drawbacks of co-badging? Are there any
potential restrictions to co-badging that are particularly problematic? If you can,
please quantify the magnitude of the problem. Should restrictions on co-badging by
schemes be addressed and, if so, in which form?
7)
When a co-badged payment instrument is used, who should take the decision on
prioritisation of the instrument to be used first? How could this be implemented in
practice?
4.1.4.
Separating card schemes and card payment processing
Some card schemes have subsidiaries that process the transactions and are in a position to
impose the use of this subsidiary on scheme participants. This constitutes an entry barrier to
processors and new card schemes which could be overcome by effectively separating card
scheme management from card payment processing entities. Separation would therefore
increase competition between card schemes and between processors and would allow banks to
participate in only one compliant infrastructure. The SEPA Cards Framework (SCF) provides
for separation between scheme management and processing but does not lay down specific
arrangements.
The result of the current lack of a common interoperability framework is a segmented card
processing market. The technical and business procedures for clearing and/or settling
payments between banks that use different infrastructures therefore need to be improved. The
development of scheme independent processing standards would also aid the implementation
of separation between scheme and processing entities.
Questions
8)
Do you think that bundling scheme and processing entities is problematic, and if so
why? What is the magnitude of the problem?
9)
Should any action be taken on this? Are you in favour of legal separation (i.e.
operational separation, although ownership would remain with the same holding
company) or ‘full ownership unbundling’?
4.1.5.
Access to settlement systems
In contrast to banks, payment institutions as defined by Directive 2007/64/EC on payment
services in the internal market (PSD)17 and e-money institutions do not have direct access to
clearing and settlement systems. Under Article 2(b) of the Settlement Finality Directive
(SFD), only credit institutions and investment firms may participate in designated settlement
systems. As a result, other PSPs claim to be unable to compete with banks on an equal basis
as they are obliged to use the services of a bank to settle payments.
Questions
17
EN
Directive 2007/64/EC of the European Parliament and of the Council of 13 November 2007 on payment
services in the internal market, OJ L 319, 5.12.2007, p. 1.
10
EN
10)
Is non-direct access to clearing and settlement systems problematic for payment
institutions and e-money institutions and if so what is the magnitude of the problem?
11)
Should a common cards-processing framework laying down the rules for SEPA card
processing (i.e. authorisation, clearing and settlement) be set up? Should it lay out
terms and fees for access to card processing infrastructures under transparent and
non-discriminatory criteria? Should it tackle the participation of Payment Institutions
and E-money Institutions in designated settlement systems? Should the SFD and/or
the PSD be amended accordingly?
4.1.6.
Compliance with the SEPA Cards Framework (SCF)
The SCF developed by the EPC was not fully implemented on 1 January 2011, as originally
scheduled, as many of its underlying elements are not actively applied. The SCF’s potential
impact is not limited to payments in euro. Whilst the SCF covers general purpose cards used
to make payments and cash withdrawals in euro throughout the SEPA area, PSPs and schemes
operating in non-euro SEPA countries have an incentive to be SCF compliant in order to be
able to handle euro transactions. Under the SCF, non SEPA-compliant incumbent payment
schemes for euro transactions will in principle be phased out of the market. This implies that
non-compliant schemes will disappear after full SCF implementation. The SCF defines
obligations for cards to be SEPA compliant: card payments must be guaranteed by the issuing
PSP and the EMV (Chip and PIN) standards implemented in full. These technical
requirements also impact/limit the business models to be applied in the European Union with
the advantage that for the systems that are allowed, a single integrated European market is
created.
Questions
12)
What is your opinion on the content and market impact (products, prices, terms and
conditions) of the SCF? Is the SCF sufficient to drive market integration at EU level?
Are there any areas that should be reviewed? Should non-compliant schemes
disappear after full SCF implementation, or is there a case for their survival?
4.1.7.
Information on the availability of funds
In many business models for payment services, prior information on the availability of funds
— necessary for authorisation and/or payment guarantee of a specific payment transaction —
is a key element. As keepers of the bank account, banks have a ‘gateway function’ that
effectively determines the viability of many business models. Even if for certain new payment
services consumers would agree that information on the availability of funds on their bank
account is given to payment service providers of their choice, banks may refuse to give other
payment service providers access to this information. Given the importance of secure
payments and confidence in the payment system in general and the fact that banks are subject
to supervision, such refusals may be justified in some cases. However, it creates a conflict of
interest for banks, which may have an incentive to refuse to cooperate, despite the willingness
of their customers. This could unduly hinder the emergence of safe and efficient alternative
payment solutions, even if they are subject to prudential requirements.
Questions
13)
EN
Is there a need to give non-banks access to information on the availability of funds in
bank accounts, with the agreement of the customer, and if so what limits would need
11
EN
to be placed on such information? Should action by public authorities be considered,
and if so, what aspects should it cover and what form should it take?
4.1.8.
Dependence on payment card transactions
Worldwide, card use continues to grow. Global transaction volumes rose by 9.7 % between
2009 and 2010. Cards remain the preferred non-cash payment instrument, with a market share
of more than 40 % in most markets18. Given the increasing use of payment cards, including in
the e-commerce world, it is likely that there will be a growing number of companies whose
activities are effectively dependent on being able to accept payments by card. In that case, the
question arises whether it is in the public interest to define objective rules describing the
circumstances and procedures under which card payment schemes may unilaterally refuse
acceptance.
Questions
14)
Given the increasing use of payment cards, do you think that there are companies
whose activities depend on their ability to accept payments by card? Please give
concrete examples of companies and/or sectors. If so, is there a need to set objective
rules addressing the behaviour of payment service providers and payment card
schemes vis-à-vis dependent users?
4.2.
Transparent and cost-effective pricing of payment services for consumers,
retailers and other businesses
The real cost of these payment services is often opaque, both for consumers and for
merchants, which leads to higher payment costs in the EU economy. The lack of transparency
mostly applies to the cards market, but links between cards, e- and m-payments have
implications for all these payment methods. Furthermore, increased transparency in pricing
should be seen as a way to reduce the costs of payment transactions for all parties involved
and ultimately optimise costs across the EU for the benefit of payment service users. Another
issue related to the pricing of payment services concerns micro-payments, i.e. low-value
payments, which by their nature are often made by card, internet or mobile payments.
Payment fees are often perceived as excessive, both by consumers and merchants because
they usually represent a significantly higher share of the transaction value than is the case for
large-value payments. This situation may have contributed to the development of alternative
digital currencies.
4.2.1.
Consumer — merchant relationship: transparency
Consumers are seldom aware of the full cost of using specific payment instruments, i.e. the
costs that are not only imposed on them directly, but also on the payees (merchants). If the
cost of using different payment instruments (e.g. different card brands, cash, cheques) is the
same for consumers, they tend to believe that their choice of payment method is irrelevant to
the merchant. Consequently, consumers base their selection of a payment instrument either on
convenience or on potential benefits they could otherwise obtain by using a specific method
of payment.
However, the payment instrument chosen by the consumer may not be optimal in terms of the
full cost to the economy. Merchants typically include their transaction costs in the prices of
18
EN
World Payments Report 2011, p. 10, CapGemini, RBS and EFMA.
12
EN
goods and services they offer. The end result is that all consumers pay more for their
purchases in order to cover the real cost of more expensive payment methods used by some.
Making the total cost of using different payment instruments more transparent could therefore
drive down total payment costs in the economy. This could be achieved by providing
information to the consumer on how much the use and/or handling of a particular payment
instrument costs the merchant. In this context, it would be important to assess the likely
impact of greater transparency on consumer behaviour, focusing on better understanding
consumers’ reactions and their needs.
Questions
15)
Should merchants inform consumers about the fees they pay for the use of various
payment instruments? Should payment service providers be obliged to inform
consumers of the Merchant Service Charge (MSC) charged / the MIF income
received from customer transactions? Is this information relevant for consumers and
does it influence their payment choices?
4.2.2.
Consumer — merchant relationship: rebates, surcharging and other steering
practices
Another option to increase the transparency of pricing in the consumer-merchant relations and
to stimulate the use of the most efficient payment instruments could be the systematic and
comprehensive use of rebates, surcharging and other steering practices (e.g. selective
acceptance of certain cards only above a certain amount, explicit indication of the preferred
means of payment) by the merchant. This could create incentives to use the most efficient
payment means. In accordance with the ‘user pays’ principle, costs should in principle be
borne by those who use a specific service and not distributed between a wider group.
It is also justified to consider the potential abuse which could arise from surcharging, such as
the lack of transparency and the lack of practical alternative payment instruments to avoid
paying a surcharge19. This has been a particular issue in certain economic sectors (e.g. the
airline industry). Surcharging should not be used as an additional revenue source by
merchants but should be limited to the real cost of using a payment instrument, as established
in Article 19 of the Consumer Rights Directive20.
Article 52(3) of the PSD explicitly empowers merchants to use surcharging and rebating for
the use of a given payment instrument21. However, Member States may still prohibit or limit
surcharging (but not rebating) under certain conditions. Member States have chosen to apply
this provision in starkly different ways in their territories. Differing national choices
significantly increase the complexity of the Single Market and generate confusion for both
consumers and merchants, in particular in cross-border transactions.
Questions
19
20
21
EN
These reduce the extent to which consumers shop around and compare full price offers, resulting in
consumers detriment, according to the UK Office of Fair Trading (OFT), ‘Payment surcharges —
Response to the Which? super-complaint’, June 2011.
Directive 2011/83/EU of the European Parliament and of the Council of 25 October 2011 on consumer
rights, OJ L304, 22.11.2011, p. 64
However, the PSD does not apply to payments in cash or by cheque.
13
EN
16)
Is there a need to further harmonise rebates, surcharges and other steering practices
across the European Union for card, internet and m-payments? If so, in what
direction should such harmonisation go? Should, for instance:
– certain methods (rebates, surcharging, etc.) be encouraged, and if so how?
– surcharging be generally authorised, provided that it is limited to the real cost of
the payment instrument borne by the merchant?
– merchants be asked to accept one, widely used, cost-effective electronic payment
instrument without surcharge?
– specific rules apply to micro-payments and, if applicable, to alternative digital
currencies?
4.2.3.
Merchant — payment service provider relationship
Transparency in pricing the payment instruments and the real costs of payment transactions
could also be improved by addressing the merchant–payment service provider relationship.
Some rules applied by card schemes currently make it difficult for merchants to influence
consumer decisions on the choice of a payment instrument and limit their own ability to
accept only selected cards. This facilitates the application of high MIFs by PSPs, hence
potentially increasing the cost of card payments and stifling competition. The rules in
question are:
–
No Discrimination Rule (NDR), under which retailers are prohibited from directing
their customers towards the use of the payment instrument they prefer through
surcharging, offering rebates or other forms of steering.
–
Honour All Cards (HAC) Rule, under which merchants are obliged to accept all
cards within the same brand, even if the fees related to them are not the same22.
–
Blending practices, applied by card acquirers. As a result of blending only an average
fee for card payments is charged to merchants by their acquirers and the merchant is
not informed about the MSCs applied for the various individual categories of cards.
Changes in the card scheme rules and in practices of the acquirers could give merchants more
power when negotiating with acquiring PSPs, in particular at MSC level, whilst at the same
time improving the ability of merchants to influence consumers’ decisions. It could drive
down the cost of card payments in the economy and increase the chances of new, competing
schemes getting accepted by merchants.
Questions
17)
22
EN
Could changes in the card scheme and acquirer rules improve the transparency and
facilitate cost-effective pricing of payment services? Would such measures be
In practice the HACR can be seen as two separate rules: honour all issuers (e.g. if a merchant accepts
Visa cards issued by local banks it should also accept foreign cards); and honour all products (e.g. if
a merchant accepts consumer credit cards it must also accept more expensive commercial cards). In
general we do not see a problem with the honour all issuers rule, but are concerned by the competitive
impact of honour all products.
14
EN
effective on their own or would they require additional flanking measures? Would
such changes require additional checks and balances or new measures in the
merchant-consumer relations, so that consumer rights are not affected? Should threeparty schemes be covered? Should a distinction be drawn between consumer and
commercial cards? Are there specific requirements and implications for micropayments?
4.3.
Standardisation
European payment users (companies, consumers, merchants) will fully benefit from
competition, freedom of choice and more efficient payment operations if cross-border
interoperability is achieved. This applies to all electronic payments and involves multiple
actors in the payment process, depending on the payment method. However, standardisation
of the various components (e.g. protocols, interfaces, applications, services) needs to be
carried out thoroughly23 in order to minimise the risk of foreclosure of potential competitors
or innovation.
Card payments
As described above, a card payment involves data exchange between the acquiring and
issuing PSP (A2I domain) but also between the merchant (potentially by means of a physical
payment terminal) and the acquiring PSP (T2A domain).
In the T2A domain, there is a lack of common standards across borders and in many cases
even domestically. There are a few private initiatives setting technical specifications, such as
the EPAS (Electronic Protocol Application Software) and the C-TAP (Common Terminal
Acquirer Protocol). However, these projects often develop in isolation and in different
directions, driven by diverging commercial interests. The fragmented standardisation work
has a threefold effect. First, the lack of common standards limits the range of potential service
providers to domestic acquiring PSPs and therefore hampers the achievement of a competitive
Single Market for payment services. Second, merchants have to maintain different systems
and protocols for managing data exchange in the acquiring process — at least one for each
country they operate in, but in many cases even more, thereby reducing the opportunities to
centralise operations and limiting efficiency gains. Third, the lack of common standards in the
T2A domain often prevents debit cards from being accepted abroad — a consumer experience
which is not in line with the Single Market and a common currency for cash payments in the
Member States of the euro area.
In the A2I domain, the situation is similarly unsatisfactory. Inter-bank payment processing
(authorisation, clearing and settling of transactions) is currently based on different rules of
individual card schemes. Full separation of scheme and processing (see 4.1.4) will require
scheme interoperability standards for A2I processing. Industry-driven standardisation efforts
in A2I area are currently limited and have not yet achieved much traction across all market
actors.
A third issue concerns certification. For each country and card scheme, there are different
criteria and evaluation procedures for the mandatory certification of chip cards, payment
23
EN
Part 7. Standardisation Agreements, Guidelines on the applicability of Article 101 of the Treaty on the
Functioning of the European Union to horizontal cooperation agreements, OJ C 11/1, 14.1.2011.
15
EN
terminals etc. These certification procedures are crucial to ensure payment security but
because they are not harmonised across Europe they result in excessive cost redundancies for
card and terminal manufacturers. The market-driven OSeC (Open Standards for Security and
Certification) and CAS (Common Approval Scheme) initiatives were launched to address this
issue. While initial progress has been promising, the initiatives have yet to yield tangible
results in the marketplace.
