docFR - Eduskunta
download 
Plainte Transcription
FR - Eduskunta
Työ- ja elinkeinoministeriö E-KIRJE TMO 21.12.2011 Piirto Linda(TEM) TEM2011-00604 Liitetty tiedonanto (COM(2011) 681), uusintajakelu Suuri valiokunta Viite Asia Komission tiedonanto yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta EU-strategiasta vuosille 20112014 U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2011/1792 Ohessa lähetetään perustuslain 97§:n mukaisesti selvitys komission tiedonannosta (KOM(2011) 681 lopullinen) yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosille 2011–2014. Raimo Luoma ylijohtaja 2(3) LIITTEET Työ- ja elinkeinoministeriön muistio 21.12.2011 (TEM2011-00662) 3(3) Asiasanat kilpailukyky, pk-yritykset, teollisuus, ihmisoikeudet Hoitaa OM, TEM, UM Tiedoksi EUE, OKM, PLM, SM, STM, TPK, VM, VNEUS, YM Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TMO 21.12.2011 Piirto Linda(TEM) TEM2011-00662 Asia E-kirje eduskunnalle komission yhteiskunta- ja yritysvastuun tiedonannosta 25.10.2011 Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2011/1792 U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Perustuslain 97§:n mukainen selvitys komission tiedonannosta (KOM(2011) 681 lopullinen) yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosille 2011–2014. Asiakirjat: KOM(2011) 681 lopullinen EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): TEM, Linda Piirto, puh. 010 604 7028 Suomen kanta/ohje: Valtioneuvosto pitää tervetulleena, että komissio on laatinut moniulotteisen strategian yhteiskunta- ja yritysvastuun edistämisestä. Vastuullisuuden merkitys korostuu erityisesti taloudellisesti raskaina aikoina. Vastuullisuusmääritelmän yksinkertaistaminen auttaa yrityksiä ymmärtämään paremmin, mitä niiltä odotetaan. Samalla luodaan pohja vuoropuhelulle, joka auttaa etenemään uusien haasteiden läpi. 2(6) Valtioneuvoston mielestä on tärkeää, että kaikki yhteiskunnan eri tahot työskentelevät yhdessä tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Avoin ja läpinäkyvä sidosryhmäyhteistyö on tärkeimpiä välineitä tässä työssä. Yritysten osalta sidosryhmäyhteistyö auttaa yrityksiä ymmärtämään ja ennakoimaan sidosryhmien tarpeita, mikä edistää parempien liiketoimintatapojen syntymistä sekä uusien palvelujen ja tuotteiden luomista. Näkemys yrityksistä positiivisen muutoksen vetureina on kannatettava. Yritysten vastuullisuuden edistämisen suhteen valtioneuvosto pitää erityisen tärkeänä, että yritysten vastuullisuus liittyy kiinteästi yritysten ydinstrategiaan ja jokapäiväiseen liiketoimintaan, jolloin se ei jää erilliseksi osaksi muusta liiketoiminta- ja markkinalähtöisestä toiminnasta. Valtioneuvosto on erityisesti tyytyväinen siihen, että komissio huomioi myös pk- yritysten erityispiirteet ja pyrkii välttämään tarpeettoman hallinnollisen taakan aiheuttamista. Valtione uvosto katsoo myös, että vaikka kyseessä on lähtökohtaisesti yritysten vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta, on julkisen sektorin tuettava vastuullisuuden edistämistä parhaalla mahdollisella tavalla. Julkinen sektori pyrkii samalla omassa toiminnassaan noudattamaan vastuullisuuden periaatteita. Valtioneuvosto tukee komission näkemystä, jonka mukaan yhteiskunta- ja yritysvastuun tulee rakentua kansainvälisesti tunnustetuille periaatteille ja ohjeille. Valtioneuvosto katsoo, että päällekkäisten mekanismien ja toimintojen luomista tulee välttää. Jäsenmaiden vertaisarvioinnin osalta valtioneuvosto toivoo mekanismin toteutuvan tarpeettoman raskaita menettelyjä välttäen niin, että jäsenmaat voivat oppia toinen toisiltaan parhaita käytäntöjä. Valtioneuvosto päivittää yhteiskunta- ja yritysvastuun toimintaohjelmansa vuoden 2012 puoliväliin mennessä. Valtioneuvosto ottaa tarkemmin kantaa tiedonannossa mainittuihin toimenpiteisiin, kun komissio tekee niistä yksityiskohtaisia ehdotuksia. Pääasiallinen sisältö: Euroopan komission julkaisema tiedonanto yhteiskunta- ja yritysvastuusta (CSR, corporate social responsibility) on strateginen linjaus, jonka tavoitteena on tukea yrityksiä vaurauden ja työpaikkojen luomisessa sekä uusien ratkaisujen kehittämisessä erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tiedonannossa komissio yksinkertaistaa CSRmääritelmänsä ”yritysten vastuuksi omasta vaikutuksestaan ympäröivään yhteiskuntaan” ja linjaa samalla, mitä yritysten tulisi tehdä toimiakseen vastuullisesti. Vastuullisuuden täyttymisen perusedellytykseksi määritellään sovellettavan lainsäädännön noudattaminen ja työmarkkinaosapuolten välisten työehtosopimusten kunnioittaminen. Näiden lisäksi komission mielestä yrityksillä tulisi olla käytössään prosessi, jolla ne ottavat sosiaalisiin, ekologisiin, eettisiin, ihmisoikeuksiin ja kuluttajiin liittyvät kysymykset osaksi omaa yritystoimintaansa sekä strategiaansa läheisessä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Tämän yhteiskunta- ja yritysvastuun prosessin tavoitteita ovat mahdollisimman suuren lisäarvon tuottaminen omistajille/osakkeenomistajille ja sidosryhmille sekä yritysten yhteiskunnalle aiheuttamien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten tunnistaminen, ennalta ehkäiseminen ja lieventäminen. Vaikutusten arvioimiseksi suuria yrityksiä, ja yrityksiä, joilla on riski haitallisten vaikutusten aiheuttamisesta, kannustetaan tekemään 3(6) riskilähtöinen asianmukainen huolellisuusarviointi eli due diligence -arviointi, myös toimitusketjuilleen. Hyvä yhteistyö sidosryhmien kanssa puolestaan auttaa yrityksiä ennakoimaan ja hyödyntämään yhteiskunnallisia ja toimintaympäristöön liittyviä muutoksia. Osoittamalla vastuullisuutensa yritykset voivat vahvistaa pitkän aikavälin työntekijä-, kuluttaja- ja kansalaisluottamusta. Korkea luottamus auttaa luomaan yrityksille hedelmällisen innovaatio- ja kasvuympäristön. Yhteiskunta- ja yritysvastuun avulla yritykset voivat omalta osaltaan auttaa Euroopan unionin Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Erityisesti tämä korostuu tilanteissa, joissa yksityine n yritys tarjoaa julkisia palveluja. Yritysten vastuullista toimintaa on myös osallistuminen tämän hetkisen taloudellisen taantuman sosiaalisten vaikutusten, kuten työpaikkojen menetysten, lieventämiseen. Komissio on edistänyt yhteiskunta- ja yritysvastuuta vuoden 2001 vihreästä kirjasta lähtien. Vaikka edistystä on vuosien varrella tapahtunut, isoja haasteita riittää. Monet unionin alueella toimivat yritykset eivät ole vielä täysin integroineet sosiaalisia ja ekologisia kysymyksiä operatiiviseen toimintaansa tai ydinstrategiaansa. Lisäksi on esitetty syytöksiä, että pieni osa eurooppalaisista yrityksistä osallistuu edelleen ihmisoikeusloukkauksiin eivätkä ne noudata keskeisiä työelämän normeja. Samalla vain viidellätoista unionin 27 jäsenmaasta on kansallinen yhteiskunta- ja yritysvastuun edistämispolitiikka. Komissio on yksilöinyt tekijöitä, jotka vahvistavat sen yhteiskunta- ja