Livret Philadelphia

SAARIAHO
D’OM LE VRAI SENS
for clarinet and orchestra
LATERNA MAGICA
LEINO SONGS
Kari Kriikku · Anu Komsi
Finnish Radio Symphony Orchestra
Sakari Oramo
KAIJA SAARIAHO
(*1952)
Clarinet Concerto “D’OM LE VRAI SENS” (2010)
31’01
Commissioned by the Finnish Radio Symphony Orchestra, the BBC,
Fundação Casa da Música, the Swedish Radio Symphony Orchestra and Radio France
1
2
3
4
2
5
6
I. L’Ouïe
II. La Vue
III. L’Odorat
IV. Le Toucher
V. Le Goût
VI. A mon seul désir
7’00
3’29
7’04
3’27
3’59
6’02
KARI KRIIKKU, clarinet
7
Laterna Magica (2008)
Commissioned by Stiftung Berliner Philharmoniker and Lucerne Festival
23’40
Leino Songs (2007)
(Texts: Eino Leino)
12’24
Commissioned by the Osaka International Festival,
the Finnish Radio Symphony Orchestra and Fundação Casa da Música
8
9
10
11
I. Sua katselen
II. Sydän
III. Rauha
IV. Iltarukous
3’01
2’03
4’58
2’22
3
ANU KOMSI, soprano
Finnish Radio Symphony Orchestra
SAKARI ORAMO, conductor
Publisher: Chester Music
Recorded by the Finnish Broadcasting Company
Recordings: Espoo, Sello Hall, 7.1.2010 (Leino Songs);
Helsinki, Finlandia Hall, 31.5–1.6.2010 (Laterna Magica);
Helsinki, Kulttuuritalo, 18.–20.4.2011 (Clarinet Concerto)
Executive Producer: Reijo Kiilunen
Recording Producer: Laura Heikinheimo
Recording Engineer: Jari Rantakaulio
Mixing and Mastering: Enno Mäemets – Editroom Oy
P 2011 Ondine Oy, Helsinki
© 2011 Ondine Oy, Helsinki
Booklet Editor: Jean-Christophe Hausmann
Cover Photo: © KoMa
Artist Photos: Maarit Kytöharju/FIMIC (Kaija Saariaho), Marco
Borggreve (Kari Kriikku), Maarit Kytöharju (Anu Komsi), Heikki
Tuuli and Octavia (Sakari Oramo)
Booklet Cover Back: The Lady and the Unicorn: To my only
desire (Tapestry, ca. 1500; Musée de Cluny, Paris)
Design: Eduardo Nestor Gomez
This recording was produced with support from the
Foundation for the Promotion of Finnish Music (LUSES) and
the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK).
4
Kaija Saariaho
T
he music of Kaija Saariaho (b. 1952) has a powerful, characteristic and immediately
recognisable style: a sound world of hissing, buzzing and tinkling, replete with the
strangeness of being. There are certain recurring topics in her work, such as light, space,
wandering, searching, dreams and the processes of the human body, running through all of
her orchestral and chamber music and operas, from Verblendungen (1984) combining
orchestra and tape to Mirage (2007) for cello, soprano and orchestra, and from the opera L’amour de
loin (2000) to the monodrama Émilie (2008).
Saariaho may be regarded as a philosophical composer of mysteries. Her music explores modes of
experience that language cannot describe. Often her music seems to suggest an invisible yet tangible
‘other world’ that can be sensed in the translucent sonorities, echoes, overtones, harmonics, shadow
tones and reflections of her music. Transitory and bodily images dominate: tones that decay and die,
arresting pauses, and impressions of breathing and heartbeats. Saariaho’s music conjures up a sense
of infinite space and multimodality. Small wonder, then, that she has collaborated with a number of
artists in various branches of the arts (including Amin Maalouf, Peter Sellars and Esa-Pekka Salonen).
Born in Finland, Saariaho has been living in Paris for three decades.