The EPC has set up an overarching Cards Stakeholder Group (CSG) with representatives from
key sectors, i.e. merchants, card payment processors, card schemes, PSPs and technical
providers. The CSG is developing a SEPA Cards standardisation volume, a fifth version of
which was published in December 2010. The aim of the volume is harmonisation of SEPA
standards so that ‘any SEPA card could technically work at any SEPA terminal’ and to
promote harmonised certification procedures and standards. However, at this stage it has
produced limited concrete results in terms of creating a genuine integrated market for cards.
E- and m-payments
In October 2010, the EPC and the global association of mobile operators GSMA published
a paper outlining the roles and responsibilities of mobile operators and banks in the
management of contact-less applications24. The banking/card sector and mobile network
operators have thus initiated discussions on cooperation and standardisation. Nevertheless,
tangible results have yet to be achieved and several important gaps still need to be filled to
achieve a stable ecosystem built on coherent m-payment business models that work across
borders.
Standardisation work on m-payments should ensure full interoperability between m-payment
solutions and favour open standards to enable consumer mobility. In addition, given the
specificity of m-payments, standardisation should address the issue of portability of
m-payment applications (i.e. how payment applications follow consumers when they change
mobile network operators).
The lack of common standards seems to be less of an issue for e-payments. This is partly due
to the use of the internet as a common platform with defined communication protocols. Even
if initiated in the internet, e-payments are then often processed as regular card payments or
through online-banking platforms. They are therefore negatively affected more by a lack of
inter-operability between actors in the payment process chain (see 4.4.) than by a lack of
standards.Finally, standardisation should also ensure that e- and m-payment solutions offered
to consumers are easy to access and user-friendly.
Questions
18)
Do you agree that the use of common standards for card payments would be
beneficial? What are the main gaps, if any? Are there other specific aspects of card
payments, other than the three mentioned above (A2I, T2A, certification), which
would benefit from more standardisation?
19)
Are the current governance arrangements sufficient to coordinate, drive and ensure
the adoption and implementation of common standards for card payments within
24
EN
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=423
16
EN
a reasonable timeframe? Are all stakeholder groups properly represented? Are there
specific ways by which conflict resolution could be improved and consensus finding
accelerated?
20)
Should European standardisation bodies, such as the European Committee for
Standardisation (Comité européen de normalisation, CEN) or the European
Telecommunications Standards Institute (ETSI), play a more active role in
standardising card payments? In which area do you see the greatest potential for their
involvement and what are the potential deliverables? Are there other new or existing
bodies that could facilitate standardisation for card payments?
21)
On e- and m-payments, do you see specific areas in which more standardisation
would be crucial to support fundamental principles, such as open innovation,
portability of applications and interoperability? If so, which?
22)
Should European standardisation bodies, such as CEN or ETSI, play a more active
role in standardising e- or m-payments? In which area do you see the greatest
potential for their involvement and what are the potential deliverables?
4.4.
Interoperability between service providers
Cooperation is a key requirement in a network industry such as payments, as any payment
requires an agreement between the payer’s payment service provider and the payee’s payment
service provider. To ensure that any payment can reach any beneficiary without detriment to
the actors and intermediaries involved, a higher level of coordination is desirable in the form
of full interoperability.
In line with the Commission’s proposal for credit transfers and direct debits, the principle of
interoperability could be applied in the cards market, in addition to addressing the obstacles
mentioned above, particularly for the choice of the acquirer and the commercial rules.
4.4.1.
Interoperability in the domain of m-payments
The mobile payment market in Europe is still in its infancy. One of the main barriers to
widespread take-up of m-payments seems to be a stalemate between Mobile Network
Operators (MNOs), traditional PSPs (banks) and other players, such as manufacturers or
application developers. MNOs seem to be seeking to retain control of the business, at least in
their role of security manager for the service. At the same time, e-payment players are seeking
to extend their reach to the mobile environment (for both remote and proximity payments).
It seems likely that private players controlling the standards and, hence interoperability, will
dominate the whole payment chain: the device itself, the application platform and security
management. In this situation, there is a serious risk of fragmentation through proprietary
solutions. In addition, the importance of other sectors potentially involved in interoperability
without playing a leading role in the standardisation strategy should not be overlooked, such
as public transport (payments for ticketing) or health (health insurance card-based payments)
sectors.
4.4.2.
Interoperability in the domain of e-payments
The EPC has decided against setting up its own online banking scheme, proposing instead to
formulate an interoperability framework that allows competition between various schemes
EN
17
EN
and enables individual banks to decide which scheme to join. For the time being, no non-bank
service providers have been allowed to join this work25. Three bank-based schemes26 have
undertaken a ‘proof of concept’ exercise to test interoperability between schemes. It is too
soon to ascertain whether this project could be successfully scaled up to an EU wide scheme.
At the same time, EBA Clearing, a clearing and settlement operator with close to 70
shareholder banks, has announced an online-banking based e-payment initiative. A pilot
scheme is expected to be launched in May 2012.
4.4.3.
Interoperability and competition
Technical interoperability should be distinguished from commercial interoperability, i.e. the
ability for merchants to choose acquirers and for customers to choose issuers irrespective of
their location. It is also important to address the challenges of interoperability in three-party
schemes as compared to four-party schemes.
Questions
23)
Is there currently any segment in the payment chain (payer, payee, payee’s PSP,
processor, scheme, payer’s PSP) where interoperability gaps are particularly
prominent? How should they be addressed? What level of interoperability would be
needed to avoid fragmentation of the market? Can minimum requirements for
interoperability, in particular of e-payments, be identified?
24)
How could the current stalemate on interoperability for m-payments and the slow
progress on e-payments be resolved? Are the current governance arrangements
sufficient to coordinate, drive and ensure interoperability within a reasonable
timeframe? Are all stakeholder groups properly represented? Are there specific ways
by which conflict resolution could be improved and consensus finding accelerated?
4.5.
Payments security
The security of retail payments is a crucial prerequisite for payment users and merchants
alike. Consumers are justifiably alerted by frequent press coverage of fraud and data abuse
incidents and are therefore particularly sensitive to security issues for card and internet
payments. The public consultation on the future of e-commerce in the internal market
confirmed this and identified payments security as one of the key hurdles preventing the
widespread adoption of electronic commerce.
Security requirements most importantly concern the prevention of fraud. The continuous
replacement of signature-based cards (equipped with a magnetic stripe for card reading) by
‘Chip and PIN’ (EMV-compliant) cards has helped reduce fraud significantly at the point-ofsale at European level. At the end of 2010, around 90 % of all point-of-sale card terminals and
80 % of all payment cards in the EU were EMV-compliant. While this helped to drive down
card fraud in physical payment transactions, fraudulent activity is now increasingly moving to
remote card transactions, in particular to payments over the internet. Remote card transactions
represent only a minor share of all card transactions but already account for the majority of all
25
The European Commission has opened a case regarding standardisation in order ensure interoperability
in the field of ePayments:
http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=1_39876
26
iDEAL (Dutch), EPS (Austrian) and Giropay (German).
EN
18
EN
fraud cases. Non-card e-payments are also vulnerable to fraud. Potential remedies for online
banking or other internet payment transactions include what is known as two-factor
authentication, i.e. the use of a PIN in combination with a one-time transaction code received
through an SMS or token device, for example. However, the trade-off between security, speed
and ease of use should be taken into account.
A second important issue in this field is data protection. All payment means referred to in this
document imply the processing of personal data and the use of electronic communication
networks. Sensitive customer information should stay within a secure payment infrastructure,
both in terms of processing and storing data. Directives 95/46/EC27 and 2002/58/EC28 lay
down the legal framework applicable to the processing of personal data in the EU and govern
processing activities carried out in this context by different actors involved in a payment
operation. This is a key responsibility for all market actors involved in the payment
transaction. It is crucial that authentication mechanisms for payment transactions are designed
from the outset to include the necessary measures to ensure compliance with data protection
requirements. The number of parties having access to authentication data during or after a
payment transaction should be restricted to those who are strictly necessary to perform the
transaction.
Furthermore, an integrated market for secure internet payments could potentially facilitate the
fight against websites offering illegal content or selling counterfeited products. Subject to
appropriate pre-established procedures, PSPs could be required to refuse executing financial
transactions on websites which have previously been identified as illegal.
Questions
25)
Do you think that physical transactions, including those with EMV-compliant cards
and proximity m-payments, are sufficiently secure? If not, what are the security gaps
and how could they be addressed?
26)
Are additional security requirements (e.g. two-factor authentication or the use of
secure payment protocols) required for remote payments (with cards, e-payments or
m-payments)? If so, what specific approaches/technologies are most effective?
27)
Should payment security be underpinned by a regulatory framework, potentially in
connection with other digital authentication initiatives? Which categories of market
actors should be subject to such a framework?
28)
What are the most appropriate mechanisms to ensure the protection of personal data
and compliance with the legal and technical requirements laid down by EU law??
27
28
EN
Directive 95/46/EC of the European Parliament and of the Council of 24 October 1995 on the
protection of individuals with regard to the processing of personal data and on the free movement of
such data, OJ L 281, 23.11.1995, p. 31.
Directive 2002/58/EC of the European Parliament and of the Council of 12 July 2002 concerning the
processing of personal data and the protection of privacy in the electronic communications sector
(Directive on privacy and electronic communications), OJ L 201, 31.7.2002, p. 37.
19
EN
5.
STRATEGY IMPLEMENTATION/GOVERNANCE
5.1.
Governance of SEPA
Until now, SEPA has been predominantly run as a self-regulatory project, set up and managed
by the European banking industry through the EPC, with the strong support of the ECB and
the Commission. The EPC plenary is responsible for managing the SEPA schemes and its
frameworks, and for introducing new rules or changes to these schemes and frameworks. As
regards EPC membership, in addition to banks, currently one seat is given to payment
institutions but other payment service providers, processors, supply-side market actors (e.g.
software vendors, terminal manufacturers) and users are not represented.
To improve stakeholder involvement in the governance of SEPA at EU level, the Commission
and the ECB jointly set up a high-level governing body, the ‘SEPA Council’, in March 2010.
It brings together high-level representatives from the demand and the supply side of the
payments market. Its objective is to promote the achievement of an integrated euro retail
payments market and to build consensus on the next steps towards completing SEPA. It has
no legislative powers and cannot impose binding provisions.
With the adoption of the Regulation establishing technical requirements for credit transfers
and direct debits in euros a more active involvement of the EU institutions in the SEPA
governance may be useful. In this context, a more prominent role for the legislative and
regulatory oversight through, for example, the ECB, the Commission or the European
Banking Authority (EBA) could be considered.
Questions
29)
How do you assess the current SEPA governance arrangements at EU level? Can you
identify any weaknesses, and if so, do you have any suggestions for improving SEPA
governance? What overall balance would you consider appropriate between
a regulatory and a self-regulatory approach? Do you agree that European regulators
and supervisors should play a more active role in driving the SEPA project forward?
5.2.
Governance in the field of cards, m-payments and e-payments
To improve stakeholder involvement, the EPC has set up the Customer Stakeholders Forum
(dealing with the SEPA Credit Transfer and the SEPA Direct Debit) and the Cards
Stakeholders Group (dealing with card payments). Both of these bodies are co-chaired by the
EPC and representatives of end-users. On the self regulatory side, although it merits further
clarification, the SEPA Cards Framework (SCF) adopted by the EPC — with the status of
a voluntary code of conduct — defines the principles and conditions banks, processors and
card schemes must follow to be SCF or SEPA compliant. However, and in spite of a strong
incentive for operators willing to accept payments in euro to move to SEPA compliance, the
SCF does not have the unanimous support of all stakeholders and there is no formal
mechanism to interpret, monitor and enforce SEPA compliance for card schemes nor to settle
any potential disputes.
In areas such as creating a proper framework for e- and m-payments, integration efforts have
been slow to produce tangible results, thereby delaying interoperability, innovation, increased
choice and scale effects. Deadlocks and uncertainties may lead to market participants taking
a ‘wait and see’ attitude. Given the current lack of commitment to such an important initiative
EN
20
EN
for the European economy as a whole, achieving an integrated market requires taking
a comprehensive approach involving regulation, self-regulation and competition law
compliance and enforcement.
Questions
30)
How should current governance aspects of standardisation and interoperability be
addressed? Is there a need to increase involvement of stakeholders other than banks
and if so, how (e.g. public consultation, memorandum of understanding by
stakeholders, giving the SEPA Council a role to issue guidance on certain technical
standards, etc.)? Should it be left to market participants to drive market integration
EU-wide and, in particular, decide whether and under which conditions payment
schemes in non-euro currencies should align themselves with existing payment
schemes in euro? If not, how could this be addressed?
31)
Should there be a role for public authorities, and if so what? For instance, could
a memorandum of understanding between the European public authorities and the
EPC identifying a time-schedule/work plan with specific deliverables (‘milestones’)
and specific target dates be considered?
6.
GENERAL REMARKS
Questions
32)
This paper addresses specific aspects related to the functioning of the payments
market for card, e- and m-payments. Do you think any important issues have been
omitted or under-represented?
7.
NEXT STEPS
All interested parties are invited to submit their views in response to the above questions.
Contributions should be sent to the following address to reach the Commission by 11
April 2012 at the latest: [email protected]
Contributions do not need to cover all questions raised in this Green Paper. Accordingly,
please indicate clearly the questions to which your contribution relates. If possible, please
give specific arguments for or against the options and approaches presented in the paper.
As a follow-up to this Green Paper and on the basis of the responses received, the
Commission will announce the next steps by the second quarter of 2012. Proposals, if
applicable, will be adopted by the fourth quarter of 2012 or the first quarter of 2013. Any
future legislative or non-legislative proposal will be accompanied by an extensive impact
assessment.
Contributions will be published on the internet. It is important to read the specific privacy
statement accompanying this Green Paper for information on how your personal data and
contribution will be dealt with.
EN
21
EN
Annex 1: Use of different payment instruments
Graph 1: Non-cash payments in the EU — volume by payment instrument
Source: ECB, Comparative tables, Retail transactions
Table 1: Card payments in the EU (2009)
Member State
Number of
card
transactions
per capita29
Average
value of
card
transaction
per card
(EUR)
Number of
POS
transactions
per card30
Annual value
of POS
transactions
per card
(EUR)
Belgium
1.78
92
55
52
2 843
Germany
1.54
30
64
20
1 247
Estonia
1.37
116
17
85
1 405
Ireland
1.22
72
73
56
4 237
Greece
1.35
8
101
5
487
Spain
1.62
47
46
27
1 234
France
1.35
107
49
80
3 905
Italy
1.15
24
80
22
1 788
Cyprus
1.54
40
87
25
2 072
Luxembourg
2.00
109
76
57
4 166
Malta
1.55
27
63
18
1 108
Netherlands
1.83
125
42
68
2 902
Austria
1.24
46
63
28
1 395
Portugal
1.89
100
39
53
2 060
29
30
EN
Number of
payment
cards
issued per
capita
Excludes e-money card transactions.