yritysvastuuta koskevan politiikan vaikuttavuutta. Näitä ovat: - sidosryhmäyhteistyön syventäminen - yrityksiltä odotettavien asioiden selventäminen - vastuullisuudesta palkitseminen esimerkiksi julkisissa hankinnoissa ja investoinneissa - itse- ja yhteissääntelyn edistäminen - sosiaalisiin ja ekologisiin kysymyksiin liittyvän läpinäkyvyyden lisääminen yritysten toiminnassa - ihmisoikeuksien painottaminen - täydentävän sääntelyn roolin tunnustaminen sellaisen ympäristön luomisessa, joka kannustaa yrityksiä täyttämään yhteiskunnalliset velvoitteet vapaaehtoisesti. Komission mukaan eurooppalaisen yhteiskunta- ja yritysvastuun politiikan tulee rakentua kansainvälisesti tunnustetuille periaatteille ja ohjeille. Näitä ovat OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact, ISO 26 000 yhteiskuntavastuustandardi, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kolmikantainen periaatejulistus monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta sekä Yhdistyneiden kansakuntien yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Toimintasuunnitelma 2011–2014 Toimintasuunnitelma sisältää komission itsensä tekemiä sitoumuksia sekä toimintaehdotuksia ja suosituksia yrityksille, jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille. Toimintasuunnitelman toteuttamisessa huomioidaan pk- yritysten erityispiirteet, erityisesti niiden rajalliset resurssit, jotta vältetään ylimääräisen hallinnollisen taakan aiheutuminen. Toimintasuunnitelma on suunnattu vuosille 2011–2014 ja se koostuu kahdeksasta osa-alueesta: - Yhteiskunta- ja yritysvastuun näkyvyyden lisääminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen, mihin sisältyy sekä eurooppalaisen palkinto-ohjelman luominen että toimialakohtaisten foorumeiden perustaminen yritysten ja sidosryhmien välisten sitoumusten tekemistä ja edistymisen seuraamista varten. 4(6) - Yrityksiä kohtaan tunnetun luottamuksen parantaminen ja selvittäminen: komissio käynnistää avoimen keskustelun yritysten roolista ja mahdollisuuksista, minkä tarkoituksena on edistää yhteisymmärrystä ja yhteisiä odotuksia. Lisäksi komissio tekee kyselytutkimuksia määräajoin kansalaisten kokemasta luottamuksesta yrityksiä kohtaan. - Itse- ja yhteissääntelyprosessien parantaminen: komissio ehdottaa menettelyohjeiden laatimista itse- ja yhteissääntelytoimintaa varten yhteistyössä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. - Markkinakannustimien parantaminen: komissio aikoo edistää sosiaali- ja ympäristökysymysten tehokkaampaa sisällyttämistä julkisiin hankintoihin. Tämä tehdään osana julkisia hankintoja koskevan direktiivin uudelleenarviointia vuonna 2011. Tulevassa ehdotuksessa huomioidaan tarpeettoman hallinnollisen taakan aiheuttaminen sekä periaate sopimuksen tekemisestä edullisimman tarjouksen tekijän kanssa. Komissio nostaa esiin myös julkisviranomaisten erityisvastuun yhteiskunta- ja yritysvastuun edistämisestä julkisomisteisissa tai julkisen sijoittamisen kohteena olevissa yrityksissä. - Yritysten yhteiskunta- ja ympäristötiedottamisen parantaminen: Komissio esittää lakiehdotusta, joka koskee kaikkien alojen yritysten antamien yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvien tietojen avoimuutta. Tällä hetkellä on meneillään ehdotuksen vaikut usarviointi. Lisäksi komissio vahvistaa valmistelevansa ehdotusta, joka velvoittaisi kaikki sijoitusrahastot ja rahoituslaitokset ilmoittamaan asiakkailleen käyttämistään mahdollisista eettisistä tai vastuullisista sijoitusperiaatteista tai noudattamistaan normeista ja säännöstöistä. - Yhteiskunta- ja yritysvastuun entistä tiiviimpi sisällyttäminen koulutukseen ja tutkimukseen: komissio aikoo lisätä yhteiskunta- ja yritysvastuuta koskevien koulutushankkeiden rahoitustukea. Komissio aloittaa myös vuonna 2012 yhteiskunta- ja yritysvastuuseen liittyvän yhteistyön merkitystä korostavan ohjelman koulutusalan ammattilaisille ja yrityksille. - Kansallisten ja paikallisten yhteiskunta- ja yritysvastuun ohjelmien painotus: komissio aikoo luoda jäsenvaltioiden kanssa vuonna 2012 kansallisten yhteiskunta- ja yritysvastuukäytäntöjen vertaisarviointimekanismin. Tähän liittyen komissio toivoo jäsenvaltioiden kehittävän tai päivittävän omat suunnitelmansa tai prioriteettilistauksensa yhteiskunta- ja yritysvastuun edistämiseksi vuoden 2012 puoliväliin mennessä. Tässä työssä toivotaan huomioitavan Eurooppa 2020 -strategia, kansainvälisesti tunnustetut yhteiskunta- ja yritysvastuun periaatteet ja ohjeistot, yhteistyö yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa sekä tiedonannossa esiin tuodut asiat. - Eurooppalaisen ja kansainvälisen yhteiskunta- ja yritysvastuun lähentäminen: komission tavoitteena on seurata eurooppalaisten suuryritysten sitoutumista kansainvälisesti tunnustettuihin periaatteisiin ja ohjeistoihin. Komissio julkaisee myös raportin EU:n painopisteistä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanossa sekä kehittää ihmisoikeuksia koskevan ohjeiston tietyille toimialoille ja pk- yrityksille. Komissio kehottaa myös kaikkia eurooppalaisia suuryrityksiä sitoutumaan vuoteen 2014 mennessä siihen, että ne ottavat huomioon toiminnassaan ainakin yhden seuraavista periaate- tai ohjekokonaisuuksista: YK:n Global Compact -periaatteet, OECD:n toimintaohjeet tai ISO 26000 yhteiskuntavastuustandardin. Lisäksi se kehottaa kaikkia Eurooppaan sijoittuneita monikansallisia yrityksiä sitoutumaan ILO:n kolmikantaisen monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan julistuksen noudattamiseen vuoteen 2014 mennessä. Mitä muuta yhteiskunta- ja yritysvastuun edistäminen tarkoittaa käytännössä? Komission mukaan yhteiskunta- ja yritysvastuun kehityksen tulisi tapahtua yritysvetoisesti. Julkinen sektori tukee tätä työtä yhdistelemällä järkevästi vapaaehtoisia menetelmiä, joita voidaan tarvittaessa täydentää sääntelyllä, joka tähtää esimerkiksi avoimuuden edistämiseen, markkinakannustimien parantamiseen ja yritysten 5(6) selontekovelvollisuuden toteutumisen varmistamiseen. Toimintaohjelman toteuttamisen osalta komissio toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa ja seuraa säännöllisesti sen edistymistä. Arviointikokous järjestetään yhteistyöllä vuoden 2014 puoliväliin mennessä. Osana kokousvalmisteluja komissio julkaisee raportin toimintaohjelman edistymisestä. Nämä toimenpiteet edellyttävät koordinoidumpaa yhteistyötä yhteiskuntaja yritysvastuun eurooppalaisen sidosryhmäfoorumin ja jäsenvaltioiden yhteiskunta- ja yritysvastuun korkean tason ryhmän edustajien ryhmän kesken. Komissio esittelee ehdotuksen yhteistyön syventämisestä vuoden 2011 loppuun mennessä. Komissio toivoo tiedonannon pohjalta sekä keskustelua että sitoutumista neuvostolta, Euroopan parlamentilta, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta, alueiden komitealta, yrityksiltä sekä muilta sidosryhmiltä. Lopuksi komissio vetoaa kaikkiin eurooppalaisten suuryritysten johtajiin, mukaan lukien rahoitusalan johtajat, jotta nämä sitoutuisivat ennen vuoden 2012 puoliväliä avoimesti ja tilintekovelvollisesti edistämään vastuullista liiketoimintaa läheisessä yhteistyössä julkisen sektorin ja muiden sidosryhmien kanssa. Kansallinen käsittely: Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunnan kirjallinen menettely 8.12.