The Clarinet Concerto D’OM LE VRAI SENS (2010) was inspired by a series of Medieval tapestries
at the Musée de Cluny in Paris entitled The Lady and the Unicorn. Each of its panels depicts one of the
human senses, the last being dedicated to the mysterious ‘sixth sense’. This governed the structure of
the concerto.
In L’Ouïe (Hearing), the orchestra oscillates in elongated tones, fading sighs and microintervals that
probe the cracks between notes. The sliding, gliding clarinet breaks into multiphonics, and the crotales
evoke a doorbell to the beyond, while the music box of the celesta reveals its dark side. La Vue (Sight)
opens with a clarinet ripple imitated by the marimba. Acoustic mirrors of this kind permeate the entire
movement, characterised by a mysterious scale and a sense of growing pressure. A cry of alarm from
the clarinet leads into L’Odorat (Smell), a dreamy mist of notes with magical puffs of colour: the clicking
5
of seashells, the tinkle of pieces of glass, the creaking of the guiro. The music collapses, and the
clarinet flies away from the orchestra like a soul fleeing the body.
In Le Toucher (Touch), the clarinet calls up the instrument groups one at a time to join it in an
incantation, a chase and a gallop. Finally, the clarinet – also a unicorn – bursts into neighing. The
following Le Goût (Taste) features the clarinet treading the fine line between a tone and hot air.
The work concludes with the meditation A mon seul désir (To my only desire), an anagram of which
provides the title of the entire work, D’OM LE VRAI SENS, translating approximately as ‘The true sense
of man’. Here, the clarinet ascends in multiphonics, slowly and painfully. The celesta ticks out the
remaining time, while the pedal point of eternity sounds in the bass. What, then, is the true meaning
of life? What is a way of existing in the world that is even more important than the senses? The answer
is different for each listener; and indeed for the soloist too, the last few measures being given over to
improvisation.
6
The traditional symbolic meaning of a unicorn is spiritual and sensual love, innocence and wisdom,
courage and magical power (as a curiosity, we may note that these tapestry panels hang on the wall
of the Gryffindor common room in the Harry Potter films), and also immortality and Christ. Saariaho
was inspired by the clarinet wizardry of Kari Kriikku, and she completed the solo part in collaboration
with him. The work invites the soloist to move around the venue while performing, even going into the
audience.
Eino Leino (1878–1926) was one of the most important Finnish poets of all time, and Saariaho’s Leino
Songs (2007) is a philosophical and soul-searching work much like her settings of Simone Weil (La
Passion de Simone, 2006) and Sylvia Plath (From the Grammar of Dreams, 1988). Saariaho writes
music like a confessionalist poet: the human self is the point through which the whole world is
reflected, and the focus is on the most sensitive and delicate parts of the soul.
This is a sound world of austerity, lucidity and rust, reflecting Leino’s key themes: the power of creation
vs. the finite nature of life; the fiery spirit vs. the bleak world. Feelings of being left alone in the world,
of being detached and of the proximity of death dominate. Each song is a dazzling vision on the dark
shores of melancholy.
For Saariaho, the human voice is always an instrument of colour. The Leino songs were written with
the alabaster voice of Anu Komsi in mind, a voice both dark and light, both dull and glossy, just like
Leino’s poetry.
Sua katselen (Looking at you), shadowed by drums, scintillates with the tones of soprano, glockenspiel
and harp as if mirroring the cold stars. Sydän (The Heart) embodies the beat of a heart building its own
coffin. Rauha (Peace) vanishes in the distance both upwards and downwards – ‘with love’, as the
performing instruction says. Iltarukous (Evening prayer) concludes with four-note figures played by the
violins over a quiet shimmering sound field like the unhurried wing strokes of a being flying away.
Saariaho, like Leino, is powerfully figurative in her art.
Laterna Magica (2008) derives its title from the memoirs of film director Ingmar Bergman
(1918–2007), referring to an early kind of slide projector, the magic lantern, where a candle or oil lamp
was used to project images painted or printed on glass plates onto a wall. Bergman was fascinated
with the idea of a moving image: if one turns the handle fast enough to show a sequence of still images
in rapid succession, the human eye perceives movement instead of individual images. The boundary
between observation and imagination, the phenomena of light and dream-like reality, are recurring
features in Saariaho’s music, featured in works from Lichtbogen (1986) to the cello concerto Notes on
Light (2006), just as in the films of Bergman or, say, of Andrei Tarkovsky.