Point-of-sale transactions; includes transactions at terminals located in the Member State and outside it.
22
EN
Slovenia
1.66
54
37
32
1 187
Slovakia
0.94
21
57
15
596
Finland
1.74
172
34
100
3 402
Euro area sub-total
1.45
58
52
40
2 066
Bulgaria
1.01
2
78
2
138
Czech Republic
0.89
17
38
21
813
Denmark
1.25
180
47
129
5 875
Latvia
1.10
43
20
37
698
Lithuania
1.29
28
18
22
384
Hungary
0.88
18
27
21
1 028
Poland
0.87
18
25
21
539
Romania
0.60
4
39
7
251
Sweden
1.85
182
40
89
2 735
United Kingdom
2.33
132
58
56
3 294
Total EU27
1.45
63
52
43
2 194
Source: ECB Payment Statistics, February 2011
EN
23
EN
Annex 2: Further background on MIFs
A MIF can be a percentage, a flat fee or a combined fee (percentage and flat fee). A wide
variety of MIFs are applied in the EU. Not all these fees are public. However, as a result of
informal and formal settlements with the European Commission MasterCard and Visa Europe
currently publish the MIFs they have established (in a number of countries MIFs are
established by local banking communities in the framework of the MasterCard and Visa
systems, under which fees are generally not made public). For MasterCard and Visa Europe,
depending on the category of cards and the country, MIFs vary from zero (Maestro
Switzerland) to 1.62 % (MasterCard debit cards Poland) and 1.90 % (Visa debit cards and
commercial cards in Poland).
Under its informal settlement with the Commission MasterCard has reduced its MIFs for
cross-border consumer debit and credit cards to 0.20 % and 0.30 % respectively. Visa Europe
has reduced its MIFs for cross border consumer debit card transactions and transactions with
these cards in nine EU Member States to 0.20 %. The benchmark applied in these settlements
as the so-called ‘merchant indifference test’. Under this test the MIF is set at the level where
payment with a card does not result in higher costs to retailers than a payment with cash,
making the retailer indifferent between the two means of payment. This level can therefore be
seen as ensuring that merchants and their subsequent customers receive some of the benefit of
the efficiencies allegedly generated by MIFs. In some instances competition authorities have
accepted formal or informal settlements on specific levels of inter-bank fees and other
conditions31.
Four-party schemes and three-party schemes
MIFs are applicable to point-of-sale transactions with payment cards i.e. transactions made by
the cardholder at the merchants’ business. In a four-party scheme, the issuing PSP enters into
a contract with the cardholder (payer) and the merchant contracts an acquiring PSP (or payee
PSP) to acquire the card payments made at his terminal. For its services, the acquiring PSP
charges the merchant what is known as merchant service charges (MSC).
Interchange fees for such schemes are fees charged by the issuing PSP on transactions carried
out with cards it has issued. The cost of these fees is borne by the acquiring PSPs and then
passed on to merchants through inflated MSCs. The interchange fee therefore effectively
determines to a large extent the price charged by PSPs to merchants for card acceptance.
Hence, MIFs have an impact on price competition between acquiring PSPs to the detriment of
merchants and subsequent purchasers32, particularly in combination with other business
practices outlined in 4.1 and 4.2 of this paper.
31
32
EN
Visa, MasterCard, Pagobancomat, Groupement.
See the Commission's Decisions addressed to MasterCard and Visa — Commission Decision of
19.12.2007 relating to a proceeding under Article 81 of the EC Treaty and Article 53 of the EEA
Agreement — Case COMP/34.579 — MasterCard, Case COMP/36.518 — EuroCommerce, Case
COMP/38.580 — Commercial Cards; and Commission Decision of 8.12.2010 relating to proceedings
under Article 101 of the TFEU and Article 53 of the EEA Agreement — Case COMP/39.398 — Visa
MIF.
24
EN
Three-party card schemes, sometimes referred to as ‘proprietary’ schemes, differ from fourparty schemes as the transaction only involves the payer/cardholder, the payee/merchant and
the scheme, whereas in a four-party scheme, the transaction involves the payer/cardholder, the
issuing PSP (or payer PSP), the payee/merchant and its PSP (the acquiring PSP or payee
PSP). This means that the schemes’ role is mostly limited to providing the infrastructure in
the latter case.
In a three-party scheme, only one PSP is involved, being at the same time the issuer and the
acquirer. However, when licences are issued by the scheme to several PSPs to issue cards and
to acquire transactions, it is not a ‘pure’ three-party scheme but resembles a four-party
system.
‘Pure’ three-party schemes do not have a MIF explicitly agreed between PSPs. There are only
the fees paid by the cardholder (annual fees, fees per transaction, etc.) and Merchant Services
Charges paid by the retailer. Nevertheless, the scheme may use the collected fee to subsidise
one ‘leg’ or the other (i.e. the merchant or the cardholder), resulting in an implicit MIF.
EN
25
EN
COMMISSION EUROPÉENNE
Bruxelles, le 11.1.2012
COM(2011) 941 final
LIVRE VERT
Vers un marché européen intégré des paiements par carte, par internet et par téléphone
mobile
(Texte présentant de l'intérêt pour l'EEE)
FR
FR
LIVRE VERT
Vers un marché européen intégré des paiements par carte, par internet et par téléphone
mobile
(Texte présentant de l'intérêt pour l'EEE)
1.
INTRODUCTION
Des paiements électroniques sûrs, efficaces, compétitifs et novateurs sont essentiels si l’on
veut que les consommateurs, les commerçants et les entreprises puissent profiter pleinement
des avantages du marché unique, et ce, d’autant plus que le commerce est en train de basculer
du monde réel vers le monde virtuel. La manière d’acheter des biens et services en Europe est
en train de se transformer fondamentalement. Alors que citoyens et entreprises européens sont
de plus en plus actifs en dehors de leur pays d’origine, le bon fonctionnement des paiements
électroniques transfrontaliers leur facilite grandement la vie au quotidien. En se fondant sur
les progrès réalisés dans le domaine des paiements de détail, l’Europe a l’occasion d’être à la
pointe du progrès pour gérer les évolutions futures de l’«acte de payer», qu'il s'effectue par
carte de paiement, sur internet ou à l’aide d’un téléphone portable.
Le SEPA (espace unique de paiements en euros), qui constitue la première grande étape de ce
parcours, repose sur l’idée première qu’il ne devrait pas y avoir de distinction dans l'UE entre
les paiements de détail1 électroniques en euros selon qu'ils sont transfrontaliers ou nationaux.
Le projet SEPA englobe les principaux instruments de paiement de détail: les virements, les
prélèvements et cartes de paiement. Partant de là, le SEPA devrait constituer un tremplin pour
la création d’un marché européen des paiements qui soit compétitif et novateur de deux
manières. Le premier angle d'intervention concerne la proportion toujours croissante des
paiements en ligne (e-paiements) et des paiements par téléphone mobile (m-paiements). Plus
que tout, la généralisation des «smart phones» (téléphones intelligents) transforme le paysage
des paiements et conduit à l’apparition de nouvelles applications de paiement, comme par
exemple les porte-monnaie électroniques, qui remplacent les portefeuilles et les cartes
physiques, ou les titres de transport public virtuels chargés sur un téléphone portable. Sur ce
point, les instruments de paiement paneuropéens SEPA peuvent servir de base à des
innovations plus intégrées et plus sûres dans le domaine des paiements. En second lieu, les
normes et règles actuelles élaborées dans le cadre du SEPA pourraient être étendues aux
instruments de paiement en devises autres que l'euro, repoussant ainsi les frontières d’un
marché des paiements unique au-delà des seules transactions libellées en euros.
Les retombées positives d’une plus grande intégration des marchés résulteraient
principalement de quatre facteurs.
1
FR
Les paiements de détail sont définis comme des transactions de paiement dans lesquelles au moins l’une
des parties concernées par la transaction (c'est-à-dire le payeur, le bénéficiaire ou les deux) n’est pas un
établissement financier. Ainsi, les paiements de détail représentent toutes les transactions de paiement
qui n’ont pas lieu entre deux banques.
2
FR
1)
Concurrence accrue — Dans un secteur constitué de réseaux comme celui des
paiements, l’intégration favorise l’accès au marché de nouveaux entrants ou
concurrents venant d’autres États membres. Moyennant des normes ouvertes
communes, les prestataires de services pourraient proposer leurs solutions de
paiement existantes dans plusieurs pays. Leur zone d’activité en serait étendue,
créant ainsi de nouvelles incitations à l’innovation. En conséquence, les coûts et les
prix des services de paiement tendraient à baisser. De plus, une plus grande
concurrence atténuerait la domination actuelle du marché des cartes de paiement par
les deux systèmes de cartes internationales existants.
2)
Davantage de choix et de transparence pour les consommateurs — Avec une plus
large gamme de services concurrents, les utilisateurs de services de paiements
pourraient choisir les instruments de paiement et les prestataires qui répondent le
mieux à leurs besoins. Aujourd’hui, les consommateurs sont souvent ignorants des
conséquences financières de leurs choix2. Souvent, en raison de frais cachés, on
utilise le mode de paiement le plus cher dont les coûts sont indirectement répercutés
à l’ensemble des consommateurs par une augmentation des tarifs. À l'inverse, un
marché intégré et transparent dirigerait les consommateurs vers les instruments de
paiement présentant le meilleur rapport qualité-prix.
3)
Innovation renforcée — Un marché intégré augmente les effets d’échelle. Cela
signifie que les acteurs en place auraient plus d’occasions de faire des économies ou
d’augmenter leurs recettes. En outre, les incitations à l’innovation seraient plus fortes
pour les nouveaux arrivants et la portée géographique de l’innovation s’en trouverait
accrue.
4)
Une sécurité de paiement accrue et des clients plus confiants — À l'image des
progrès réalisés en matière de paiement sécurisé sur les points de vente, un marché
intégré augmenterait la sécurité des systèmes de paiement à distance, tels que l’epaiement et le m-paiement, ainsi que la confiance du consommateur à leur égard.
Un marché intégré de l’UE pour les services de paiement pourrait également avoir pour
avantage secondaire de produire des données administratives pouvant servir à établir des
statistiques harmonisées. Cela augmenterait la qualité et la portée des statistiques de l’UE,
sans frais supplémentaires pour les entreprises et avec un investissement limité pour
l’ensemble des statisticiens.
Le présent Livre vert fait l'analyse du paysage actuel des paiements par carte, internet et
téléphone mobile et identifie les lacunes qui font que la situation actuelle s'écarte de la vision
d'un marché des paiements pleinement intégré, ainsi que les obstacles à l'origine de ces
lacunes. L’objectif du Livre vert est de lancer un processus de consultation à grande échelle
auprès des acteurs concernés afin de valider ou de compléter l’analyse de la Commission et de
contribuer à identifier les mesures appropriées pour améliorer l’intégration du marché.
2
FR
C’est le résultat d'une tarification complexe pratiquée, d'une part, entre les différents prestataires de
services de paiement impliqués dans l’opération de paiement et, d'autre part, par le prestataire de
services de paiement à l'égard du commerçant qui vend un bien ou un service.
3
FR
2.
ÉTAT DES LIEUX DES SERVICES DE PAIEMENT ET LACUNES A COMBLER
Le marché des paiements de détail en euros est l’un des plus vastes au monde et concerne des
millions d’entreprises et des centaines de millions de citoyens. En 2009, selon les statistiques
de la Banque centrale européenne (BCE), près de 58 milliards d’opérations de paiement de
détail ont été effectuées dans la seule zone euro. L’annexe 1 présente une ventilation par
instrument de paiement. Les avantages économiques de l’intégration de ce marché sont
considérables. Par exemple, des études indiquent que les retombées directes et indirectes
d'une migration totale des virements, prélèvements et cartes de paiement vers le SEPA
pourraient dépasser 300 milliards EUR sur une période de six ans. Au niveau européen, le
degré actuel d’intégration des systèmes de paiement varie considérablement entre les
différents instruments de paiement (tels que les virements, prélèvements et cartes de
paiement) et les canaux utilisés (e-paiement ou m-paiement) pour effectuer un paiement.
2.1.
Instruments de paiement de base (virements et prélèvements)
Les virements et les prélèvements sont les seuls instruments de paiement pour lesquels il
existe des systèmes de paiement paneuropéen spécifiques, à savoir les recueils de règles pour
les virements SEPA et les prélèvements SEPA élaborés par le Conseil européen des paiements
(CEP) pour les paiements en euros. En décembre 2010, la Commission a présenté une
proposition de règlement établissant des délais obligatoires pour la migration des systèmes de
paiements nationaux vers les systèmes paneuropéens3. La réalisation de cette étape essentielle
jettera les bases d’une plus grande intégration du marché pour les instruments et canaux de
paiement décrits ci-dessous.
2.2.
Cartes de paiement
Les cartes de paiement sont les instruments de paiement électronique les plus courants et les
plus fréquemment utilisés pour les paiements de détail. En termes de volume (nombre
d’opérations), les cartes de paiement représentaient en 2009 un tiers de tous les paiements de
détail. Environ 726 millions de cartes de paiement étaient utilisées dans l’UE, ce qui
représente 1,45 carte par habitant. En moyenne, les consommateurs européens ont dépensé
2 194 EUR par carte pour 43 opérations par carte en point de vente (voir annexe 1, pour les
données spécifiques par pays en 20094).
Quoi qu'il en soit, l’intégration du marché européen des cartes de paiement est loin d’être
terminée et il y a encore peu de résultats tangibles. La forte augmentation du volume des
paiements par carte au cours de la dernière décennie et les effets à grande échelle qui en
résultent n’ont provoqué aucune baisse significative des coûts supportés par les
consommateurs, des commissions interbancaires ou des redevances imputées aux
commerçants. De plus, les systèmes de cartes de débit nationales sont souvent refusés en
dehors de l’État membre d’origine, ce qui freine le développement du marché unique. Reste
également le problème de l’utilisation frauduleuse des cartes de paiement, en particulier pour
les opérations à distance.
3
4
FR
Proposition de règlement établissant des exigences techniques pour les virements et les prélèvements en
euros
et
modifiant
le
règlement
(CE)
n° 924/2009,
COM(2010)775,
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52010PC0775:FR:NOT.
Source: Statistiques de la BCE relatives aux paiements, février 2011. Pour des statistiques détaillées par
pays, voir l’annexe 1.
4
FR
2.3.