–15.12.2011. EU8-jaoston kirjallinen menettely 9.12.–15.12.2011. Eduskuntakäsittely: Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Mahdolliset taloudelliset vaikutukset arvioidaan, kun komissio tekee yksityiskohtaisia ehdotuksia tiedonannossa mainituista toimenpiteistä. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: - 6(6) Asiasanat Hoitaa ihmisoikeudet, pk-yritykset, yrittäjyys, kauppapolitiikka OM, TEM, UM Tiedoksi EUE, MMM, OKM, PLM, SM, STM, TH, TPK, VM, VNEUS, YM EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 25.10.2011 KOM(2011) 681 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014 SISÄLLYSLUETTELO FI 1. Johdanto ....................................................................................................................... 4 1.1. Yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen ajaa niin yritysten… ................................. 4 1.2. …kuin koko yhteiskunnankin etua............................................................................... 4 1.3. Miksi komissio esittää uutta strategiaa nyt?................................................................. 5 2. Eurooppalaisen yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan vaikutusten arviointi............... 5 3. Nykyaikainen tulkinta yritysten yhteiskuntavastuusta................................................. 7 3.1. Uusi määritelmä ........................................................................................................... 7 3.2. Kansainvälisesti tunnustetut periaatteet ja ohjeistot .................................................... 8 3.3. Yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteinen luonne.................................................. 8 3.4. Julkisviranomaisten ja muiden sidosryhmien tehtävä.................................................. 8 3.5. Yritysten yhteiskuntavastuu ja sosiaalisen yrittäjyyden aloite..................................... 9 3.6. Yritysten yhteiskuntavastuu ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ......................... 9 4. Toimintasuunnitelma vuosiksi 2011–2014 .................................................................. 9 4.1. Yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden parantaminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen................................................................................................................ 10 4.2. Yritystoimintaan kohdistuvan luottamuksen parantaminen ja selvittäminen ............ 10 4.3. Itse- ja yhteissääntelyprosessien tehostaminen .......................................................... 11 4.4. Yritysten yhteiskuntavastuun parempi palkitseminen markkinoilla .......................... 12 4.4.1. Kulutus ....................................................................................................................... 12 4.4.2. Julkiset hankinnat....................................................................................................... 12 4.4.3. Sijoittaminen .............................................................................................................. 12 4.5. Yritysten yhteiskunta- ja ympäristötiedottamisen parantaminen............................... 13 4.6. Yritysten yhteiskuntavastuun entistä tiiviimpi yhdentäminen koulutukseen ja tutkimukseen .............................................................................................................. 14 4.7. Kansallisen ja paikallisen tason yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan merkityksen korostaminen .............................................................................................................. 14 4.8. Euroopan- ja maailmanlaajuisen yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan lähentäminen .................................................................................................................................... 15 4.8.1. Huomio kansainvälisesti tunnustettuihin yritysten yhteiskuntavastuun periaatteisiin ja suuntaviivoihin........................................................................................................... 15 4.8.2. YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteiden täytäntöönpano............... 16 2 FI FI 4.8.3. Yritysten yhteiskuntavastuun korostaminen suhteissa maailman muihin maihin ja alueisiin ...................................................................................................................... 16 5. Päätelmät .................................................................................................................... 17 3 FI 1. JOHDANTO Euroopan komissio on määritellyt yritysten yhteiskuntavastuun ”käsitteeksi, jossa yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolenaiheensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa”.1 Yhteiskuntavastuu liittyy yritysten toimiin yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevien oikeudellisten velvoitteiden lisäksi. Tietyillä sääntelytoimenpiteillä voidaan muokata toimintaympäristöä sellaiseksi, että yritykset ovat taipuvaisempia toteuttamaan yhteiskuntavastuun periaatteita vapaaehtoisesti. 1.1. Yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen ajaa niin yritysten… Yritysten yhteiskuntavastuun strateginen tarkastelu on entistä tärkeämpää yritysten kilpailukyvyn kannalta. Siitä voi olla etua riskinhallinnan, kustannussäästöjen, pääoman saannin, asiakassuhteiden, henkilöstöjohtamisen ja innovointivalmiuden kannalta.2 Koska yritysten yhteiskuntavastuu edellyttää sitoutumista sisäisiin ja ulkoisiin sidosryhmiin, se antaa yrityksille paremmat mahdollisuudet ennakoida nopeasti muuttuvia yhteiskunnallisia odotuksia ja toimintaedellytyksiä ja hyötyä niistä. Tämän vuoksi se voi edesauttaa uusien markkinoiden kehittymistä ja tarjota mahdollisuuksia kasvuun. Kiinnittämällä huomiota yhteiskuntavastuuseensa yritykset voivat lujittaa työntekijöiden, kuluttajien ja kansalaisten niitä kohtaan tuntemaa luottamusta kestävien liiketoimintamallien perustaksi. Vahva luottamus puolestaan auttaa luomaan yritysten innovoinnin ja kasvun mahdollistavan ympäristön. 