Laterna Magica consists of gaseous fields that shift and disappear, creating mirages in sound. The
woodwind players whisper words describing different kinds of light taken from Bergman’s memoirs:
soft, dangerous, dreaming, dead, hot, direct, oblique, poisonous, calming, etc. Translated into German,
the words are hissing and mysterious. Light, on the other hand, is in many cultures, religions and
philosophies held as a symbol for the mystery of life, for spiritual searching, for enlightenment and for
revelation.
7
At times, the six horns in the orchestra fill the entire space like red colour fills the screen in Bergman’s
film Cries and Whispers, a parallel the composer herself has acknowledged. The violent assaults lead
to an outburst abruptly cut off by a pause: death, trauma, darkness, non-existence.
The aimless clicking and humming in the texture evokes a machine creating all these visions, while the
breath-like or wind-like sighs imply a vivifying spirit. But what, ultimately, is keeping the magic lantern
of the universe in motion?
Susanna Välimäki
Translation: Jaakko Mäntyjärvi
8
Eino Leino (1918)
a musique de Kaija Saariaho (née en 1952) est caractérisée par un style distinctif,
immédiatement reconnaissable : un univers sonore fait de murmures, de susurrement et de
tintements, qui bruit de l’étrangeté de l’existence. Parmi ses thèmes récurrents : la lumière,
l’espace, l’errance et la quête, les rêves et les processus corporels. Ceci s’applique autant à
la musique orchestrale de Saariaho qu’à ses œuvres chambristes et opératiques, et ce de
manière continue de Verblendungen (« Éblouissements », 1984), qui associe orchestre et bande
enregistrée, à Mirage (2007) pour violoncelle, soprane et orchestre, et de l’opéra L’Amour de loin (2000)
au monodrame Émilie (2008).
L
10
Saariaho peut être considérée comme une philosophe qui composerait des mystères. La musique sonde
des modes de perception inaccessibles aux mots. À son cœur se trouve souvent le sentiment d’un
« autre » monde, invisible mais sensible. Il retentit dans de translucides accords, échos, spectres, sons
harmoniques, sons d’ombres et de miroirs. Les images de la fragilité et de la corporalité dominent : les
extinctions et les évaporations des sons, les silences qui freinent, ainsi que les impressions de
respiration et de battements de cœurs. Le sentiment d’un espace infini, une expérience qui s’adresse à
plusieurs sens, et l’idée de la communauté des différents arts sont centraux. La production de la
compositrice finlandaise parisienne reçoit en effet de nouvelles nuances dans une collaboration
rapprochée avec de nombreux artistes (entre autres Amin Maalouf, Peter Sellars, Esa-Pekka Salonen).
Le concerto pour clarinette D’OM LE VRAI SENS (2010) a pour point de départ la série de
tapisseries conservée au musée de Cluny à Paris La Dame à la licorne, dont chaque image illustre un
des cinq sens – et le dernier le mystérieux « sixième sens ». C’est l’origine de la structure du concerto.
Dans L’Ouïe, l’orchestre vacille en notes qui s’étirent, en soupirs agonisants et en micro-intervalles
comme ouvrant les espaces entre les notes. La clarinette se fêle, dérape et glisse. Le crotale retentit
comme la sonnette de la porte de l’au-delà, la boîte à musique du célesta se fait entendre depuis le
royaume de l’ombre. La Vue débute sur les ondoiements de la clarinette, talonnés par le marimba. De
tels miroirs sonores sont le cachet de cette partie, de même qu’une gamme fuyante, les battements, et
la pression qui s’accumule. Le cri d’alerte de la clarinette conduit à l’onirique Odorat, dans la brume
Kari Kriikku
musicale duquel flottent de féeriques touches de couleurs : la caresse des clochettes de coquillages, le
tintement des morceaux de verre, le raclement du güiro. Après l’effondrement, la clarinette se détache
de l’orchestre comme l’âme du corps.