Paiements par internet (e-paiements)
Les e-paiements sont les paiements effectués par internet, généralement par l’un des trois
procédés suivants:
1)
réalisation d’une opération de paiement par carte à distance, par le biais d’internet;
2)
virements ou prélèvements effectués par le biais de services bancaires en ligne, où le
payeur passe par un portail bancaire en ligne pour s’authentifier (uniquement
opérationnel au niveau national pour le moment)5;
3)
paiements par le biais de prestataires d’e-paiements, auprès desquels le
consommateur a ouvert un compte individuel. Les comptes peuvent être alimentés
par des modes de paiement «traditionnels», par exemple par des virements bancaires
ou des paiements par carte de crédit.
Avec l’émergence du commerce électronique, c'est-à-dire l’achat et la vente de produits sur
internet, l’e-paiement joue un rôle de plus en plus important. Forrester Research6 estime qu’en
Europe, le nombre d’acheteurs en ligne passera de 141 millions en 2009 à 190 millions d’ici à
2014. Les taux de croissance annuelle de la taille du marché du commerce électronique au
cours des cinq prochaines années sont estimés à environ 10 %. Au niveau de l’UE, on prévoit
que les dépenses moyennes par habitant vont passer de 483 EUR en 2009 à 601 EUR en 2014.
En dépit de son important potentiel de croissance, le commerce électronique ne représente
actuellement que 3,4 % de l’ensemble du commerce de détail européen7, ce qui laisse encore
un considérable potentiel de croissance inexploité.
Selon une consultation publique sur l’avenir du commerce électronique8, les paiements ont été
identifiés comme étant l’un des principaux obstacles à la croissance future du commerce
électronique. Les principales préoccupations ressortant de la consultation incluent la diversité
des modes de paiement entre les États membres, le coût des paiements pour les
consommateurs et les commerçants, en particulier pour les paiements de faible valeur
(micropaiements) et la sécurité des paiements. Faute de cadre d’(auto-)régulation cohérent et
complet, la situation actuelle en matière de paiements électroniques en Europe est
extrêmement fragmentée selon les États, avec un petit nombre de systèmes d'e-paiement
nationaux qui fonctionnent bien et un nombre réduit de grands acteurs internationaux,
extérieurs à l’Europe.
2.4.
Paiements mobiles (m-paiements)
Les m-paiements sont des paiements pour lesquels les données et l'ordre de paiement sont
émis, transmis ou confirmés par le biais d’un téléphone ou d’un appareil mobile. Ils peuvent
être utilisés pour des achats, en ligne ou non, de services, de produits numériques ou de biens
matériels.
On peut classer les paiements mobiles en deux catégories principales:
5
6
7
8
FR
Ces opérations peuvent soit être directement effectuées via le système bancaire en ligne du payeur soit
par le biais d’un tiers (ex. Ideal aux Pays-Bas, Giropay et Sofortüberweisung en Allemagne ou EPS en
Autriche).
http://www.forrester.com/ER/Press/Release/0,1769,1330,00.html
Euromonitor 2010
http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/e-commerce_en.htm
5
FR
1)
les m-paiements à distance se font essentiellement par le biais d’internet/WAP9 ou de
services SMS majorés qui sont facturés au payeur par l’intermédiaire de l’opérateur
de réseau mobile. La plupart des m-paiements à distance par internet reposent
actuellement sur des systèmes de paiement par carte. D’autres solutions basées sur
des virements ou des prélèvements sont techniquement réalisables et probablement
aussi sûres, efficientes et compétitives, mais semblent avoir des difficultés à percer
sur le marché;
2)
les paiements de proximité se font en général directement au point de vente. En
passant par le protocole NFC (Near Field Communication, communication en champ
proche), actuellement la technologie de proximité numéro un, les paiements
nécessitent des téléphones spécialement équipés et pouvant être reconnus lorsqu’ils
sont placés devant une borne de lecture présente au point de vente (magasin,
transports publics, parkings, etc.).
Ces définitions, en particulier pour les m-paiements à distance, indiquent que la ligne de
partage entre e-paiements et m-paiements est floue et pourrait le devenir plus encore à
l’avenir.
Le volume des paiements effectués par téléphone mobile est celui qui connaît actuellement la
croissance la plus rapide de tous les modes de paiements. L’essor rapide des «smart phones»
offrant la possibilité d’installer des applications de paiement sophistiquées a contribué à cette
évolution. Juniper Research estime qu’entre 2010 et 2012, la valeur totale des m-paiements
dans le monde passera de 100 milliards USD à 200 milliards USD. D’autres études suggèrent
qu’à l’échelle mondiale, la valeur des m-paiements dépassera mille milliards USD en 2014,
avec un total de 350 milliards USD pour l’Europe uniquement. Il est également estimé qu’à
cette même époque, un «smart phone» sur cinq sera équipé du protocole NFC.
La pénétration du marché des m-paiements dans l’UE conserve toujours une importante
marge de progression en comparaison, par exemple, de la région Asie/Pacifique. Selon les
estimations du bureau d’études Gartner, en 2010, il y avait 7,1 millions d’utilisateurs de
services de paiement par téléphone mobile en Europe occidentale contre 62,8 millions en
Asie/Pacifique, dont une large part au Japon. L’importante fragmentation du marché des
paiements par téléphone mobile est l’une des principales raisons pour lesquelles ce dernier
progresse plus lentement en Europe. Les acteurs clés du marché (opérateurs de réseau mobile,
prestataires de services de paiement, fabricants de téléphones mobiles) ne se sont pas encore
accordés sur un modèle commercial viable permettant des solutions de paiement
interopérables. En conséquence, les initiatives mondiales les plus importantes et les plus
prometteuses en matière de m-paiements sont actuellement lancées en dehors de l’Europe.
Apple, Google et Visa ont tous trois annoncé de vastes offensives sur l’activité des mpaiements.
Actuellement, les efforts menés pour l’intégration des m-paiements au niveau européen se
font sur une base autorégulée. Dans ce contexte, le CEP coopère avec l’association mondiale
des opérateurs de téléphonie mobile (GSMA) et a publié, en juillet 201010, un Livre blanc sur
9
10
FR
Le WAP (Wireless Application Protocol) a été mis au point par OMA (Open Mobile Alliance), une
structure au sein de laquelle les acteurs du secteur s’accordent sur des cahiers des charges communs
pour l’industrie du téléphone mobile. Un navigateur WAP est un navigateur internet communément
utilisé pour les téléphones mobiles.
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=402 et
6
FR
les paiements mobiles. Le Livre blanc porte principalement sur les paiements mobiles par le
biais des cartes de paiement.
Comme pour les e-paiements, l’absence de cadre européen concret remédiant aux principaux
problèmes, tels que les normes techniques, la sécurité, l’interopérabilité et la coopération entre
les acteurs du marché, risque d’entretenir la fragmentation du marché des m-paiements en
Europe. De plus, pour les e-paiements comme pour les m-paiements, les acteurs (potentiels)
du marché semblent hésiter à investir tant que la situation juridique concernant la portée de
l’application d’accords de tarification collectifs, comme pour les cartes de paiement, n’aura
pas été réglée (voir 4.1 ci-dessous).
3.
VISION ET OBJECTIFS
Le SEPA, tel que la Commission européenne et la BCE l'ont conçu pour les paiements
électroniques de détail en euros dans l'ensemble de l’UE11, ne fait pas de distinction entre les
paiements transfrontaliers et les paiements nationaux. Sur la base des normes et recueils de
règles du SEPA, cette distinction devrait également disparaître, au sein de l’UE, pour les
paiements non libellés en euros. Ce qui aboutirait à un véritable marché unique du numérique
à l’échelle de l’UE. Les effets d'une intégration complète seraient les suivants.
Les consommateurs utiliseraient un compte bancaire unique pour toute opération de paiement,
même s’ils vivent en dehors de leur pays d’origine ou voyagent fréquemment en Europe.
Grâce à l'accélération de l'innovation, les paiements deviendraient de plus en plus pratiques et
adaptés aux conditions particulières de l’opération d’achat (paiements en ligne/hors-ligne,
paiements de montants élevés/faibles, etc.).
Les entreprises et les administrations publiques pourraient simplifier et rationaliser leurs
procédures de paiement et centraliser leurs opérations financières dans toute l’UE, ce qui
représente un potentiel d'économie considérable. En outre, des normes ouvertes communes et
le règlement plus rapide des opérations de paiement seraient bénéfiques pour la trésorerie.
Les commerçants pourraient aussi bénéficier de solutions de paiement électronique peu
coûteuses, efficientes et sûres. Avec l’intensification de la concurrence, les alternatives à la
manipulation d’espèces deviennent plus intéressantes, ce qui rend le commerce électronique
d'autant plus incontournable et favorise la convivialité du paiement pour les clients.
Les prestataires de services de paiement, c'est-à-dire les banques et les prestataires non
bancaires, pourraient bénéficier d'économies d’échelle par la normalisation des instruments de
paiement, s'épargnant ainsi des coûts une fois l’investissement initial réalisé. Cela ouvrirait de
nouveaux marchés permettant, d’une part, d'élargir la base des recettes pour les instruments
de paiement existants, et d’autre part, de lancer des innovations à plus vaste échelle.
Les fournisseurs de technologie, tels que les éditeurs de logiciels, les sociétés de traitement
des paiements et les consultants informatiques, pourraient fonder leurs travaux et leurs
solutions de développement sur des instruments paneuropéens, facilitant la diffusion des
innovations à travers les États membres de l’UE.
11
FR
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=557
Déclaration conjointe de la Commission européenne et de la Banque centrale européenne,
http://www.ecb.int/press/pr/date/2006/html/pr060504_1.fr.html.
7
FR
Pour transformer cette vision en réalité dans le domaine des paiements par carte, des epaiements et des m-paiements, il reste un certain nombre de points à régler, tels que la
sécurité, la liberté de choix, l’absence d’entrave à l’innovation technique et commerciale, la
normalisation des différents composants et l’interopérabilité. Le chapitre suivant explore ces
points d'une manière plus détaillée.
4.
NECESSITE DE PROMOUVOIR ET D’ACCELERER L’INTEGRATION DU MARCHE
Sur la base de la vision exposée ci-dessus, cinq façons possibles de faire avancer l’intégration
des paiements par carte, des e-paiements et des m-paiements ont été établies.
4.1.
Fragmentation du marché, accès au marché et accès transfrontalier aux
marchés
Dans ce contexte, on peut identifier un certain nombre de questions distinctes. Bien
qu’historiquement, elles découlent toutes de pratiques commerciales en rapport avec les cartes
de paiement, elles se posent de la même façon pour les e-paiements et les m-paiements, ou ont
à tout le moins d’importantes répercussions indirectes sur les e-paiements et m-paiements –
par exemple, lorsqu’un e-paiement ou un m-paiement est effectué à l'aide d’une carte de
paiement.
4.1.1.
Commissions multilatérales d’interchange (CMI)
Dans le modèle «classique» des systèmes de cartes faisant intervenir quatre parties, les frais
interbancaires sont payés par le prestataire de services de paiement (prestataire acquéreur) du
commerçant au prestataire de services de paiement (prestataire émetteur) du titulaire de la
carte pour chaque opération par carte. Les commissions d’interchange peuvent être arrêtées de
façon bilatérale, entre le prestataire acquéreur et le prestataire émetteur, ou de façon
multilatérale, au moyen d’une décision liant tous les prestataires membres d’un système de
carte de paiement. Des informations supplémentaires sur les CMI sont fournies à l'annexe 212.
Les autorités de la concurrence et les autorités de réglementation s’intéressent aux
commissions d’interchange depuis un certain temps. Dans certains pays13 hors UE, elles sont
soumises à des règlements. Au sein de l’UE, la Commission européenne et les autorités
nationales de la concurrence ont adopté plusieurs décisions interdisant tout arrangement
particulier portant sur les CMI en vertu des règles européennes de concurrence14.
La raison habituellement invoquée pour justifier les CMI est qu’elles fournissent aux
prestataires émetteurs une base pour inciter les consommateurs à recourir à la carte de
paiement. Faire payer des CMI permet aux prestataires émetteurs de proposer des cartes
gratuites ou à faible coût aux consommateurs, éventuellement assorties d'avantages15 pour les
12
13
14
15
FR
L’annexe apporte un complément d’informations sur l’analyse menée par la DG Concurrence dans le
cadre de l’article 101, paragraphe 3 du TFUE sur le niveau adapté des CMI à l’aide du Test
d’indifférence (MIT).
Australie, États-Unis.
Décisions Visa, MasterCard, décision MasterCard polonaise, décision MasterCard hongroise, décision
MasterCard italienne.
Les banques émettrices peuvent encourager leur clientèle à utiliser davantage leur carte en leur offrant
des avantages ou récompenses supplémentaires, comme des assurances voyages, des remises ou même
le remboursement d’une partie du prix des marchandises et services achetés. Dans certains cas, on
impute aux consommateurs des frais supplémentaires s’ils ne paient pas assez souvent avec leurs cartes
ou s’ils ne dépensent pas une somme d’argent donnée sur une période déterminée.
8
FR
consommateurs (par exemple, l'accumulation de «miles» aériens). Ce mécanisme «donnantdonnant» peut être source d’efficience en favorisant une plus grande utilisation de la carte.
L’existence d’une grande variété de (niveaux de) frais et les différences de calendrier et de
portée des procédures juridiques en cours ou déjà terminées au niveau national et européen
pourraient entraîner des distorsions sur le marché unique. Cette situation risque d'aggraver la
fragmentation du marché et a pour effet d'empêcher encore les détaillants de bénéficier des
avantages d’un marché unique des cartes de paiement.
De plus, des CMI élevées pourraient nuire au lancement de systèmes de cartes à bas coût et
d’autres systèmes de paiement (par exemple, e-paiements et m-paiements).
Ces caractéristiques des CMI s’appliquent généralement aux systèmes faisant intervenir
quatre parties. Les systèmes à trois parties – dans lesquels il n’y a qu’un seul prestataire de
services de paiement pour le payeur et le bénéficiaire –appliquent des commissions
d’interchange «implicites» pouvant soulever la même question d’absence de contrainte
concurrentielle.
Les problèmes posés par des CMI élevées et le manque de transparence (voir point 4.2)
semblent être particulièrement pertinents pour les commerçants acceptant les cartes de
paiement de société – c'est-à-dire les cartes de paiement délivrées aux entreprises et à leurs
employés pour leur permettre de couvrir leurs frais professionnels (par exemple, voyages
d’affaires, matériel de bureau)16 – dont les titulaires peuvent être incités à utiliser ce moyen de
paiement pour bénéficier de bonus et d'autres avantages.