1.2. …kuin koko yhteiskunnankin etua Yhteiskuntavastuunsa kautta yritykset voivat merkittävässä määrin vaikuttaa Euroopan unionin perussopimuksiin sisältyviin kestävän kehityksen ja erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden tavoitteiden toteutumiseen. Yritysten yhteiskuntavastuu tukee Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita eli älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä 75 prosentin työllistymistavoitetta.3 Yritysten vastuullinen käyttäytyminen on erityisen tärkeää silloin, kun yksityisen sektorin toimijat huolehtivat julkispalveluista. Vallitsevan talouskriisin sosiaalisten vaikutusten, kuten työpaikkojen menetyksen, lieventämiseen osallistuminen on osa yritysten yhteiskuntavastuuta. Yritysten 1 2 3 FI KOM(2001) 366. Komission tiedonanto Euroopan kilpailukykyraportista 2008 (KOM(2008) 774) ja siihen liittyvä yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2008) 2853. Monissa Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteissa viitataan yritysten yhteiskuntavastuuseen: globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka (KOM(2010) 614), köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi (KOM(2010) 758), uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma (KOM(2010) 682), nuoret liikkeellä (KOM(2010) 477) ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketti (KOM(2011) 206). Lisäksi innovaatiounionilla (KOM(2010) 546) pyritään parantamaan yritysten valmiuksia vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin innovoinnin avulla. Yritysten panos on keskeinen myös lippulaivahankkeen ”resurssitehokas Eurooppa” (KOM(2011) 21 ja KOM(2011) 571) tavoitteiden saavuttamisessa. 4 FI yhteiskuntavastuu muodostaa arvokokonaisuuden, jonka varaan voidaan rakentaa entistä yhtenäisempi yhteiskunta ja perustaa siirtyminen kestävään talousjärjestelmään. 1.3. Miksi komissio esittää uutta strategiaa nyt? Sekä neuvosto että Euroopan parlamentti ovat kehottaneet komissiota edelleen tehostamaan yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvää politiikkaansa.4 Eurooppa 2020 -strategiassaan komissio sitoutui uudistamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan EU:n strategian. Teollisuuspolitiikkaa koskevassa vuoden 2010 tiedonannossaan komissio lupasi tehdä ehdotuksen uudesta yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvästä politiikasta.5 Sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa komissio ilmoitti antavansa uuden tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuusta vuoden 2011 loppuun mennessä.6 Talouskriisi ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat jossakin märin murentaneet kuluttajien luottamusta yrityksiin. Ongelmat ovat kohdistaneet huomiota yritysten toiminnan sosiaalisiin ja eettisiin näkökohtiin. Panostamalla yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseen nyt komissio pyrkii luomaan suotuisat olosuhteet kestävälle kasvulle, vastuulliselle yritystoiminnalle ja vakaalle työllisyyskehitykselle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. 2. EUROOPPALAISEN ARVIOINTI YRITYSTEN YHTEISKUNTAVASTUUPOLITIIKAN VAIKUTUSTEN Komissio on toiminut uranuurtajana yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseen tähtäävän julkisen toiminnan kehittämisessä julkaisemalla ensin vihreän kirjan vuonna 20017 ja perustamalla yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmien välisen eurooppalaisen foorumin. Komission vuonna 2006 julkistaman uuden politiikan kulmakivenä on ollut vahva tuki elinkeinoelämän vetämälle yritysten yhteiskuntavastuuta edistävälle eurooppalaiselle liittoutumalle8. Lisäksi politiikassa on eritelty kahdeksan painopistealuetta EU:n toiminnalle: tietoisuuden lisääminen ja parhaiden käytänteiden vaihto, tuki sidosryhmien välisille aloitteille, yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa, kuluttajatiedotus ja avoimuus, tutkimus, koulutus, pk-yritykset ja yritysten yhteiskuntavastuun kansainvälinen ulottuvuus. Politiikka on osaltaan edistänyt yritysten yhteiskuntavastuun kehitystä. Edistymistä mitataan seuraavilla indikaattoreilla: – 4 5 6 7 8 FI Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -aloitteen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kymmenen periaatetta allekirjoittaneiden EU:n alueen yritysten lukumäärä on kasvanut 600:sta 1 900:aan vuodesta 2006 vuoteen 2011. Ympäristöneuvosto 5. joulukuuta 2008, ympäristöneuvosto 20. joulukuuta 2010, ulkoasiainneuvosto 14. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2007 (P6_TA(2007)0062), Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011 (P7_TA(2011)0260). Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka, KOM(2010) 614. KOM(2011) 206. KOM(2001) 366. KOM(2006) 136. 5 FI – Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) sivustoon rekisteröityneiden organisaatioiden määrä on kasvanut 3 300:sta yli 4 600:aan vuodesta 2006 vuoteen 2011.9 – Niiden EU:n alueen yhtiöiden lukumäärä, jotka ovat allekirjoittaneet esimerkiksi työelämän normeja koskevia, valtioiden rajat ylittäviä yritystason työehtosopimuksia maailmanlaajuisten tai eurooppalaisten työntekijäjärjestöjen kanssa, on kasvanut 79:stä yli 140:een vuodesta 2006 vuoteen 2011. – Eurooppalaisen elinkeinoelämän vetämä ”Business Social Compliance Initiative”, jonka tarkoituksena on parantaa työoloja yritysten toimitusketjuissa, on kasvattanut jäsenmääräänsä 69:stä yli 700:aan vuodesta 2007 vuoteen 2011. – Niiden eurooppalaisten yritysten määrä, jotka julkaisevat Global Reporting Initiative eli GRI-ohjeiston mukaisia kestävän kehityksen kertomuksia, on lisääntynyt 270:stä yli 850:een vuodesta 2006 vuoteen 2011. Yritysten yhteiskuntavastuuta edistävässä eurooppalaisessa liittoutumassa johtavat yritykset ovat kehittäneet joukon keskeisiin kysymyksiin keskittyviä käytännön työkaluja.10 Noin 180 yritystä on ilmaissut tukensa liittoutumalle. Myös kansalliset työnantajajärjestöt ovat tukeneet liittoutumaa ja käynnistäneet lukuisia toimia yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi. Kehityksestä huolimatta merkittäviä haasteita on vielä jäljellä. Monet EU:n alueella toimivat yhtiöt eivät vielä ole täysin integroineet yhteiskunta- ja ympäristöasioita operatiiviseen toimintaansa ja ydinstrategiaansa. Pientä osaa eurooppalaisista yrityksistä syytetään edelleen osallistumisesta ihmisoikeusloukkauksiin ja siitä, etteivät ne noudata keskeisiä työelämän normeja. Vain 15:ssä EU:n kaikkiaan 27 jäsenvaltiosta on kansalliset poliittiset puitteet yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi.11 Komissio on yksilöinyt joukon tekijöitä, jotka osaltaan vahvistavat yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan komission politiikan vaikutusta. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat: – Tarvitaan tasapainoinen kaikkia sidosryhmiä koskeva lähestymistapa, jossa otetaan huomioon niin yritysten, muiden sidosryhmien kuin jäsenvaltioidenkin näkökannat. – On selvitettävä tarkemmin, mitä yrityksiltä odotetaan, ja muokattava EU:n käyttämä yritysten yhteiskuntavastuun määritelmä yhdenmukaiseksi uusien ja ajantasaistettujen kansainvälisten periaatteiden ja ohjeistojen kanssa. – On tuettava yritystoiminnan vastuullisen harjoittamisen palkitsemista markkinoilla esimerkiksi investointipolitiikan ja julkisten hankintojen kautta. 