Dans Le Toucher, la clarinette éveille les pupitres successivement dans une incantation, une coursepoursuite et un galop. Pour finir, la clarinette – une licorne elle aussi – hennit. Dans Le Goût, elle halète
à l’interface entre la note audible et le simple souffle.
L’œuvre s’achève sur la méditation dépouillée À mon seul désir, dont l’anagramme D’OM LE VRAI SENS
donne son titre à la pièce. La clarinette grimpe dans les multiphoniques, lentement et douloureusement.
La pulsation du célesta mesure le temps qui commence à manquer, dans les basses bruit le point
d’orgue de l’éternité. Quel est le sens véritable de la vie ? Quel est l’être-au-monde plus important que
les sens mêmes ? L’auditeur répondra à sa manière. De même le soliste : les dernières mesures sont
improvisées.
12
On avait coutume de symboliser par la licorne l’amour tant spirituel que sensuel, tant l’innocence que
la sagesse, tant le courage et les forces magiques (ces images sont affichées, dans les films Harry
Potter, au mur de la salle commune des Griffondors) que l’immortalité et le Christ. Le jeu chamanique
de Kari Kriikku a enthousiasmé Saariaho, et la partie soliste a été retouchée en collaboration avec lui.
L’œuvre inclut également le déplacement du soliste dans l’espace du concert, entre autres au sein du
public.
Composés sur des poèmes de l’un des poètes finlandais les plus notables, Eino Leino (1878-1926), les
Leinolaulut (« Chansons de Leino », 2007) sont une entreprise philosophique de forage de l’âme,
tout comme les œuvres de Saariaho d’après les textes de Simone Weil (La Passion de Simone, 2006)
et de Sylvia Plath (From The Grammar Of Dreams, 1988). Saariaho compose en sujet lyrique : le moi
individuel est le point dans lequel se reflète le monde entier. Sont placées sous les projecteurs les zones
les plus fragiles, les plus sensibles de l’âme.
L’univers sonore est nu, limpide et rouillé, à l’image des principaux thèmes de Leino : la force créatrice
contre le caractère limité de la vie ; la flamme de l’âme contre le monde lugubre. En surface se trouvent
les sentiments de la solitude, de l’état d’orphelin, de l’impermanence et de la proximité de la mort.
Chaque chanson est une vision éblouissante sur la plage noire de la mélancolie.
Pour Saariaho, la voix chantée est toujours aussi un instrument de couleurs. Les Leinolaulut sont conçus
pour la voix d’albâtre d’Anu Komsi, qui contient de la noirceur aussi bien que de la clarté, du mat aussi
bien que du reflet, à la manière des poèmes de Leino.
À l’ombre des percussions, Sua katselen (« Je te contemple ») étincelle avec la froideur des étoiles dans
la coïncidence de la soprane, du glockenspiel et de la harpe. Dans Sydän (« Mon cœur ») résonne le
grondement du cœur qui scie son propre cercueil. Dans Rauha (« Paix »), l’extinction se produit par
l’effacement vers le bas et vers le haut – « avec amour », comme l’indique la partition. À la fin
d’Iltarukous (« Prière du soir »), les violons jouent par-dessus la plage d’ornementations des motifs
tétratoniques qui sont autant de rares coups d’ailes : quelque chose s’envole. Saariaho et Leino ont en
commun une puissante picturalité.
Laterna Magica (2008) tire son nom des mémoires du cinéaste Ingmar Bergman (1918-2007).
L’expression renvoie à un ancien appareil de projection, la lanterne magique, qui projetait des images
peintes ou imprimées sur du verre à l’aide d’une bougie ou d’une lampe à huile. Bergman était fasciné
par l’image mouvante : en tournant plus rapidement la manivelle, les images individuelles disparaissent,
et l’œil perçoit un mouvement continu. La frontière entre perception et imagination, les phénomènes
lumineux et les réalités oniriques animent souvent la musique de Saariaho, de Lichtbogen (Arcs de
lumière, 1986) au concerto pour violoncelle Notes On Light (2006), tout comme les films de Bergman
ou par exemple d’Andreï Tarkovski.