Questions
1)
Au sein d’un même système de carte, les CMI peuvent varier d’un pays à l’autre,
ainsi que pour les paiements transfrontaliers. Cela peut-il créer des problèmes dans
un marché intégré? Pensez-vous que la disparité des modalités et conditions
rencontrées sur les marchés des cartes des différents États membres traduise des
différences structurelles objectives sur ces marchés? Pensez-vous que l'application
d'une tarification différenciée pour les paiements nationaux et les paiements
transfrontaliers pourrait se justifier par des motifs objectifs?
2)
Y a-t-il nécessité de clarifier la situation juridique en ce qui concerne les
commissions d’interchange? Si oui, comment et par le biais de quel instrument
pensez-vous que l’on puisse y parvenir?
3)
Si vous pensez qu’une initiative s'impose sur les commissions d’interchange, quelles
questions devraient être abordées et sous quelle forme? Par exemple, abaisser les
niveaux des CMI, assurer la transparence des tarifs et faciliter l’accès aux marchés?
Les systèmes à trois parties devraient-ils être inclus? Faudrait-il faire une distinction
entre les cartes de paiement personnelles et de société?
16
FR
Les cartes de paiement de société comprennent trois grandes sous-catégories: (i) les cartes
«Professionnels», typiquement délivrées aux clients qui sont des petites entreprises, auxquels —
contrairement à ce qui se passe avec les cartes personnelles — aucun service supplémentaire n’est
fourni, (ii) les cartes «Entreprises», typiquement délivrées aux clients qui sont des moyennes et grandes
entreprises, auxquels sont fournis des services d’information supplémentaires, et (iii) les cartes d’achat,
utilisées pour des achats commerciaux, qui offrent souvent des services de facturation liés à la TVA.
9
FR
4.1.2.
Acquisitions transfrontalières
L’acquisition transfrontalière désigne une situation dans laquelle un commerçant utilise les
services d’un prestataire de service de paiement acquéreur établi dans un autre pays. Dans ce
contexte, non seulement tous les commerçants bénéficient de la concurrence accrue sur les
commissions de service commerçant (MCS), mais les entreprises peuvent également désigner
un seul acquéreur pour leurs opérations, d’où un gain d’efficacité sur le plan administratif et
un renforcement de la concurrence transfrontalière.
Cependant, un certain nombre de problèmes font obstacle au développement des acquisitions
transfrontalières. Outre les différences de normes techniques (abordées au point 4.3), une série
de règles et de dispositions appliquées par les systèmes de cartes internationales peut rendre
les acquisitions transfrontalières moins attrayantes pour les commerçants:
–
les systèmes de cartes internationales appliquent des régimes d’autorisation spéciaux
et des frais de système/licence spéciaux aux acquéreurs offrant des services
transfrontaliers;
–
les acquéreurs transfrontaliers doivent payer au prestataire émetteur les CMI
nationales applicables dans le pays du point de vente. Cela empêche les commerçants
de rechercher l’acquéreur le meilleur marché, bien que le prestataire transfrontalier
n’ait généralement pas souscrit aux CMI nationales concernées, lesquelles sont
établies par les prestataires de service de paiement du pays concerné;
–
les acquéreurs transfrontaliers peuvent également être désavantagés dans les pays où
les prestataires nationaux disposent de réseaux parallèles d’accords bilatéraux de
commissions d’interchange. Ceci perturbe le développement de la concurrence
transfrontalière, étant donné que les acquéreurs doivent s'acquitter de la CMI au tarif
plein officiel.
Questions
4)
Y a-t-il actuellement des obstacles aux acquisitions transfrontalières ou centrales? Si
oui, quelles en sont les raisons? Y aurait-il des avantages substantiels à faciliter les
acquisitions transfrontalières ou centrales?
5)
Comment pourrait-on faciliter les acquisitions transfrontalières? Si vous pensez
qu’une action est nécessaire, quelle forme devrait-elle prendre et quels aspects
devrait-elle couvrir? Par exemple, une autorisation préalable obligatoire par le
système de cartes de paiement pour les acquisitions transfrontalières est-il
justifiable? Devrait-on calculer les CMI sur la base du pays du détaillant (au point de
vente)? Ou devrait-on appliquer des CMI transfrontalières aux acquisitions
transfrontalières?
4.1.3.
Co-badgeage
Le co-badgeage consiste à combiner plusieurs marques de sociétés de paiement sur une même
carte ou un même appareil. Aujourd’hui, il se pourrait que, pour les nouveaux systèmes
désireux d'accéder au marché, la meilleure solution soit de persuader des prestataires de
services de paiement émetteurs d'apposer la marque du nouvel entrant sur leurs cartes de
paiement portant le logo d’un système de paiement (international) existant. Cela permettrait
aux consommateurs de choisir entre plusieurs marques au moment de payer (à condition que
FR
10
FR
le commerçant accepte les deux marques), en tenant compte des avantages possibles offerts
par leur prestataire émetteur (accumulation de «miles» aériens gratuits, etc.) et des éventuelles
incitations de la part du commerçant (majoration, rabais, orientation du client vers un mode de
paiement particulier).
À ce stade, il est malaisé d'établir si et, le cas échéant, dans quelle mesure les règles des
systèmes existants permettent aux marques qui sont actuellement concurrentes sur le marché
national de figurer sur une même carte. Les systèmes peuvent également imposer des
exigences de déclaration ou des frais aux émetteurs et aux acquéreurs pour les opérations
effectuées avec des cartes portant leur marque, même si cette marque n’est pas utilisée dans
ces transactions. Le SEPA Cards Framework comporte une règle selon laquelle le prestataire
émetteur, en consultation avec le consommateur, peut présélectionner la marque à utiliser sur
une carte «co-badgée» au point de vente. Ainsi, le co-badgeage pourrait également poser des
problèmes de concurrence s’il est utilisé pour restreindre ou indûment influencer le choix de
la marque et/ou de l’instrument de paiement. Pour le moment, le problème du co-badgeage se
limite aux cartes, mais à l’avenir, il s’appliquera de plus en plus aux paiements mobiles.
Questions
6)
Quels sont les avantages et/ou inconvénients potentiels du co-badgeage? Y a-t-il des
restrictions possibles au co-badgeage qui soient particulièrement problématiques?
Pouvez-vous, si possible, quantifier l’ampleur du problème? Les restrictions au cobadgeage imposées par les systèmes devraient-elles faire l'objet de mesures et, si
c’est le cas, sous quelle forme?
7)
Lors de l’utilisation d’un instrument de paiement «co-badgé», qui devrait décider de
l’ordre de priorité de l’instrument à utiliser en premier lieu? Dans la pratique,
comment pourrait-on mettre cela en œuvre?
4.1.4.
Séparer les systèmes de cartes et le traitement des paiements par carte
Certains systèmes de cartes possèdent des filiales qui traitent les transactions et sont en
mesure d’imposer l’utilisation de cette filiale aux participants au système. Cela constitue un
obstacle à l’entrée des sociétés de traitement des paiements et des nouveaux systèmes de
cartes, qui pourrait être éliminé en séparant de manière effective les entités de gestion des
systèmes de cartes et les entités traitant les paiements par carte. La séparation intensifierait la
concurrence entre systèmes de cartes et entre sociétés de traitement des paiements et
permettrait aux banques de ne participer qu’à une seule infrastructure conforme. Le SEPA
Cards Framework (SCF) prévoit la séparation entre gestion de systèmes et traitement, mais
n’établit aucune disposition particulière.
L’absence actuelle de cadre commun d’interopérabilité se traduit par une segmentation du
marché du traitement des cartes. C'est pourquoi les procédures techniques et opérationnelles
de compensation et/ou de règlement des paiements entre banques utilisant des infrastructures
différentes doivent être améliorées. Le développement de normes de traitement indépendantes
des systèmes faciliterait également la mise en œuvre d’une séparation entre les entités de
gestion des systèmes et les entités de traitement des transactions.
Questions
8)
FR
Pensez-vous que le cumul des activités de gestion du système et du traitement des
transactions au sein d'une même entité pose un problème et, si c’est le cas, pour
quelles raisons? Quelle est l’ampleur du problème?
11
FR
9)
Doit-on prendre des mesures à cet égard? Êtes-vous favorable à une séparation
juridique (c'est-à-dire une séparation opérationnelle, la propriété restant entre les
mains de la même société holding) ou à une «dissociation complète des structures de
propriété»?
4.1.5.
Accès aux systèmes de règlement
Contrairement aux banques, les établissements de paiement tels que les définit la directive
2007/64/CE concernant les services de paiement dans le marché intérieur17 et les
établissements de monnaie électronique n’ont pas d’accès direct aux systèmes de
compensation et de règlement. En vertu de l’article 2, point b), de la directive sur le caractère
définitif du règlement, seuls les établissements de crédit et les entreprises d’investissement
sont autorisées à participer à des systèmes de règlement désignés. En conséquence, les autres
prestataires de services de paiement se plaignent de ne pas pouvoir concurrencer les banques
sur un pied d’égalité, étant donné qu’ils sont obligés d’utiliser les services d’une banque pour
régler les paiements.
Questions
10)
L’accès indirect aux systèmes de compensation et de règlement pose-t-il un problème
pour les établissements de paiement et les établissements de monnaie électronique et,
si c’est le cas, quelle est l’ampleur du problème?
11)
Faudrait-il mettre en place un cadre commun pour le traitement des cartes
comprenant des règles pour le traitement des cartes SEPA (c'est-à-dire autorisation,
compensation et règlement)? Ce cadre devrait-il établir des conditions et tarifs
d'accès aux infrastructures de traitement des cartes selon des critères transparents et
non discriminatoires? Devrait-il aborder la question de la participation des
établissements de paiement et des établissements de monnaie électronique aux
systèmes de règlement désignés? La directive relative aux services de paiement dans
le marché intérieur et/ou la directive sur le caractère définitif du règlement devraientelles être modifiées en conséquence?
4.1.6.
Conformité au SEPA Cards Framework (SCF)
Le SCF élaboré par le CEP n’était pas encore entièrement mis en œuvre au 1er janvier 2011,
contrairement à ce qui était initialement prévu, nombre de ses éléments sous-jacents n’étant
pas encore effectivement appliqués. L’impact potentiel du SCF n’est pas limité aux paiements
en euros. Sachant que le SCF couvre les cartes à usage général utilisées pour effectuer des
paiements et des retraits d'espèces en euros dans toute la zone SEPA, les prestataires de
services de paiement et les systèmes fonctionnant dans les pays SEPA n’utilisant pas l’euro
sont incités à se conformer au SCF afin de pouvoir gérer des transactions en euros. Dans le
cadre du SCF, les systèmes de paiement en place non conformes au SEPA pour les
transactions en euros seront, en principe, progressivement retirés du marché – ce qui implique
qu’après la mise en œuvre intégrale du SCF, les systèmes non conformes disparaîtront. Le
SCF définit comme suit les obligations à respecter pour que les cartes soient conformes au
SEPA: les paiements par carte doivent être garantis par le prestataire émetteur et les normes
EMV (puce et PIN) intégralement mises en œuvre. Ces exigences techniques
17
FR
Directive 2007/64/CE du Parlement européen et du Conseil du 13 novembre 2007 concernant les
services de paiement dans le marché intérieur, JO L 319 du 5.12.2007, p. 1.
12
FR
influencent/limitent également les modèles opérationnels à appliquer dans l’Union
européenne, avec l’avantage que, pour les systèmes autorisés, un marché européen unique et
intégré est créé.
Questions
12)
Que pensez-vous du contenu et de l’impact sur le marché (produits, prix, modalités et
conditions) du SCF? Le SCF est-il suffisant pour piloter l’intégration du marché au
niveau de l’UE? Y a-t-il des points réexaminer? Les régimes non conformes
devraient-ils disparaître après la mise en œuvre intégrale du SCF, ou y a-t-il des
arguments en faveur de leur survie?
4.1.7.
Informations sur la disponibilité de fonds
Pour de nombreux modèles opérationnels de services de paiement, les informations préalables
sur la disponibilité des fonds – nécessaires pour les autorisations et/ou garanties de paiement
d’une transaction donnée – sont un élément essentiel. En tant qu'instances d'hébergement des
comptes bancaires, les banques ont une fonction de «passerelle» déterminante pour la viabilité
de nombreux modèles opérationnels. Même si, pour certains nouveaux services de paiement,
les consommateurs accepteraient que les informations concernant la disponibilité de fonds sur
leur compte bancaire soient transmises aux prestataires de services de paiement de leur choix,
les banques peuvent refuser de révéler ces informations à d’autres prestataires de services de
paiement. Étant donné l’importance des paiements sécurisés, la confiance dans les systèmes
de paiement en général et le fait que les banques sont soumises à une surveillance, de tels
refus peuvent être justifiés dans certains cas. Néanmoins, cela génère un conflit d’intérêts
pour les banques, qui peuvent être incitées à refuser de coopérer et ce, malgré la volonté de
leurs clients. Cela pourrait entraver indûment l’émergence de solutions alternatives de
paiement sûres et efficaces, même si elles sont soumises à des exigences prudentielles.
Questions
13)
Est-il nécessaire de permettre à des établissements non bancaires, avec l’accord du
client, d'accéder aux informations concernant la disponibilité de fonds sur les
comptes bancaires, et si oui, quelles limites faudrait-il poser à de telles informations?
Devrait-on envisager une intervention des pouvoirs publics, et si oui, quels aspects
devrait-elle couvrir et quelle forme devrait-elle prendre?
4.1.8.
Dépendance vis-à-vis des opérations de cartes de paiement
Dans le monde entier, l’utilisation des cartes continue de croître. À l’échelle du monde, les
volumes de transaction ont augmenté de 9,7 % entre 2009 et 2010. Les cartes restent
l’instrument de paiement préféré en dehors des espèces, avec une part de marché de plus de
40 % sur la plupart des marchés18. Étant donné l’utilisation croissante des cartes de paiement,
y compris dans le monde du commerce électronique, il est probable que les entreprises dont
les activités dépendront effectivement de leur aptitude à accepter les paiements par carte
deviendront de plus en plus nombreuses. Dans ce cas, il reste à savoir s’il est dans l’intérêt du
public de définir des règles objectives déterminant les circonstances et procédures selon
18
FR
«World Payments Report» (rapport sur le marché mondial des paiements) 2011, p. 10, Cap Gemini,
RBS et EFMA.
13
FR
lesquelles les systèmes de paiement par carte pourront refuser unilatéralement de donner leur
accord.
Questions
14)
Étant donné l’utilisation croissante des cartes de paiement, pensez-vous qu’il y ait
des entreprises dont l’activité dépende de leur aptitude à accepter les paiements par
carte? Pourriez-vous donner des exemples concrets d’entreprises et/ou de secteurs
d’activité? Si oui, est-il nécessaire d’établir des règles objectives pour encadrer le
comportement des prestataires de services de paiement et des systèmes de cartes de
paiement à l'égard des utilisateurs qui en dépendent?