9 10 11 FI Arviolta noin 80 prosenttia näistä organisaatioista on yrityksiä. Esimerkiksi: naisten ja miesten tasa-arvo, vastuullinen toimitusketjun hallinta ja sijoittajavuoropuhelun tiivistäminen yhtiöiden muusta kuin taloudellisesta tuloksellisuudesta. Katso www.csreurope.org/pages/en/toolbox.html. Corporate Social Responsibility: National Public Policies in the EU, Euroopan komissio, 2011. 6 FI – On otettava huomioon itse- ja yhteissääntelyohjelmat, jotka ovat yrityksille tärkeä sosiaalisen vastuunkannon väline. – Yritysten avoimuutta yhteiskunta- ja ympäristökysymyksissä on käsiteltävä kaikkien sidosryhmien, myös yritysten itsensä, näkökulmasta. – On kiinnitettävä enemmän huomiota ihmisoikeuksiin, joista on kehittynyt huomattavan näkyvä osa yritysten yhteiskuntavastuuta. – On tunnustettava täydentävän sääntelyn merkitys sellaisen ympäristön luomisessa, joka kannustaa yrityksiä täyttämään yhteiskunnalliset velvoitteensa vapaaehtoisesti. Tämän tiedonannon loppuosassa esitellään nykyaikainen käsitys yritysten yhteiskuntavastuusta, muun muassa ajantasaistettu määritelmä ja uusi toimintasuunnitelma. Näin tiedonanto osaltaan rakentuu vuoden 2006 politiikan varaan mutta tuo esiin tärkeitä uusia elementtejä, jotka voivat edelleen laajentaa politiikan vaikutuksia. Siinä pyritään vahvistamaan EU:n maailmanlaajuista vaikutusvaltaa tällä alalla parantamalla EU:n mahdollisuuksia edistää omia etujaan ja arvojaan suhteissaan muihin alueisiin ja maihin. Lisäksi sen avulla ohjataan ja sovitetaan yhteen EU:n jäsenvaltioiden toimia ja ehkäistään siten menettelytapojen eriytymistä, josta voisi aiheutua lisäkustannuksia useassa jäsenvaltiossa toimiville yrityksille. 3. NYKYAIKAINEN TULKINTA YRITYSTEN YHTEISKUNTAVASTUUSTA 3.1. Uusi määritelmä Komissio esittää uuden määritelmän yritysten yhteiskuntavastuusta ”yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”. Sovellettavan lainsäädännön ja työmarkkinaosapuolten välisten työehtosopimusten kunnioitus on tämän vastuun täyttymisen ennakkoedellytys. Täyttääkseen täysimääräisesti yhteiskuntavastuunsa yrityksillä olisi oltava käytössä prosessi, jolla integroidaan yhteiskuntaan, ympäristöön, ihmisoikeuksiin, eettisiin kysymyksiin ja kuluttaja-asioihin liittyvät näkökohdat niiden liiketoimintaan ja ydinstrategiaan tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa tarkoituksena – maksimoida omistajien/osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien sekä laajasti ottaen koko yhteiskunnan saama lisäarvo ja – tunnistaa, ehkäistä ennalta ja lieventää yritysten mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia. Prosessin monimutkaisuus riippuu esimerkiksi yrityksen koon ja sen toiminnan luonteen kaltaisista tekijöistä. Useimmissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja varsinkin mikroyrityksissä yhteiskuntavastuun prosessi jää todennäköisesti epäviralliseksi ja omaehtoiseksi. Lisäarvon maksimoimiseksi yrityksiä kannustetaan omaksumaan pitkän aikavälin strateginen lähestymistapa yhteiskuntavastuuseen ja tutkimaan mahdollisuuksia kehittää innovatiivisia tuotteita, palveluja ja liiketoimintamalleja, jotka edistävät yhteiskunnallista hyvinvointia ja johtavat laadukkaampiin ja tuottavampiin työpaikkoihin. FI 7 FI Mahdollisten haittavaikutusten tunnistamiseksi, ennalta ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi suuria yrityksiä ja sellaisia, joilla on erityinen vaara johtaa tällaisiin vaikutuksiin, kannustetaan tekemään riskilähtöisiä asianmukaisen huolellisuuden arviointeja (due diligence), myös toimitusketjuissaan. Tietynlaiset yritykset, kuten osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt ja perheomistuksessa olevat yritykset, voivat omistus- ja hallintorakenteidensa ansiosta edistää erityisen voimakkaasti vastuullista yritystoiminnan harjoittamista. 3.2. Kansainvälisesti tunnustetut periaatteet ja ohjeistot Kun yritykset ja varsinkin suuryritykset etsivät formaalista lähestymistapaa yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamiseen, ne voivat saada arvovaltaista tukea kansainvälisesti tunnustetuista periaatteista ja ohjeistoista, joista on erityisesti mainittava hiljattain päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, Yhdistyneiden kansakuntien kymmenen Global Compact -periaatetta, ISO 26000 -yhteiskuntavastuustandardi, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kolmenkeskinen julistus monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista ja Yhdistyneiden kansakuntien liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet. Tämä kansainvälisesti tunnustettujen periaatteiden ja ohjeistojen ydinkokoelma muodostaa kehittyvän ja äskettäin vahvistetun kansainvälisen kehyksen yritysten yhteiskuntavastuuta varten. Yritysten yhteiskuntavastuuta edistävät Euroopan unionin toimet tulisi saattaa täysin tämän kehyksen mukaisiksi. 3.3. Yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteinen luonne Näiden periaatteiden ja ohjeistojen mukaan yritysten yhteiskuntavastuu kattaa ainakin ihmisoikeudet, työvoima- ja työllisyyskäytännöt (esimerkkeinä koulutus, monimuotoisuus, naisten ja miesten tasa-arvo sekä työterveys ja -hyvinvointi), ympäristöasiat (esimerkkeinä luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, luonnonvarojen käytön tehokkuus, elinkaariarviointi ja saastumisen ehkäisy) sekä lahjonnan ja korruption torjunnan. Yhteisöön osallistuminen ja yhteisön kehittäminen, vammaisten integroituminen ja kuluttaja-asiat, myös yksityisyyden suoja, ovat osa yritysten yhteiskuntavastuun osatekijöitä. Yhteiskunta- ja ympäristövastuun edistäminen toimitusketjussa ja muiden kuin taloudellisten tietojen julkistaminen on tunnustettu tärkeiksi eri aloja koskeviksi aihealueiksi. Komissio on hyväksynyt tiedonannon EU:n politiikasta ja vapaaehtoistyöstä, jossa se tunnustaa työntekijöiden vapaaehtoistoiminnan osoitukseksi yrityksen yhteiskuntavastuusta.12 Lisäksi komissio tukee valtioidenvälisissä suhteissa verotusalan hyvän hallintotavan kolmea periaatetta, jotka ovat avoimuus, tiedonvaihto ja terve verokilpailu. Yrityksiä kannustetaan myös toteuttamaan näitä periaatteita soveltuvin osin. 3.4. Julkisviranomaisten ja muiden sidosryhmien tehtävä Yritysten yhteiskuntavastuun kehittämisen tulisi tapahtua yritysten itsensä vetämänä. Julkisviranomaisten tulisi toimia yritysten tukena yhdistelemällä järkevästi vapaaehtoisia poliittisia toimia ja saattamalla tarvittaessa voimaan täydentävää sääntelyä esimerkiksi 12 FI Tiedonanto EU:n politiikasta ja vapaaehtoistyöstä: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa (KOM(2011) 568). 