L’œuvre se compose de champs qui se transforment et disparaissent de manière gazeuse, comme des
mirages sonores. Les bois murmurent des mots décrivant différentes lumières, extraits des mémoires
de Bergman : lumière douce, dangereuse, onirique, morte, chaude, droite, oblique, vénéneuse,
13
Anu Komsi
tranquillisante, etc. Les mots traduits en allemand ruissellent de phonèmes h qui sifflent
mystérieusement. La lumière est, dans de nombreux arts, croyances et philosophies, la métaphore du
mystère de la vie, de la recherche spirituelle, de l’illumination et de l’apparition.
Par endroits, six cors remplissent l’espace, telle la couleur rouge l’écran dans le film de Bergman Cris
et chuchotements, ainsi que l’a expliqué la compositrice. Les attaques violentes conduisent à
l’explosion, suivie d’un silence soudain : la mort, le traumatisme, l’obscurité, le néant.
Les tic-tacs et bruissements qui circulent dans le vide renvoient à la machine créatrice de visions, et les
murmures rappelant la respiration et le vent à la force vitale. Mais qu’est-ce qui fait tourner la
gigantesque lanterne magique du cosmos ?
Susanna Välimäki
Traduction : Aleksi Barrière
15
Sakari Oramo
aija Saariahon (s. 1952) musiikkia luonnehtii vahva, välittömästi tunnistettava tyyli: kohiseva,
suhiseva ja kilahteleva äänimaailma, joka soi olemassaolon outoutta. Toistuvia aiheita ovat valo,
avaruus, vaellus ja etsiminen, unet ja ruumiin prosessit. Tämä pätee niin Saariahon orkesteri-,
kamari- kuin oopperamusiikkiin, aina orkesteria ja nauhaa yhdistävästä Verblendungenista
(Häikäistymisiä, 1984) sellolle, sopraanolle ja orkesterille sävellettyyn Mirageen (Kangastus,
2007), ja Kaukainen rakkaus -oopperasta (2000) Émilie-monodraamaan (2008).
K
Saariahoa voi pitää filosofisena mysteerisäveltäjänä. Musiikki luotaa kokemisen tapoja, joita kieli ei tavoita.
Usein ytimessä on tunne näkymättömästä mutta aistittavissa olevasta ”toisesta” maailmasta. Se soi
läpikuultavissa soinneissa, kaiuissa, yläsävelissä, huilu-, varjo- ja peiliäänissä. Katoavaisuuden ja ruumiin
kuvat hallitsevat: äänen sammumiset ja haihtumiset, pysäyttävät tauot sekä hengityksen ja sydämen
sykkeen vaikutelmat. Keskeistä on äärettömän tilan tuntu, moniaistinen kokeminen ja ajatus eri taiteiden
yhteisyydestä. Pariisinsuomalaisen säveltäjän tuotantoa värittääkin tiivis yhteistyö monien taiteilijoiden
kanssa (mm. Amin Maalouf, Peter Sellars, Esa-Pekka Salonen).
17
Klarinettikonserton D’OM LE VRAI SENS (2010) lähtökohtana toimi Pariisin Clunyn museossa
sijaitseva keskiaikainen kuvakudos-sarja Neito ja yksisarvinen, jonka jokainen kuva ilmentää yhtä aistia –
viimeinen arvoituksellista ”kuudetta aistia”. Tästä syntyi konserton rakenne.
Kuulossa orkesteri huojuu venyvinä ääninä, hiipuvina huoahduksina ja mikrointervalleina kuin sävelten
välejä aukoen. Klarinetti säröytyy, liirtää ja luisuu. Krotaali soi tuonpuoleisen ovikellona, celestan
soittorasia kuuluu pimeältä puolelta. Näkö alkaa klarinetin kareilulla, jota marimba jäljittelee. Tällaiset
äänipeilit leimaavat osaa, kuten myös salamyhkäinen asteikko, sykintä ja kasautuva paine. Klarinetin
hälytyshuuto vie unenomaiseen Hajuun, jonka sävelsumussa pöllyää taianomaisia väritupsahduksia:
näkinkenkien rapina, lasipalojen helinä, guiron narina. Romahduksen jälkeen klarinetti kirpoaa
orkesterista kuin sielu ruumiista.