4.2.
Transparence et rapport coût-efficacité de la tarification des services de
paiement pour les consommateurs, les détaillants et les autres acteurs
Le véritable coût de ces services de paiement est souvent opaque, autant pour les
consommateurs que pour les commerçants, ce qui entraîne des coûts de paiement plus élevés
pour l’économie de l’UE. Le manque de transparence concerne principalement le marché des
cartes, mais les liens entre cartes, e-paiements et m-paiements, ont des répercussions sur tous
ces modes de paiement. En outre, le renforcement de la transparence dans la tarification doit
être considéré comme un moyen de réduire le coût des transactions de paiement pour toutes
les parties concernées et, au final, d’optimiser les coûts dans toute l’UE, dans l'intérêt des
utilisateurs de services de paiement. Un autre problème lié à la tarification des services de
paiement concerne les micropaiements, c'est-à-dire les paiements de faible valeur, lesquels
sont souvent, de par leur nature, effectués par carte, e-paiement ou m-paiement. Les frais de
paiement sont souvent perçus comme excessifs, par les consommateurs comme par les
commerçants, parce qu’ils représentent souvent une part plus élevée de la valeur de
l’opération que dans les cas de paiement de gros montants. Il se peut que cette situation ait
contribué au développement de monnaies numériques alternatives.
4.2.1.
Relations consommateur — commerçant: transparence
Les consommateurs sont rarement conscients du coût total de l’utilisation de tel ou tel
instrument de paiement en particulier, c'est-à-dire non seulement des coûts qui leur incombent
directement, mais également des frais supportés par les bénéficiaires (les commerçants). Si le
coût d’utilisation des différents instruments de paiement (par exemple, les différentes marques
de cartes, espèces, chèques) est le même pour les consommateurs, ils ont tendance à croire
que leur choix du mode de paiement n’a aucune incidence pour le commerçant. Il en résulte
que les consommateurs choisissent tel instrument de paiement soit par commodité, soit en
raison des éventuels avantages que cet instrument est susceptible de leur apporter.
Cependant, l’instrument de paiement choisi par le consommateur peut ne pas être le meilleur
en termes de coût réel pour l’économie. Généralement, les commerçants incluent leurs frais de
transaction dans les prix des marchandises et des services qu’ils offrent. Le résultat final est
que l’ensemble des consommateurs paient plus cher leurs achats pour couvrir le coût réel des
modes de paiement onéreux utilisés par certains.
En conséquence, rendre plus transparent le coût total de l’utilisation des différents instruments
de paiement pourrait abaisser le coût total des paiements pour l’économie. Cet objectif
pourrait être atteint en informant les consommateurs sur le coût supporté par le commerçant
pour l’utilisation et/ou le traitement d’un instrument de paiement particulier. À cet égard, il
serait important d’évaluer l’impact probable d’une plus grande transparence sur le
FR
14
FR
comportement des consommateurs, en examinant de près les réactions des consommateurs et
leurs besoins, afin de mieux les comprendre.
Questions
15)
Les commerçants devraient-ils informer les consommateurs des frais qui leur
incombent pour l’utilisation des différents instruments de paiement? Les prestataires
de services de paiement devraient-ils être obligés d’informer les consommateurs de
la commission facturée au commerçant (MSC, Merchant Service Charge) ou des
CMI perçues sur les transactions clients? Ces informations sont-elles pertinentes
pour les consommateurs et influencent-elles leurs choix de paiement?
4.2.2.
Relations consommateur — commerçant: rabais, majorations et autres pratiques
d'orientation du choix du client
Une autre possibilité pour augmenter la transparence en matière de tarification dans les
relations consommateurs-commerçants et favoriser l’utilisation des instruments de paiement
les plus efficients pourrait être le recours systématique et généralisé aux rabais, majorations et
autres pratiques d'orientation du choix du client (par exemple, l’acceptation sélective de
certaines cartes uniquement au-delà d’un certain montant, l’indication explicite du mode de
paiement préféré) par le commerçant. Cela pourrait inciter les consommateurs à utiliser les
modes de paiement les plus efficients. Conformément au principe de l’utilisateur-payeur, les
coûts devraient être supportés par ceux qui utilisent un service particulier, et non répartis sur
un groupe plus vaste.
Il convient également d’examiner les risques d'abus liés aux majorations, tels que le manque
de transparence et l’absence de solution pratique de paiement de substitution pour éviter de
payer une majoration19. Il s'agit d'un point sensible dans certains secteurs économiques (par
exemple, le secteur aéronautique). La majoration ne doit pas être utilisée comme source de
revenus supplémentaire par les commerçants: elle devrait se limiter au coût réel de
l’utilisation d’un instrument de paiement, ainsi que le stipule l’article 19 de la directive sur les
droits des consommateurs20 .
L’article 52, paragraphe 3, de la directive relative aux moyens de paiement autorise
expressément les commerçants à faire usage de majorations et de rabais pour l’utilisation d’un
instrument de paiement donné21. Toutefois, les États membres peuvent encore interdire ou
limiter la majoration (mais pas le rabais) sous certaines conditions. Les États membres ont
choisi d’appliquer cette clause de manières radicalement différentes sur leurs territoires. La
divergence des choix nationaux augmente considérablement la complexité du marché unique
et est source de confusion chez les consommateurs comme chez les commerçants, en
particulier dans les opérations transfrontalières.
Questions
16)
19
20
21
FR
Est-il nécessaire de renforcer l’harmonisation des rabais, majorations et autres
pratiques d'orientation du choix du client dans l’Union européenne pour les
Ces pratiques réduisent la propension des consommateurs à comparer toutes les offres de prix, à leurs
dépens, selon le bureau de la concurrence britannique (Office of Fair Trading, OFT), «Payment
Surcharges –Response to the Which? super-complaint», juin 2011.
Directive 2011/83/UE du Parlement européen et du Conseil du 25 octobre 2011 relative aux droits des
consommateurs, JO L 304 du 22.11.2011, p. 64.
Cependant, la directive ne s’applique pas aux paiements en espèces ou par chèque.
15
FR
paiements par carte, par internet et les m-paiements? Si oui, comment orienter cette
harmonisation? Faudrait-il, par exemple:
– encourager certaines méthodes (rabais, majorations, etc.) et si oui, comment?
– autoriser les majorations d’une manière générale, à condition qu'elles soient
limitées au coût réel de l’instrument de paiement supporté par le commerçant?
– demander aux commerçants d'accepter sans pratiquer de majoration au moins un
instrument de paiement électronique à faible coût et largement utilisé?
– que des règles spéciales soient appliquées aux micropaiements et, le cas échéant,
aux monnaies numériques alternatives?
4.2.3.
Relations commerçant — prestataire de services de paiement
Il serait également possible d’accroître la transparence des tarifs des instruments de paiement
et des coûts réels des transactions de paiement du point de vue de la relation commerçant —
prestataire de services de paiement.
Certaines règles actuellement appliquées par les systèmes de paiement par carte sont telles
qu’il est difficile pour les commerçants d’influencer la décision des consommateurs quant au
choix de l’instrument de paiement et qu’elles limitent leur propre aptitude à n’accepter que
des cartes sélectionnées. Cela favorise l’application de CMI élevées par les prestataires de
services de paiement, augmentant potentiellement le coût des cartes de paiement et freinant la
concurrence. Les règles en question sont les suivantes:
–
la règle de non-discrimination, interdisant aux détaillants d’orienter leurs clients vers
l’utilisation de l’instrument de paiement de leur choix par le biais de majorations, de
rabais ou toute autre forme d'orientation du choix du client;
–
l'obligation d’accepter toutes les cartes, obligeant les commerçants à accepter toutes
les cartes d’une même marque, même si les frais qui y sont attachés ne sont pas les
mêmes22;
–
la pratique des frais unifiés, appliquée par les acquéreurs de carte. Du fait de cette
unification des frais, le commerçant se voit imputer seulement un tarif moyen pour
les paiements par carte par les acquéreurs et il n’est pas informé des commissions
appliquées individuellement aux différentes catégories de cartes.
Modifier les règles régissant les systèmes de carte et les pratiques des acquéreurs pourrait
donner plus de pouvoir aux commerçants lorsqu’ils négocient avec les prestataires acquéreurs,
en particulier sur le plan de la commission facturée au commerçant (MSC), tout en améliorant
en même temps la capacité des commerçants à influencer les décisions des consommateurs.
22
FR
Dans la pratique, ce principe peut être divisé en deux règles distinctes: l'acceptation de tous les
émetteurs (par exemple, si un commerçant accepte des cartes Visa émises par des banques locales, il
doit également accepter des cartes étrangères) et l'acceptation de tous les produits (par exemple, si un
commerçant accepte des cartes de paiement personnelles, il doit également accepter des cartes de
paiement de société plus coûteuses). D’une manière générale, la règle de l'acceptation de tous les
émetteurs ne semble pas poser de problème, mais celle de l'acceptation de tous les produits soulève des
préoccupations quant à son incidence sur la concurrence.
16
FR
Cela permettrait d’abaisser le coût, pour l’économie, des paiements par carte et de multiplier
les chances d’adoption de nouveaux systèmes concurrents par les commerçants.
Questions
17)
Modifier le système de carte et les règles des acquéreurs pourrait-il améliorer la
transparence et faciliter une tarification efficiente des services de paiement? De telles
mesures seraient-elles efficaces par elles-mêmes ou nécessiteraient-elles des mesures
d’accompagnement supplémentaires? Ces modifications demanderaient-elles des
mécanismes de régulation supplémentaires ou de nouvelles mesures concernant les
relations commerçant-consommateur afin que les droits des consommateurs n’en
soient pas affectés? Les systèmes à trois parties seraient-ils concernés? Faudrait-il
établir une distinction entre cartes personnelles et cartes de paiement de société? Y at-il des exigences et implications spéciales pour les micropaiements?
4.3.
Normalisation
Si l’interopérabilité transfrontalière se réalise, les utilisateurs de services de paiement
européens (entreprises, consommateurs, commerçants) profiteront pleinement de la
concurrence, de la liberté de choix et d’opérations de paiement plus efficients. Cela concerne
tous les paiements électroniques et implique de multiples acteurs du processus de paiement,
en fonction du mode de paiement. Cependant, la normalisation des différents composants (par
exemple, les protocoles, interfaces, applications, services) doit être assurée en profondeur23
afin de réduire au minimum les risques d'exclusion d'innovations ou de concurrents éventuels.
Paiements par carte
Comme on l'a vu, le paiement par carte implique un échange de données entre les prestataires
de services de paiement acquéreur et émetteur (domaine A2I, ou «acquirer-to-issuer»), mais
également entre le commerçant (éventuellement au moyen d’un terminal de paiement
physique) et le prestataire acquéreur (domaine T2A, ou «terminal-to-acquirer»).
Dans le domaine T2A, les normes communes font défaut entre les États et même, dans de
nombreux cas, sur le plan national. Il existe quelques initiatives privées qui établissent des
spécifications techniques, telles que l’EPAS (Electronic Protocol Application Software) et le
C-TAP (Common Terminal Acquirer Protocol). Cependant, ces projets, guidés par des
intérêts commerciaux divergents, sont souvent développés de façon isolée et suivent des
orientations différentes. Ces travaux de normalisation fragmentés ont un triple effet. Tout
d’abord, l’absence de normes communes réduit l’éventail des fournisseurs de services
éventuels pour les prestataires acquéreurs nationaux et, de ce fait, entrave la réalisation d’un
marché unique concurrentiel pour les services de paiement. Deuxièmement, les commerçants
doivent maintenir différents systèmes et protocoles pour gérer les échanges de données dans
le processus d’acquisition – au moins un, mais souvent davantage, pour chaque pays dans
lequel ils travaillent, réduisant ainsi les occasions de centraliser les opérations et limitant les
gains d'efficience. Troisièmement, l’absence de normes communes dans le domaine T2A
empêche souvent l'acceptation des cartes de débit à l’étranger – une expérience de
23
FR
Partie 7. Accords de normalisation, Lignes directrices sur l’applicabilité de l’article 101 du traité sur le
fonctionnement de l’Union européenne aux accords de coopération horizontale, JO C 11 du 14.1.2011,
p. 1.
17
FR
consommateur qui n’est pas dans l'esprit du marché unique et de la monnaie commune pour
les paiements en espèces dans les États membres de la zone euro.
Dans le domaine A2I, la situation n'est pas plus satisfaisante. Le traitement des paiements à
l'échelon interbancaire (autorisation, compensation et règlement des transactions) est basé
actuellement sur des règles qui diffèrent selon le système de carte. Pour parvenir à une
séparation complète du système et du traitement (voir 4.1.4), il va falloir des normes
d’interopérabilité des systèmes pour le traitement au niveau A2I. Les efforts de normalisation
menés par le secteur privé dans le domaine A2I sont pour l’instant limités et ne sont pas
encore parvenus à susciter l’adhésion des acteurs du marché.
Une troisième question concerne la certification. Pour chaque pays et chaque système de
carte, il existe différents critères et procédures d’évaluation pour procéder à la certification
obligatoire des cartes à puce, des terminaux de paiement, etc. Ces procédures de certification
sont essentielles pour assurer la sécurité des paiements, mais, n’étant pas harmonisées dans
toute l’Europe, elles entraînent des surcoûts excessifs pour les fabricants de cartes et de
terminaux. Les initiatives OSeC (Open Standards for Security and Certification) et CAS
(Common Approval Scheme), issues du marché, ont été lancées afin de répondre à ce
problème. Si les progrès initiaux ont été prometteurs, ces initiatives doivent encore produire
des résultats tangibles sur le marché.
Le CEP a mis sur pied un comité (Cards Stakeholder Group, CSG) rassemblant des
représentants de secteurs clés, c'est-à-dire commerçants, sociétés de traitement des paiements
par carte, systèmes de cartes, prestataires de services de paiement et fournisseurs techniques.
Le CSG élabore actuellement un document sur la normalisation des cartes SEPA («SEPA
cards standardisation volume»), dont une cinquième version a été publiée en décembre 2010.
Le but en est d’harmoniser les normes SEPA, afin que n’importe quelle carte SEPA puisse
techniquement fonctionner sur n’importe quel terminal SEPA, et de promouvoir des
procédures et normes de certification harmonisées. Cependant, à ce stade, les résultats, en
termes de création d’un véritable marché intégré des cartes, sont limités.