8 FI avoimuuden edistämiseksi, vastuullisen yritystoiminnan palkitsemiseksi markkinoilla ja yritysten selontekovelvollisuuden varmistamiseksi. Yrityksille olisi jätettävä joustava mahdollisuus innovoida ja kehittää omiin olosuhteisiinsa soveltuva lähestymistapa yhteiskuntavastuuseen. Monet yritykset arvostavat tästä huolimatta julkisviranomaisten tukemia periaatteita ja ohjeistoja, joihin ne voivat suhteuttaa omat toimensa ja tuloksensa ja joiden avulla luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Ammattijärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt tunnistavat ongelmia, toimivat painostusvoimina ja voivat työskennellä rakentavasti yritysten rinnalla yhteisten ratkaisujen löytämiseksi. Kuluttajat ja sijoittajat pystyvät omista lähtökohdistaan parantamaan markkinoiden palkitsevuutta yhteiskuntavastuullisesti toimiville yrityksille kulutuksen ja investointipäätösten avulla. Tiedotusvälineet voivat lisätä yritysten niin myönteisten kuin kielteistenkin vaikutusten tunnettuutta. Julkisviranomaisten ja näiden muiden sidosryhmien tulisi osoittaa yhteiskuntavastuuta, myös suhteissaan yrityksiin. 3.5. Yritysten yhteiskuntavastuu ja sosiaalisen yrittäjyyden aloite Yritysten yhteiskuntavastuu koskee kaikkia yrityksiä. Tätä tiedonantoa täydentää erillisenä hyväksytty sosiaalisen yrittäjyyden aloite sellaisten yritysten tukemiseksi, joiden päätoimiala liittyy nimenomaisesti yhteiskuntaan ja/tai ympäristöön, jotka sijoittavat voittonsa näihin tarkoituksiin ja joiden sisäinen organisaatio noudattelee niiden yhteiskunnallisia tavoitteita.13 Sosiaalisen yrittäjyyden aloite liittyy sosiaalisen yritystoiminnan ja sosiaalisen innovoinnin menestyksen ja eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden edistämisen edellyttämään ekosysteemiin. 3.6. Yritysten yhteiskuntavastuu ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu Viime vuosina monet toimialakohtaiset työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun komiteat ovat edistäneet yritysten yhteiskuntavastuun hyviä käytäntöjä ja laatineet ohjeistoja.14 Komissio suhtautuu tällaisiin aloitteisiin myönteisesti ja tunnustaa, että yritysten yhteiskuntavastuu edistää ja tukee työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Innovatiivisia ja vaikuttavia yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkoja on kehitetty myös valtioiden rajat ylittävillä yritystason työehtosopimuksilla, joita yritykset ja eurooppalaiset tai maailmanlaajuiset työntekijäjärjestöt ovat tehneet.15 EU tukee aktiivisesti valtioiden rajat ylittäviä yritystason työehtosopimuksia ja perustaa tietokannan, joka mahdollistaa haut näistä sopimuksista. 4. TOIMINTASUUNNITELMA VUOSIKSI 2011–2014 Tämä toimintasuunnitelma sisältää sekä komission omat sitoumukset että ehdotuksia yrityksille, jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille. Toimintasuunnitelmaa täytäntöön 13 14 15 FI KOM(2011) 682. Industrial relations in Europe 2010, kohta 6.3.4. Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, 2011. The role of transnational company agreements in the context of increasing international integration SEC(2008) 2155, johon viitataan komission ehdotuksessa eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (KOM(2008) 419 lopullinen). 9 FI pannessaan komissio ottaa aina huomioon pk-yritysten erityispiirteet ja erityisesti niiden rajalliset voimavarat ja välttää tarpeetonta hallintotaakkaa. 4.1. Yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden parantaminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen Antamalla julkista tunnustusta yritysten yhteiskuntavastuunsa alalla toteuttamille toimille EU voi auttaa levittämään hyviä käytäntöjä, vahvistaa vertaisoppimista ja kannustaa yhä useampia yrityksiä kehittämään oman strategisen lähestymistapansa yhteiskuntavastuuasioihin. Komissio tukee eri jäsenvaltioiden aloitteista opitun perusteella pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden valmiuksien kehittämistä tarkoituksena parantaa pk-yrityksille tarkoitetun yhteiskuntavastuuneuvonnan laatua ja saatavuutta. Komissio on käynnistänyt monenlaisia ohjelmia, joiden puitteissa tehdään yhteistyötä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa kriittisissä yhteiskunta- ja ympäristökysymyksissä.16 Entistä tiiviimpi sitoutuminen yritysten rinnalla on tärkeää Eurooppa 2020 -strategian onnistumiseksi. Komissio edistää näin ollen yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa käytävää vuoropuhelua muun muassa työllistettävyydestä, väestörakenteen muutoksesta ja aktiivisesta ikääntymisestä17 sekä työelämän haasteista (kuten moninaisuuden hallinnasta, naisten ja miesten tasa-arvosta, koulutuksesta ja työturvallisuudesta ja -hyvinvoinnista). Se keskittyy erityisesti toimialakohtaisiin lähestymistapoihin ja vastuullisen yritystoiminnan harjoittamisen levittämiseen toimitusketjussa. Eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuuta edistävän CSR Europe -verkoston Enterprise 2020 -aloite on esimerkki EU:n politiikan tavoitteiden kannalta erityisen merkityksellisestä yritysjohtamisesta yhteiskuntavastuun alalla. Komissio auttaa osaltaan tarkastelemaan tämän aloitteen ensimmäisiä tuloksia vuoden 2012 loppuun mennessä ja määrittelemään sen seuraavia vaiheita. Komissio aikoo 1. perustaa vuonna 2013 sidosryhmien välisiä yritysten yhteiskuntavastuun foorumeita useille asiaan liittyville toimialoille, jotta yritykset, niiden työntekijät ja muut sidosryhmät pystyvät tekemään julkisia sitoumuksia yhteiskuntavastuusta kullekin alalle relevanteissa asioissa ja seuraamaan edistymistä yhdessä, ja 2. käynnistää vuodesta 2012 alkaen yritysten ja muiden sidosryhmien välisten yhteiskuntavastuualan kumppanuuksien eurooppalaisen palkkio-ohjelman. 4.2. Yritystoimintaan kohdistuvan luottamuksen parantaminen ja selvittäminen Kaikkien organisaatioiden – myös valtioiden ja koko EU:n – tavoin yritykset tarvitsevat kansalaisten luottamusta. Euroopan yritysten yhteisön olisi pyrittävä yhteiskunnassa eniten 16 17 FI Esimerkiksi: kestävän kehityksen mukaista vähittäiskauppaa käsittelevä foorumi, ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevä Euroopan toimintafoorumi, liike-elämää ja biologista monimuotoisuutta käsittelevä foorumi, lääketeollisuuden yhteiskuntavastuuprosessi, elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä pyöreän pöydän neuvottelukunta, Euroopan yliopistojen ja elinkeinoelämän foorumi, mainontaa käsittelevä pyöreän pöydän neuvottelukunta sekä Euroopan mielenterveys- ja hyvinvointisopimus. Vuosi 2012 on aktiivisen ikääntymisen eurooppalainen teemavuosi. 