Tunnossa klarinetti havahduttaa soitinryhmät vuorollaan manaukseen, takaa-ajoon ja laukkaan. Lopuksi
klarinetti – yksisarvinen sekin – hirnuu. Maussa se haukkoo soivan sävelen ja pelkän ilman rajapintaa.
Teoksen päättää karu mietintö A mon seul désir (”Ainoalle halulleni”), jonka anagrammista D’OM LE VRAI
SENS (”Ihmisen tosi aistista/merkityksestä”) sävellyksen nimi on peräisin. Klarinetti kipuaa kaksoisäänin,
hitaasti ja kivuliaasti. Celestan tikutus mittaa vähiin käyvää aikaa, bassossa surisee ikuisuuden urkupiste.
Mikä on elämän tosi merkitys? Mikä on aistejakin tärkeämpi maailmassa olemisen tapa? Kuulija vastaa
omalla tavallaan. Niin tekee solistikin: viimeiset tahdit ovat improvisointia.
Yksisarvisella on tavattu viitata niin henkiseen kuin aistilliseen rakkauteen, viattomuuteen ja viisauteen,
rohkeuteen ja taikavoimiin (kuvat riippuvat Harry Potter -elokuvissa Rohkelikkojen oleskelutilassa) sekä
kuolemattomuuteen ja Kristukseen. Kari Kriikun velhomainen klarinetismi innoitti Saariahoa, ja sooloosuus muokkautui yhteistyössä. Teokseen kuuluu myös solistin liikkuminen konserttitilassa, muun muassa
yleisön joukossa.
18
Suomen merkittävimpiin runoilijoihin kuuluvan Eino Leinon (1878–1926) runoihin sävelletyt Leinolaulut
(2007) ovat filosofista sielunporausta, aivan kuten Saariahon Simone Weilin (Simonen kärsimys, 2006) ja
Sylvia Plathin (Unien kieliopista, 1988) teksteihin perustuvat teokset. Saariaho säveltää kuin
keskeislyyrikko: ihmisen minä on se piste, jonka läpi koko maailma heijastuu. Valotuksen alla ovat sielun
arimmat, herkimmät alueet.
Sointimaailma on paljas, kuulas ja ruosteinen heijastaen Leinon keskeisiä teemoja: luomisvoima vastaan
elämän rajallisuus; hengen palo vastaan kolkko maailma. Pinnalla ovat yksinäisyyden, orpouden,
irrallisuuden ja kuolemanläheisyyden tunnot. Jokainen laulu on häikäisevä näky melankolian mustalla
rannalla.
Saariaholle lauluääni on aina myös värisoitin. Leinolaulut on tehty Anu Komsin alabasterimaiselle äänelle,
jossa on sekä tummuutta että vaaleutta, mattaa ja kiiltoa, niin kuin Leinon runoissakin.
Rumpujen varjostama Sua katselen kipunoi tähtien kylmyyttä sopraanon, kellopelin ja harpun
yhteisiskuissa. Sydämessä kaikuu omaa hauta-arkkuaan sahaavan sydämen jyske. Rauhassa
sammuminen tapahtuu yhtaikaa alas ja ylös haihtuen – rakkaudella, kuten esitysmerkintä sanoo.
Iltarukouksen lopussa viulut soittavat helekentän päälle nelisävel-aiheita kuin harvoja siiven iskuja: jokin
lentää pois. Voimakas kuvallisuus yhdistää Saariahoa ja Leinoa.
Laterna Magican (2008) nimi juontuu elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin (1918–2007) muistelmista.