E-paiements et m-paiements
En octobre 2010, le CEP et l’association mondiale des opérateurs mobiles GSMA ont publié
un document présentant les rôles et responsabilités des opérateurs de téléphonie mobile et des
banques dans la gestion des applications sans contact24. Ainsi, le secteur bancaire et
gestionnaire des cartes et les opérateurs de réseau mobile ont entamé des discussions sur la
coopération et la normalisation. Néanmoins, les résultats tangibles se font encore attendre et
plusieurs divergences importantes restent encore à combler pour parvenir à un écosystème
stable, bâti sur des modèles opérationnels cohérents et transnationaux dans le domaine des mpaiements.
Le travail de normalisation sur les m-paiements devrait assurer la totale interopérabilité des
solutions de m-paiement et favoriser des normes ouvertes pour permettre la mobilité des
consommateurs. De plus, étant donné la spécificité des m-paiements, la normalisation devrait
résoudre les questions de portabilité des applications de m-paiement (c'est-à-dire la manière
dont ces applications de paiement suivent les consommateurs quand ils changent d’opérateur
de réseau mobile).
24
FR
http://www.europeanpaymentscouncil.eu/knowledge_bank_detail.cfm?documents_id=423
18
FR
L’absence de normes communes semble moins problématique pour l’e-paiement. Cela est dû
en partie à l’utilisation d’internet comme plateforme commune, dotée de protocoles de
communication définis. Même s’ils sont initialement exécutés sur internet, les e-paiements
sont souvent traités ensuite comme des paiements par carte ordinaires, ou par le biais de
plateformes bancaires en ligne. De ce fait, ils souffrent davantage d’un manque
d’interopérabilité entre les acteurs de la chaîne de traitement des paiements (voir 4.4) que
d’une absence de normes. Enfin, la normalisation devrait également garantir un accès et une
utilisation aisés des solutions d'e-paiement et de m-paiement offertes aux consommateurs.
Questions
18)
Estimez-vous que l’utilisation de normes communes pour les paiements par carte
serait bénéfique? Quelles sont les principales lacunes, le cas échéant? Y a-t-il
d’autres aspects du paiement par carte, en dehors des trois aspects mentionnés cidessus (A2I, T2A, certification), sur lesquels un renforcement de la normalisation
exercerait un effet positif?
19)
Les dispositifs de gouvernance actuels sont-ils suffisants pour coordonner, piloter et
assurer l’adoption et la mise en œuvre de normes communes pour les paiements par
carte dans un délai raisonnable? Tous les groupes de parties prenantes sont-ils
correctement représentés? Y a-t-il des moyens particuliers d'améliorer la résolution
des différends et d'accélérer la recherche de compromis?
20)
Les organismes de normalisation européens, tels que le Comité européen de
normalisation (CEN) ou l’Institut européen de normalisation des télécommunications
(ETSI), devraient-ils jouer un rôle plus actif dans la normalisation des cartes de
paiement? Dans quel domaine pensez-vous que leur intervention peut être le plus
efficace et quels seraient les éléments livrables? Y a-t-il des organismes nouveaux ou
existants qui pourraient faciliter la normalisation des paiements par carte?
21)
Dans le domaine des e-paiements et m-paiements, estimez-vous qu'il existe des
points sur lesquels une plus grande normalisation serait déterminante pour favoriser
des principes fondamentaux, tels que l’innovation ouverte, la portabilité des
applications et l’interopérabilité? Et, si oui, lesquels?
22)
Les organismes de normalisation européens, tels que le CEN (Comité européen de
normalisation) ou l’ETSI (European Telecommunications Standards Institute),
devraient-ils être plus actifs dans la normalisation des e-paiements ou m-paiements?
Quels sont les domaines dans lesquels leur intervention peut être le plus efficace, et
quels seraient les éléments livrables?
4.4.
Interopérabilité entre les prestataires de services
La coopération est une exigence clé dans une industrie en réseau telle que celle des paiements,
étant donné que tout paiement requiert un accord entre le prestataire de services de paiement
du payeur et le prestataire de services de paiement du bénéficiaire. Pour que tout paiement
puisse atteindre n’importe quel bénéficiaire sans préjudice pour les acteurs et intermédiaires
impliqués, un niveau de coordination plus élevé est souhaitable sous la forme d’une
interopérabilité totale.
FR
19
FR
Conformément à la proposition de la Commission sur les virements et les prélèvements, le
principe d’interopérabilité pourrait s’appliquer au marché des cartes, tout en éliminant les
obstacles mentionnés ci-dessus, en particulier en ce qui concerne le choix de l’acquéreur et les
règles commerciales.
4.4.1.
Interopérabilité dans le domaine des m-paiements
Le marché des paiements par mobile en Europe en est encore à ses balbutiements. L’une des
principales barrières à l’essor des m-paiements semble être l'impasse dans laquelle se trouvent
les opérateurs de réseau de téléphonie mobile, les prestataires de services de paiement
traditionnels (les banques) et d’autres intervenants tels que les fabricants ou les développeurs
d'applications. Les opérateurs de téléphonie mobile semblent chercher à garder le contrôle de
l’activité, tout du moins en ce qui concerne la gestion de la sécurité du service. Dans le même
temps, les acteurs du secteur de l’e-paiement cherchent à étendre leurs activités dans le
secteur des communications mobiles (à la fois pour les paiements à distance et de proximité).
Les acteurs privés qui contrôlent les normes et, par conséquent, l’interopérabilité sont appelés
à dominer l’ensemble de la chaîne de paiement: l’appareil lui-même, la plateforme
d’application et la gestion de la sécurité. Dans ce contexte, les solutions propriétaires
entraînent un sérieux risque de fragmentation. En outre, il ne faudrait pas négliger
l’importance d’autres secteurs, tels que les transports publics (le paiement des billets) ou la
santé (les paiements d’assurance santé par carte), susceptibles d’être impliqués dans
l’interopérabilité sans pour autant jouer un rôle essentiel dans la stratégie de normalisation
4.4.2.
Interopérabilité dans le domaine des e-paiements
Le CEP s’est prononcé contre l’établissement de son propre système bancaire en ligne,
proposant plutôt de rédiger un cadre d’interopérabilité autorisant la concurrence entre les
différents systèmes et permettant aux différentes banques de choisir leur système. Pour le
moment, aucun prestataire de services, hormis les banques, n’a été autorisé à participer à ces
travaux25. Trois systèmes26 bancaires ont entrepris un exercice de «validation du concept» afin
de tester l’interopérabilité entre les systèmes. Il est trop tôt pour déterminer si ce projet
pourrait être élargi avec succès à l’échelle de l’UE.
Dans le même temps, EBA Clearing, une société de compensation et de règlement qui réunit
près de 70 banques actionnaires a annoncé qu’elle mettait en place une initiative d’e-paiement
basé sur un service bancaire en ligne. Un projet pilote devrait être lancé en mai 2012.
4.4.3.
Interopérabilité et concurrence
Il faut distinguer l’interopérabilité technique de l’interopérabilité opérationnelle, c'est-à-dire
de la possibilité pour les commerçants de choisir les acquéreurs et pour les clients de choisir
les émetteurs, quel que soit le lieu. Il est également important de résoudre les problèmes
d’interopérabilité dans les systèmes à trois parties par rapport aux systèmes à quatre parties.
Questions
25
La Commission européenne a ouvert une procédure concernant le processus de normalisation afin
d'assurer l'interopérabilité dans le domaine des paiements électroniques:
http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=1_39876
26
iDEAL (néerlandais), EPS (autrichien) et Giropay (allemand).
FR
20
FR
23)
Y a-t-il actuellement un segment quelconque de la chaîne de paiement (payeur,
bénéficiaire, prestataire de service de paiement du bénéficiaire, société de traitement
des paiements, système, prestataire de service de paiement du payeur) présentant des
lacunes manifestes au niveau de l’interopérabilité? Comment doit-on les résoudre?
Quel niveau d’interopérabilité faudrait-il atteindre pour éviter la fragmentation du
marché? Des exigences minimales, en particulier pour les e-paiements, peuvent-elles
être identifiées en matière d’interopérabilité?
24)
Comment peut-on résoudre l’impasse actuelle où se trouve l’interopérabilité des mpaiements et la lenteur des progrès accomplis dans le domaine des e-paiements? Les
dispositifs de gouvernance actuels sont-ils suffisants pour coordonner, piloter et
assurer l’interopérabilité dans un délai raisonnable? Tous les groupes de parties
prenantes sont-ils correctement représentés? Y a-t-il des moyens particuliers pour
améliorer la résolution des différends et accélérer la recherche de compromis?
4.5.
Sécurité des paiements
La sécurité des paiements de détail est un préalable essentiel pour les utilisateurs de systèmes
de paiement comme pour les commerçants. Les consommateurs sont fréquemment avertis par
la presse, à juste titre, de fraudes et d'incidents résultant d'une utilisation abusive de données
et sont, de ce fait, particulièrement sensibles aux questions de sécurité dans le domaine des
paiements par carte et par internet. La consultation publique sur l’avenir du commerce
électronique au sein du marché intérieur le confirme et a désigné la sécurité des systèmes de
paiement comme l’un des principaux obstacles à l’adoption généralisée du commerce
électronique.
Les exigences de sécurité concernent surtout la prévention des fraudes. Au niveau européen,
le remplacement progressif des cartes basées sur la signature (équipées d’une bande
magnétique pour la lecture de la carte) par des cartes à «puce et PIN» (conformes à la norme
EMV) a considérablement contribué à réduire la fraude sur les points de vente. À la fin de
l’année 2010, environ 90 % de tous les terminaux de paiement par carte dans les points de
vente et 80 % de toutes les cartes de paiement de l’UE étaient conformes à la norme EMV. Si
ces progrès ont contribué à réduire la fraude sur les cartes bancaires lors de transactions de
paiement physiques, les activités frauduleuses se portent désormais de plus en plus sur les
opérations par carte à distance, en particulier les paiements sur internet. Les opérations par
carte à distance ne représentent qu’une minorité de l'ensemble des transactions par carte, mais
représentent déjà la majorité des cas de fraude. Les e-paiements sans carte sont également
vulnérables à la fraude. Les solutions possibles pour les opérations bancaires en ligne ou les
autres transactions de paiement par internet comprennent ce que l’on appelle l’authentification
à deux facteurs, c'est-à-dire l’utilisation d’un code PIN en lien avec un code de transaction
unique, reçu par SMS ou un dispositif d’authentification, par exemple. Quoi qu'il en soit, le
compromis entre sécurité, vitesse et facilité d’utilisation doit être pris en compte.
La protection des données constitue un second aspect important dans ce domaine. Tous les
moyens de paiement auxquels il est fait référence dans ce document impliquent le traitement
de données personnelles et l’utilisation de réseaux de communication électroniques. Les
informations à caractère sensible concernant les clients devraient être conservées dans une
infrastructure de paiement sûre, tant en termes de traitement que de stockage des données. Les
FR
21
FR
directives 95/46/CE27 et 2002/58/CE28 établissent le cadre juridique applicable au traitement
des données à caractère personnel dans l’UE et régissent les activités de traitement effectuées
dans ce contexte par les différents acteurs impliqués dans une opération de paiement. C’est
une responsabilité essentielle pour tous les acteurs du marché impliqués dans la transaction de
paiement. Il est crucial que les mécanismes d’authentification des transactions de paiement
soient conçus dès le départ de manière à inclure les mesures nécessaires pour garantir la
conformité aux exigences de protection des données. Le nombre d’intervenants ayant accès
aux données d’authentification, pendant ou après une opération de paiement, devrait être
limité à ceux qui sont strictement indispensables à la réalisation de la transaction.
De plus, un marché intégré des paiements sécurisés par internet serait susceptible de faciliter
la lutte contre les sites web proposant des contenus illicites ou pratiquant la vente de produits
de contrefaçon. Dans le respect de procédures appropriées préalablement définies, obligation
pourrait être faite aux prestataires de services de paiement de refuser d'exécuter des
transactions financières effectuées sur des sites web précédemment identifiés comme étant
illégaux.
Questions
25)
Pensez-vous que les transactions physiques, y compris celles utilisant des cartes
conformes à la norme EMV et les m-paiements de proximité, soient suffisamment
sûres? Si ce n’est pas le cas, quelles sont les failles en termes de sécurité et comment
pourrait-on les combler?
26)
Des exigences de sécurité supplémentaires (par exemple, une authentification à deux
facteurs ou l’utilisation de protocoles de paiement sécurisé) sont-elles nécessaires
pour des paiements à distance (cartes, e-paiements ou m-paiements)? Si tel est le cas,
quelles sont les approches/technologies particulières les plus efficaces?
27)
La sécurité des paiements devrait-elle être étayée par un cadre réglementaire,
éventuellement en lien avec d’autres initiatives d’authentification numérique?
Quelles catégories d’acteurs du marché devraient être soumises à un tel cadre?
28)
Quels sont les mécanismes les plus aptes à garantir la protection des données à
caractère personnel et la conformité aux exigences juridiques et techniques inscrites
dans le droit de l’UE?
5.
MISE EN ŒUVRE/GOUVERNANCE DE LA STRATEGIE
5.1.
Gouvernance du SEPA
Jusqu’à présent, le SEPA a principalement évolué sous la forme d'un projet autorégulé, mis en
place et géré par le secteur bancaire européen, par l'intermédiaire du CEP, avec le ferme
27
28
FR
Directive 95/46/CE du Parlement européen et du Conseil du 24 octobre 1995 relative à la protection des
personnes physiques à l'égard du traitement des données à caractère personnel et à la libre circulation de
ces données, JO L 281 du 23.11.1995, p. 31.
Directive 2002/58/CE du Parlement européen et du Conseil du 12 juillet 2002 concernant le traitement
des données à caractère personnel et la protection de la vie privée dans le secteur des communications
électroniques (directive vie privée et communications électroniques), JO L 201 du 31.7.2002, p. 37.
22
FR
soutien de la BCE et de la Commission. Le CEP réuni en séance plénière est chargé de gérer
les systèmes du SEPA et ses cadres, d’y introduire de nouvelles règles ou d'y apporter des
modifications. En ce qui concerne la composition du CEP, outre les banques, un siège est
actuellement attribué aux établissements de paiement, mais les autres prestataires de services
de paiement, les sociétés de traitement des paiements, les acteurs économiques côté offre (par
exemple, éditeurs de logiciels, fabricants de terminaux) et les utilisateurs ne sont pas
représentés.
Afin d’améliorer l’implication des parties prenantes dans la gouvernance du SEPA à l’échelle
de l’UE, la Commission et la BCE ont établi ensemble, en mars 2010, un organe de direction
de haut niveau, le «Conseil SEPA». Il réunit des représentants de haut niveau du côté de
l'offre et de la demande sur le marché des paiements. Son objectif est de promouvoir la
réalisation d’un marché des paiements de détail intégré en euros et d’établir un consensus sur
les prochaines étapes menant au SEPA. Il n’a aucun pouvoir législatif et ne peut imposer de
dispositions contraignantes.