10 FI luottamusta herättävien organisaatioryhmien joukkoon. Kansalaisten odotusten ja elinkeinoelämän koetun todellisen käyttäytymisen välillä vallitsee usein juopa. Juopa johtuu osin joidenkin yritysten vastuuttomasta käyttäytymisestä ja toisten yritysten ympäristö- ja yhteiskuntasaavutusten tahallisesta liioittelusta. Joskus syynä on se, etteivät kaikki yritykset ymmärrä riittävästi nopeaan muuttuvia yhteiskunnan odotuksia ja etteivät kansalaiset ole riittävän tietoisia yritysten saavutuksista ja niiden toiminnan reunaehdoista. Komissio aikoo 3. puuttua tuotteiden ympäristövaikutuksiin liittyvään harhaanjohtavaan markkinointiin (ns. viherpesuun) sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamista koskevassa kertomuksessa18, jonka on suunniteltu valmistuvan vuonna 2012, ja harkita tätä aihetta koskevien erityistoimenpiteiden tarvetta, ja 4. käynnistää avoimen keskustelun kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa yritystoiminnan tehtävistä ja mahdollisuuksista 2000-luvulla tarkoituksena edistää yhteistä ymmärrystä ja yhteisiä odotuksia ja arvioida määräajoin tehtävin kyselyin kansalaisten luottamusta elinkeinoelämään ja heidän mielipiteitään yritysten yhteiskuntavastuusta. 4.3. Itse- ja yhteissääntelyprosessien tehostaminen Yritykset osallistuvat usein itse- tai yhteissääntelyprosesseihin. Esimerkkeinä ovat koko toimialan kattavat, kyseistä toimialaa koskeviin yhteiskuntakysymyksiin liittyvät käytännesäännöt. Kun nämä prosessit suunnitellaan asianmukaisesti, niille voidaan saada sidosryhmien tuki ja ne voivat toimia vastuullisen yrityskäyttäytymisen tehokkaasti varmistavana keinona. EU on ottanut itse- ja yhteisääntelyn osaksi paremman lainsäädännön ohjelmaa.19 Kokemuksen perusteella itse- ja yhteissääntelyprosessit toimivat tehokkaimmin, kun ne perustuvat alkuvaiheen kysymysten avoimeen selvittämiseen kaikkien asianosaisten sidosryhmien kanssa julkisviranomaisten – esimerkiksi Euroopan komission – läsnä ollessa ja tarvittaessa kokoon kutsumina ja kun ne johtavat myöhemmässä vaiheessa kaikkien sidosryhmien selviin sitoumuksiin suoriutumisen indikaattoreista, tarjoavat puolueettomat seurantamekanismit, tulosten arvioinnin ja sitoumusten kohentamisen tarpeen tullen ja sisältävät toimivan selontekomekanismin vaatimusten täyttämättä jättämistä koskevien valitusten käsittelemiseksi. Komissio aikoo 5. 18 19 FI käynnistää vuonna 2012 yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa prosessin, jossa laaditaan tulevaa itse- ja yhteissääntelytoimintaa varten menettelyohjeet, joiden on tarkoitus parantaa yritysten yhteiskuntavastuuprosessin tehokkuutta. Direktiivi 2005/29/EY. Katso toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä 2003/C 321/01 ja komission tiedonanto ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa” (KOM(2005) 97). 11 FI 4.4. Yritysten yhteiskuntavastuun parempi palkitseminen markkinoilla Yritysten yhteiskuntavastuun myönteiset vaikutukset kilpailukykyyn tunnustetaan yhä laajemmin, mutta yrityksillä on silti vastassaan vaikea pulma, kun yhteiskuntavastuullisesti paras toimintavaihtoehto ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavin ainakaan lyhyellä aikavälillä. EU:n olisi hyödynnettävä kulutusta, julkisia hankintoja ja investointeja koskevaa politiikkaansa saadakseen aikaan yritysten yhteiskuntavastuuseen vaikuttavia markkinakannustimia. 4.4.1. Kulutus Kuluttajien kiinnostus yhteiskuntavastuuasioihin on kasvanut viime vuosina, mutta vastassa on edelleen merkittäviä esteitä, kuten asian riittämätön tunnettuus, tarve maksaa aika ajoin lisähintaa ja tietoisen valinnan tekemiseksi tarvittavien tietojen saannin hankaluus. Osa yrityksistä toimii tienraivaajan roolissa auttaessaan kuluttajia tekemään kestävämpiä valintoja. Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintasuunnitelman tarkistus tarjonnee mahdollisuuden yksilöidä uusia vastuullisempaa kulutusta edistäviä toimia. 4.4.2. Julkiset hankinnat Komissio on asettanut ohjeellisen tavoitteen, jonka mukaan 50 prosentin EU:n kaikista julkisista hankinnoista olisi vuoteen 2010 mennessä täytettävä sovitut ympäristökriteerit. Komissio julkaisi vuonna 2011 oppaan yhteiskuntavastuullisista julkisista hankinnoista. Siinä selvitetään, kuinka yhteiskunnalliset seikat integroidaan julkiseen hankintatoimintaan noudattaen samalla EU:n nykyistä säädöskehystä.20 Yhteiskuntavastuullisiin julkisiin hankintoihin voivat sisältyä julkisviranomaisten positiiviset toimet, joilla autetaan aliedustettua yritystoimintaa, kuten pk-yrityksiä, pääsemään julkisten hankintojen markkinoille. Jäsenvaltioita ja julkisviranomaisia kehotetaan kaikilla tasoilla hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia nykyisten julkishankintasäädösten tarjoamia mahdollisuuksia. Ympäristö- ja yhteiskuntaperusteet on sisällytettävä julkisiin hankintoihin siten, ettei samalla syrjitä pkyrityksiä eikä rikota perussopimuksen syrjimättömyyttä, tasavertaista kohtelua ja avoimuutta koskevia määräyksiä. Komissio aikoo 6. edistää yhteiskunta- ja ympäristöasioiden tehokkaampaa integrointia julkisiin hankintoihin osana julkisia hankintoja koskevan direktiivin uudelleenarviointia vuonna 2011 lisäämättä hankintaviranomaisten tai yritysten hallintotaakkaa ja unohtamatta periaatetta sopimuksen tekemisestä edullisimman tarjouksen tekijän kanssa. 4.4.3. Sijoittaminen Vastineeksi rahoituskriisiin komissio laatii parhaillaan lukuisia säädösehdotuksia, joilla halutaan toteuttaa entistä vastuullisempi ja avoimempi rahoitusjärjestelmä. Ottamalla 20 FI Sosiaalinen ostaminen: opas sosiaalisten näkökohtien huomioonottamisesta julkisissa hankinnoissa. Euroopan komissio, 2011. 12 FI riittävässä määrin huomioon asiaan liittyvät muut kuin taloudelliset tiedot sijoittajat voivat edistää pääoman tehokkaampaa kohdentamista ja pitkän aikavälin sijoitustavoitteiden toteutumista. Komissio tukee sellaisten sijoittajien valmiuksien kehittämistä, jotka koskevat muun kuin taloudellisen tiedon integrointia sijoituspäätöksiin. Tässä yhteydessä komissio kannustaa yrityksiä antamaan verotusalan hyvän hallintotavan standardien täytäntöönpanoon liittyviä tietoja. Eurooppalaisia varainhoitajia ja omistajia, varsinkin eläkerahastoja, kehotetaan ilmoittautumaan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden noudattajiksi. Julkisviranomaisilla on erityinen vastuu edistää yritysten yhteiskuntavastuuta itse omistamissaan tai sijoituskohteenaan olevissa yrityksissä. Komissio aikoo 7. pohtia vaatimusta, jonka mukaan kaikki sijoitusrahastot ja rahoituslaitokset ovat velvollisia ilmoittamaan kaikille asiakkailleen (kansalaisille, yrityksille, viranomaisille jne.) mahdollisesti käyttämistään eettisistä tai vastuullisista sijoitusperusteista tai noudattamistaan normeista ja säännöstöistä. 