Se viittaa varhaiseen kuvaprojektoriin, taikalyhtyyn, joka heijasti lasille maalattuja tai painettuja kuvia
kynttilän tai öljylampun avulla. Bergmania kiehtoi liikkuva kuva: kampea nopeammin kääntämällä
yksittäiset kuvat katoavat ja silmä havaitsee jatkuvan liikkeen. Havainnon ja mielikuvituksen rajankäynti,
valoilmiöt ja unimaiset todellisuudet väreilevät taajaan Saariahon musiikissa, aina Lichtbogenista
(Valokaaria, 1986) Notes on Light -sellokonserttoon (2006), aivan kuten Bergmanin tai vaikka Andrei
Tarkovskin elokuvissa.
Teos koostuu kaasumaisesti muuttuvista ja katoavista kentistä, äänikangastuksista. Puupuhaltajat
kuiskivat Bergmanin muistelmista erilaisia valoja kuvaavia sanoja: pehmeää, vaarallista, unenomaista,
kuollutta, kuumaa, suoraa, viistoa, myrkyllistä, rauhoittavaa valoa jne. Saksaksi käännetyt sanat tihkuvat
salaperäisesti suhahtelevia h-äänteitä. Valo on monissa taiteissa, uskonnoissa ja filosofioissa vertauskuva
elämän arvoitukselle, henkiselle etsinnälle, valaistumiselle ja ilmestykselle.
Paikoin kuusi käyrätorvea täyttää tilan niin kuin punainen väri kankaan Bergmanin Huutoja ja kuiskauksia
-elokuvassa, kuten säveltäjä on todennut. Väkivaltaiset hyökkäykset johtavat purkaukseen, jota seuraa
äkkitauko: kuolema, trauma, pimeys, olemattomuus.
Tyhjää kiertävät raksutukset ja huminat yhdistää näkyjä luovaan koneeseen, hengitystä ja tuulta
muistuttavat suhinat elävöittävään voimaan. Mutta mikä maailmankaikkeuden jättimäistä taikalyhtyä
pyörittää?
Susanna Välimäki
19
Leino Songs
8
Looking at You
Looking in your eyes dazzles me
like looking at a rainbow’s beauty,
I close my eyes and drift to your memory
as to a gladed island in the sea.
I look at you breathing softly
like an image of my mother dear
and it seems that the angels of childhood
must be stirring somewhere near.
20
9
The Heart
I
Heart, what are you sawing?
Are you sawing planks,
four planks for me
to lie down in,
a pleasant place to lie down?
It’s iron I’m sawing
I’m breaking your chains
so that your soul
will be free,
your unhappy soul will be free.
Chansons de Leino
Leinolaulut
8
Je te contemple
Je te contemple avec des yeux éblouis
comme je contemplerais un bel arc-en-ciel,
j’invoque ton souvenir en fermant les yeux comme
l’arpenteur des mers celui de l’île buissonnante.
8
Sua katselen
Sua katselen silmin ma huikaistuin
kuni kaunista sateenkaarta,
sua silmäni sulkien muistelen kuin
meren laskija lehtosaarta.
Je te regarde et je respire en silence
comme je regarderais un portrait de ma mère adorée,
et je veux croire que les anges de l’enfance
flottent sans doute tout près de nous.
Sua katson ma hiljaa henkien
kuin kuvaa äitini armaan
ja uskon, ett’ enkelit lapsuuden
nyt lähellä liikkuvat varmaan.
9
Mon cœur
I
Qu’est-ce que tu scies, mon cœur ?
Scies-tu quatre
planches, entre
lesquelles de reposer
de reposer il m’est exquis ?
9
Sydän
I
Sydän, mitä sahaat?
Sahaatko lautaa
neljää, joiden
välissä maata,
maata mun mieluisa on?
Je scie du fer,
je romps des chaînes,
afin que ton esprit
soit libre
ton esprit malheureux.
Sahaan ma rautaa,
kahleita katkon,
että sun henkesi
vapaa oisi,
henkesi onneton.
21
II
Heart, what are you whispering?
Are you whispering the wondrous
path of the daylight
a pass through the mountains
toward the stars in the sky?