Avec l'adoption du règlement établissant des exigences techniques pour les virements et les
prélèvements en euros, il peut être utile que les institutions de l'UE participent plus
activement à la gouvernance du SEPA. Dans ce contexte, il pourrait être envisagé de renforcer
le rôle de la surveillance législative et réglementaire par l'intermédiaire, par exemple, de la
BCE, de la Commission ou de l'Autorité bancaire européenne (ABE).
Questions
29)
Comment évaluez-vous les dispositifs de gouvernance actuels du SEPA, au niveau
de l’UE? Avez-vous repéré des faiblesses, et si oui, avez-vous des suggestions pour
améliorer la gouvernance du SEPA? Quel équilibre global vous semblerait approprié
entre une approche réglementaire et une approche autorégulatrice? Estimez-vous que
les autorités européennes de réglementation et de surveillance devraient contribuer
plus activement aux travaux du projet SEPA?
5.2.
Gouvernance dans le domaine des cartes, des m-paiements et des e-paiements
Afin d’améliorer l’implication des parties concernées, le CEP a mis en place le «Customer
Stakeholders Forum» (forum des parties prenantes clientes), chargé des virements et des
prélèvements SEPA, et le «Cards Stakeholders Group» (groupe des parties prenantes pour les
cartes), chargé des paiements par carte. Ces deux organes sont tous deux codirigés par le CEP
et des représentants des utilisateurs finaux. Sur le plan de l'autorégulation, bien que cela
mérite des précisions, le SEPA Cards Framework (SCF) adopté par le CEP – doté du statut de
code de conduite volontaire – définit les principes et conditions que les banques, sociétés de
traitement des paiements et systèmes de paiement par carte doivent observer pour être
conformes au SCF ou au SEPA. Cependant, et bien que les opérateurs désireux d’accepter les
paiements en euros soient fortement incités à s’orienter vers une conformité à la norme SEPA,
le SCF n’a pas le soutien unanime de toutes les parties prenantes et il n’existe pas de
mécanisme formel pour interpréter, surveiller et faire respecter la conformité au SEPA pour
les systèmes de paiement par carte, ni pour régler les éventuels litiges.
Dans des domaines tels que la création d’un cadre adapté pour les e-paiements et mpaiements, les efforts d’intégration sont lents à produire des résultats tangibles, retardant ainsi
l’interopérabilité, l’innovation, la diversification des choix et les effets d’échelle. Les
impasses et les incertitudes risquent d'amener les participants au marché à adopter une attitude
FR
23
FR
attentiste. Étant donné le manque d’engagement actuel envers une initiative aussi importante
pour l’économie européenne dans son ensemble, la réalisation d’un marché intégré nécessite
d’adopter une approche globale impliquant réglementation, autorégulation et conformité aux
lois de la concurrence puis contrôle de conformité.
Questions
30)
Comment faut-il appréhender la problématique de la gouvernance actuelle en matière
de normalisation et d’interopérabilité? Est-il nécessaire d’impliquer davantage les
parties prenantes autres que les banques et, si oui, comment (par exemple,
consultation publique, protocole d’accord par les parties prenantes, donner au
Conseil SEPA un rôle d’orientation concernant certaines normes techniques, etc.)?
Devrait-on laisser les acteurs du marché piloter l’intégration du marché à l’échelle
européenne, et en particulier décider si oui ou non, et dans quelles conditions, les
systèmes de paiement en devises autres que l’euro devraient s’aligner sur les
systèmes de paiement existants en euros? Dans la négative, quelle attitude faut-il
adopter sur ce point?
31)
Les pouvoirs publics devraient-ils jouer un rôle et si oui, lequel? Par exemple,
pourrait-on envisager un protocole d’accord entre les pouvoirs publics européens et
le CEP qui établirait un calendrier/plan de travail avec des éléments livrables précis
(«étapes») et des dates cibles précises?
6.
REMARQUES GENERALES
Questions
32)
Le présent document aborde des aspects spécifiques liés au fonctionnement du
marché des paiements par carte, des e-paiements et des m-paiements. Pensez-vous
que des questions importantes ont été omises ou trop peu développées?
7.
ÉTAPES SUIVANTES
Toutes les parties intéressées sont invitées à soumettre leur point de vue sur les questions cidessus. Les contributions doivent être envoyées à l’adresse suivante et parvenir à la
Commission le 11 avril 2012 au plus tard: [email protected]
Les contributions ne doivent pas nécessairement couvrir toutes les questions soulevées dans le
présent Livre vert. En conséquence, veuillez indiquer clairement les questions auxquelles
votre contribution se rapporte. Si possible, veuillez fournir des arguments précis pour ou
contre les options et les approches présentées dans le présent document.
Dans la continuité du Livre vert et sur la base des réponses reçues, la Commission annoncera
les étapes suivantes au second trimestre de l’année 2012. Les propositions, le cas échéant,
seront adoptées au quatrième trimestre 2012 ou au premier trimestre 2013. Toute proposition
législative ou non législative à venir sera accompagnée d’une analyse d’impact détaillée.
FR
24
FR
Les contributions seront publiées sur internet. Il est important de lire la déclaration détaillée
de confidentialité qui accompagne le présent Livre vert pour être informé de la manière dont
vos données à caractère personnel et votre contribution seront traitées.
FR
25
FR
Annexe 1 - Utilisation des différents instruments de paiement
Graphique 1: Paiements scripturaux dans l’UE — volume par instrument de paiement
Paiements scripturaux dans l'UE, 2008
volume par instrument de paiement
chèques
7,50%
autres
1,00%
virements
27,80%
virements
prélèvements
cartes
chèques
autres
prélèvements
26,00%
cartes
37,70%
Source: BCE, tableaux comparatifs, opérations de détail.
Tableau 1 - Paiements par carte dans l’UE (2009)
État membre
Nombre de
transactions
par carte par
habitant 29
Valeur
moyenne
des
transactions
par carte
(EUR)
Nombre de
transactions
en PdV par
carte30
Valeur
annuelle des
transactions
en PdV par
carte (EUR)
Belgique
1,78
92
55
52
2 843
Allemagne
1,54
30
64
20
1 247
Estonie
1,37
116
17
85
1 405
Irlande
1,22
72
73
56
4 237
Grèce
1,35
8
101
5
487
Espagne
1,62
47
46
27
1 234
France
1,35
107
49
80
3 905
Italie
1,15
24
80
22
1 788
Chypre
1,54
40
87
25
2 072
Luxembourg
2,00
109
76
57
4 166
Malte
1,55
27
63
18
1 108
Pays-Bas
1,83
125
42
68
2 902
Autriche
1,24
46
63
28
1 395
Portugal
1,89
100
39
53
2 060
29
30
FR
Nombre de
cartes de
paiement
émises par
habitant
À l'exclusion des transactions par carte de monnaie électronique.
Transactions en point de vente, comprenant les transactions aux terminaux situés dans l’État membre et en
dehors de celui-ci.
26
FR
Slovénie
1,66
54
37
32
1 187
Slovaquie
0,94
21
57
15
596
Finlande
1,74
172
34
100
3 402
sous-total Zone Euro
1,45
58
52
40
2 066
Bulgarie
1,01
2
78
2
138
République tchèque
0,89
17
38
21
813
Danemark
1,25
180
47
129
5 875
Lettonie
1,10
43
20
37
698
Lituanie
1,29
28
18
22
384
Hongrie
0,88
18
27
21
1 028
Pologne
0,87
18
25
21
539
Roumanie
0,60
4
39
7
251
Suède
1,85
182
40
89
2 735
Royaume-Uni
2,33
132
58
56
3 294
Total UE 27
1,45
63
52
43
2 194
Source: BCE Statistiques relatives aux paiements, février 2011
FR
27
FR
Annexe 2 - Complément d’informations sur les CMI
Une CMI peut être un pourcentage, un forfait ou une commission mixte (pourcentage et
forfait). Il existe dans l’UE une grande variété de CMI. Toutes ces commissions ne sont pas
rendues publiques. Cependant, suite à des arrangements formels et informels avec la
Commission européenne, MasterCard et Visa Europe publient actuellement les CMI qu’ils ont
établies (dans plusieurs pays, les CMI sont établies par les communautés bancaires locales
dans le cadre des systèmes MasterCard et Visa, dont les frais ne sont généralement pas rendus
publics). Pour MasterCard et Visa Europe, selon la catégorie de cartes et selon le pays, les
CMI varient de zéro (Maestro Suisse) à 1,62 % (cartes de débit MasterCard en Pologne) et
1,90 % (cartes de débit Visa et cartes de société en Pologne).
Dans le cadre de son arrangement informel avec la Commission, MasterCard a réduit ses CMI
pour les cartes de débit et de crédit personnelles transfrontalières à respectivement 0,20 % et
0,30 %. Visa Europe a réduit ses CMI pour les transactions transfrontalières par carte de débit
personnelle et les transactions effectuées à l'aide de ces cartes dans neuf États membres de
l’UE à 0,20 %. La valeur de référence appliquée à ces cas dérive du «test d’indifférence».
Dans le cadre de ce test, la CMI est établie au niveau où le paiement par carte ne donne pas
lieu à des coûts plus élevés pour les détaillants qu’un paiement en espèces, ce qui rend le
détaillant indifférent à l’un ou l’autre des moyens de paiement. On peut donc concevoir ce
niveau comme la garantie que les commerçants et leurs clients bénéficient en partie des gains
d'efficience censés être générés par les CMI. Dans certains cas, les autorités de la concurrence
ont accepté des arrangements, officiels ou non, sur des niveaux précis de commissions
d’interchange et d’autres conditions31.
Systèmes à quatre parties et systèmes à trois parties
Les CMI sont applicables aux transactions en point de vente avec des cartes de paiement,
c'est-à-dire des transactions effectuées par le titulaire de la carte chez le commerçant. Dans un
système à quatre parties, le prestataire de services de paiement émetteur conclut un contrat
avec le titulaire de la carte (payeur) et le commerçant charge un prestataire acquéreur (ou
prestataire du bénéficiaire) à acquérir les paiements par carte effectués sur son terminal. Pour
ses services, le prestataire acquéreur fait payer au commerçant ce qu’il est convenu d’appeler
la commission de service commerçant (MSC).
Les commissions d’interchange dans le cadre de ces systèmes sont des frais facturés par le
prestataire émetteur sur les transactions effectuées à l’aide des cartes qu’il a émises. Le coût
de ces commissions est supporté par le prestataire acquéreur et est ensuite répercuté sur les
commerçants sous la forme de MSC majorées. C’est ainsi que les commissions d’interchange
déterminent effectivement, dans une large mesure, le prix facturé par les prestataires aux
commerçants pour l'acceptation de la carte. De ce fait, les CMI ont un impact sur la
concurrence des prix entre prestataires acquéreurs au détriment des commerçants et
consécutivement des acheteurs32, plus particulièrement quand s’y ajoutent d’autres pratiques
commerciales évoquées aux points 4.1 et 4.2 du présent document.
31
32
FR
Visa, MasterCard, Pagobancomat, Groupement.
Voir les décisions de la Commission destinées à MasterCard et Visa — Décision de la Commission du
19.12.2007 relative à une procédure dans le cadre de l’article 81 du traité CE et l’article 53 de l’accord
EEE— affaire COMP/34.579 — MasterCard, affaire COMP/36.518 — EuroCommerce, affaire
COMP/38.580 — cartes de paiement de société; et décision de la Commission du 8.12.2010 relative à
28
FR
PLATEFORME
commissions
réseau
commissions
réseau
CMI
BANQUE
ÉMETTRICE
cotisations carte
TITULAIRE DE
CARTE
BANQUE
ACQUÉREUSE
commissions de
service
commerçant
COMMERÇANT
Les systèmes à trois parties, parfois appelés systèmes de paiement «propriétaires», diffèrent
des systèmes à quatre parties en ce que la transaction n’implique que le payeur/titulaire de la
carte, le bénéficiaire/commerçant et le système, alors que dans un système à quatre parties, la
transaction implique le payeur/titulaire de la carte, le prestataire de services de paiement
émetteur (ou prestataire payeur), le bénéficiaire/commerçant et son prestataire (le prestataire
acquéreur ou le prestataire du bénéficiaire). Cela signifie que le rôle du système se limite
essentiellement à fournir une infrastructure dans le dernier cas.
Dans un système à trois parties, un seul prestataire est concerné, étant à la fois l’émetteur et
l’acquéreur. Cependant, lorsque le système octroie à plusieurs prestataires des licences pour
émettre des cartes et acquérir des transactions, il ne s’agit plus d’un système «pur» à trois
parties, mais l’on se rapproche plutôt d’un système à quatre parties.
Les systèmes «purs» à trois parties ne pratiquent pas de CMI expresses entre les prestataires.
Il n’y a que les frais payés par le titulaire de la carte (annuels, à la transaction, etc.) et les
MSC (commissions de service commerçant) payées par le détaillant. Néanmoins, le système
peut utiliser les commissions collectées pour subventionner un «côté» ou un autre (c'est-à-dire
le commerçant ou le titulaire de la carte), ce qui équivaut à une CMI implicite.
des procédures dans le cadre de l’article 101 du TFUE et de l’article 53 de l’accord EEE — Affaire
COMP/39.398 — CMI Visa.
FR
29
FR

Documents pareils

URN:NBN:fi:jyu-20 - JyX

URN:NBN:fi:jyu-20 - JyX taloissa oli yhä töissä pitkäaikainen aluetaidemuseotyöstä vastannut henkilö ja näin ollen arvokas tiedonlähde tavoitettavissa. Maantieteelliseen sijaintiin liittyvänä tavoitteena on ollut valita k...

Plus en détail

SCRATCH TEMPS CL.CAT NOM PRENOM CAT CLUB 1 04:05:59 1

SCRATCH TEMPS CL.CAT NOM PRENOM CAT CLUB 1 04:05:59 1 RHONE ALPES CYCLISME LA ROUE LIBRE DRACENOISE CAVAILLON LUBERON CYCLO V.C DU VAL D'ISSOLE VC LIVRY GARGAN AS ST BARNABE USCVAISON VTT DU GARLABAN SOUPPES ALC VELO CLUB SANARY CYCLO SPORTS UC GRIMAU...

Plus en détail

Työ- ja elinkeinoministeriö TEM2013

Työ- ja elinkeinoministeriö TEM2013 täytäntöönpanoa viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja esittelee tarkastelun tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio arvioi uudelleentarkastelussa mm. soveltamisalan laajenta...

Plus en détail