It’s darkness I’m whispering
dark Tuoni’s poems
chasms, trouble,
uttering nothing,
the blessedness of pride.
22
10
Peace
What is this fragrance around me?
What is this quietness?
What is this promise of peace in my heart,
what strange, grand, new thing is this?
I hear how the flowers are growing
and the talk of the trees in the wood.
I think that my old dreams are ripening
all my hopes, all the things that I sowed.
Everything’s quiet around me,
everything’s gentle and sweet.
Great flowers are opening here in my heart
with a fragrance of deepest peace.
II
Qu’est-ce que tu chuchotes, mon cœur ?
Chuchotes-tu l’étrange
sentier du jour,
le chemin des collines,
qui mène aux étoiles du ciel ?
II
Sydän, mitä kuiskaat?
Kuiskitko kummaa
polkua päivän,
tunturin tietä,
taivahan tähtiä päin?
Je chuchote le sombre
poème de la mort,
les gouffres, le labeur
inexprimable,
la béatitude des orgueilleux.
Kuiskin ma tummaa
ruonoa Tuonen,
kuiluja, vaivaa
virkkumatonta,
autuutta ylpeäin.
10
Paix
Que sont ces odeurs autour de moi ?
Qu’est ce silence ?
Que laisse présager la paix dans mon cœur,
cette chose grande, et étrange, et nouvelle ?
10
Rauha
Mitä on nää touksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
J’entends comme les fleurs poussent
et comme les arbres parlent dans la forêt.
Je crois que maintenant mûrissent les rêves,
et les autres espoirs, et les autres germes aussi.
Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja toou’ot muut.
Tout est tellement silencieux autour de moi,
tout est tellement doux et bon.
De grandes fleurs s’ouvrent dans mon cœur
et exhalent une paix profonde.
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja touksuvat rauhaa syvää.
23
11
Evening Prayer
Sleep, sleep, sleep
deeply to slumber.
Snow, snow, snow
over the black land.
Night, night, night,
night birds are flying.
Work, work, work
but even woe must rest.
Fly, fly, fly,
humankind’s pondering!
Away, away, away
the time has come to rest.
24
(Translation: Lola Rogers; reproduced by kind permission
of Chester Music)
11
Prière du soir
Du sommeil, du sommeil, du sommeil,
pour dormir profondément.
De la neige, de la neige, de la neige,
dessus la terre noire.
11
Iltarukous
Unta, unta, unta
syvää uinumaan.
Lunta, lunta, lunta
päälle mustan maan.
Dans la nuit, la nuit, la nuit,
les oiseaux nocturnes volent.
Dans le labeur, le labeur, le labeur,
les peines reposent tout de même.
Yössä, yössä, yössä
öiset linnut lentää.
Työssä, työssä, työssä
lepää tuskat sentään.
Vole, vole, vole,
pensée de l’homme !
D’aller, d’aller, d’aller
nous étendre il est temps !
Lennä, lennä, lennä
aatos inehmon!
Mennä, mennä, mennä
aika maata on.
25
(Traduction : Aleksi Barrière)
KAIJA SAARIAHO ON ONDINE:
26
ODE 1130-2
Mirage · Notes on Light · Orion
“Extremely refined, appealing music by one of the
world’s foremost composers in inspired, colourful ODE 1049-2
Cinq reflets de l’Amour de loin
and highly emotional performances.”
Nymphea Reflection · Oltra mar
2009 MIDEM Classical Award
“Saariaho, goldsmith of her time”
Classica-Répertoire R10 du mois
ODE 1047-2
Du cristal · …à la fumée · Nymphéa · Sept
Papillons
“a splendid and entirely successful example of sound
magic in contemporary music.” – Klassik.com
27
ODE 997-2
Graal théâtre
Solar
Lichtbogen
10/10
ClassicsToday.com
ODE 958-2
From the
Grammar of
Dreams
Finnish
Broadcasting
Company (YLE)
2000 Record of
the Year
For a complete discography visit www.ondine.net
Made in the E.U. ODE 1173-2