4.5. Yritysten yhteiskunta- ja ympäristötiedottamisen parantaminen Tiedottamalla yhteiskuntaan ja ympäristöön, myös ilmastoon, liittyvistä seikoista voidaan edistää sitoutumista sidosryhmiin ja kestävän kehityksen kannalta olennaisten riskien tunnistamista. Tiedotus on lisäksi tärkeä osa selontekovelvollisuutta ja voi osaltaan vahvistaa yleisön luottamusta yrityksiin. Yritysten ja muiden sidosryhmien tarpeiden täyttämiseksi tiedon tulisi olla olennaista ja kustannustehokkaasti kerättävissä. Osa jäsenvaltioista on ottanut käyttöön muita kuin taloudellisia tietoja koskevia ilmoitusvelvollisuuksia, jotka ulottuvat EU:n nykyistä lainsäädäntöä laajemmalle.21 Erilaiset kansalliset vaatimukset voivat johtaa lisäkustannuksiin yrityksen toimiessa useassa jäsenvaltiossa. Yhä useampi yritys julkistaa sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tiedot. Pk-yritykset ilmoittavat tällaiset tiedot usein epämuodollisesti ja vapaaehtoisesti. Yhden lähteen arvion mukaan noin 2 500 eurooppalaista yritystä julkaisee yhteiskuntavastuuta tai kestävää kehitystä koskevia kertomuksia, minkä perusteella EU on maailmanlaajuisesti etujoukoissa.22 Kyseessä on silti vain pieni osa EU:n alueella toimivista 42 000 suuryrityksestä. On olemassa useita kansainvälisiä puitteita sosiaalisten ja ympäristöseikkoja koskevien tietojen ilmoittamiseksi, esimerkkinä Global Reporting Initiative eli GRI-ohjeisto. Integroitu taloudellinen ja muu tiedotus on pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä tärkeä tavoite, ja komissio seuraa kiinnostuneena integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) työtä. 21 22 FI Neljännessä tilinpäätöksiä koskevassa direktiivissä 2003/51/EY edellytetään, että yritykset ilmoittavat vuosikertomuksissaan yrityksen kehityksen, tuloksellisuuden tai tilan ymmärtämisen kannalta merkitykselliset ympäristöä ja henkilöstöä koskevat tiedot. Kaikki jäsenvaltiot ovat päättäneet vapauttaa pk-yritykset tästä vaatimuksesta. CorporateRegister.com. 13 FI Sisämarkkinoiden toimenpidepaketin mukaisen tasapuolisen toimintaympäristön takaamiseksi komissio esittää lakiehdotuksen, joka koskee kaikkien alojen yritysten antamien yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien tietojen avoimuutta. Parhaillaan laaditaan ehdotuksen eri toimintavaihtoehtojen vaikutusten arviointia, johon sisältyy myös kilpailukykyyn liittyvien seikkojen tarkastelu ja pk-yritystesti. Komissio valmistelee parhaillaan myös toimia, joilla kannustetaan yrityksiä mittaamaan ja vertailemaan ympäristötoimiensa tuloksellisuutta yhteisellä elinkaaripohjaisella menetelmällä, jota voidaan käyttää myös tiedotustarkoituksiin. Kaikkia organisaatioita, myös kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja julkisviranomaisia, kannustetaan asteittain parantamaan oman yhteiskunta- ja ympäristötuloksensa julkistamista. 4.6. Yritysten yhteiskuntavastuun entistä tiiviimpi yhdentäminen koulutukseen ja tutkimukseen Yritysten yhteiskuntavastuun kehittäminen edellyttää uusia taitoja sekä arvojen ja käyttäytymisen muutosta. Jäsenvaltioiden tehtävä voi olla merkittävä kannustettaessa oppilaitoksia sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuu, kestävä kehitys ja vastuullinen kansalaisuus asiaan liittyviin koulutusohjelmiin – myös keski- ja korkea-asteella. Eurooppalaisia kauppakorkeakouluja kannustetaan allekirjoittamaan YK:n vastuullista yritysjohtamista koskevan koulutuksen periaatteet. Korkealaatuinen akateeminen tutkimus tukee liiketoimintakäytäntöjen ja julkisen politiikan kehittämistä yritysten yhteiskuntavastuun alalla. Jatkotutkimuksen tulisi perustua EU:n 6. ja 7. puiteohjelmasta rahoitettujen hankkeiden tuloksiin. Komissio selvittää mahdollisuuksia rahoittaa jatkotutkimusta ja innovointia yritysten yhteiskuntavastuun alalla ja tukea yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita ja ohjeistoja 7. puiteohjelman ja sen seuraajan, Horizon 2020 -ohjelman, avulla rahoitetussa tutkimuksessa sekä eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) perustamisessa. Komissio aikoo 8. tarjota lisää rahoitustukea yritysten yhteiskuntavastuuta koskeville koulutushankkeille EU:n elinikäisen oppimisen ohjelman ja nuorisotoimintaohjelman puitteissa ja käynnistää vuonna 2012 toimen, jolla tehostetaan koulutusalan ammattilaisille ja yrityksille suunnattua tiedotusta yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan yhteistyön merkityksestä. 4.7. Kansallisen ja paikallisen merkityksen korostaminen tason yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan Monet julkisen politiikan toimet yritysten yhteiskuntavastuun tukemiseksi on paras toteuttaa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Paikallisia ja alueellisia viranomaisia kannustetaan käyttämään EU:n rakennerahastoja tehokkaasti tukiessaan yritysten yhteiskuntavastuun kehittämistä varsinkin pk-yrityksissä ja solmiessaan kumppanuuksia yritysten kanssa vastatakseen entistä tehokkaammin köyhyyden ja sosiaalisen osallisuuden kaltaisiin haasteisiin. FI 14 FI Komissio aikoo 9. perustaa jäsenvaltioiden kanssa vuonna 2012 vertaisarviointimekanismin kansallista yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkaa varten. Komissio kehottaa A jäsenvaltioita kehittämään tai ajantasaistamaan vuoden 2012 puoliväliin mennessä omat suunnitelmansa tai kansalliset luettelonsa ensisijaisista toimista, joilla yritysten yhteiskuntavastuuta edistetään Eurooppa 2020 -strategian tueksi suhteessa kansainvälisesti tunnustettuihin yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin periaatteisiin ja ohjeistoihin ja yhteistyössä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa ottaen huomioon tässä tiedonannossa esiin otetut seikat. 4.8. Euroopan- ja lähentäminen maailmanlaajuisen yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan EU:n tulisi ajaa Euroopan etuja yritysten yhteiskuntavastuun kansainvälisessä kehityksessä ja samalla varmistaa kansainvälisesti tunnustettujen periaatteiden ja ohjeistojen integrointi sen omaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan politiikkaan. 4.8.1. Huomio kansainvälisesti tunnustettuihin yritysten yhteiskuntavastuun periaatteisiin ja suuntaviivoihin Edistääkseen maailmanlaajuisesti tasapuolisia toimintaedellytyksiä komissio tehostaa yhteistyötään jäsenvaltioiden, kumppanuusmaiden ja asiaan liittyvien kansainvälisten foorumien kanssa edistääkseen kansainvälisesti tunnustettujen periaatteiden ja ohjeistojen noudattamista ja vahvistaakseen niiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Tämä lähestymistapa edellyttää myös sitä, että EU:n yritykset tehostavat toimiaan näiden periaatteiden ja ohjeistojen noudattamiseksi. OECD:n toimintaohjeet ovat hallitusten monikansallisille yhtiöille osoittamia suosituksia. Komissio suhtautuu myönteisesti myös muiden kuin OECD-maiden sitoutumiseen näihin toimintaohjeisiin. Hallitusten kannatuksen ohella toimintaohjeilla on tukenaan erityinen täytäntöönpano- ja valitusmekanismi eli kaikkien noudattajavaltioiden perustama kansallisten viranomaisten verkosto, joka voi auttaa yrityksiä ja niiden sidosryhmiä ratkaisemaan käytännön ongelmia myös välityksen ja sovittelun avulla. Komissio aikoo 10. seurata eurooppalaisten yli 1 000 työntekijän yritysten sitoumuksia ottaa huomioon kansainvälisesti tunnustetut yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet ja ohjeistot sekä ISO 26000 -yhteiskuntavastuustandardi omissa toiminnoissaan. Komissio kehottaa B FI kaikkia eurooppalaisia suuryrityksiä sitoutumaan vuoteen 2014 mennessä siihen, että ne ottavat huomioon ainakin yhden seuraavista periaate- tai ohjekokonaisuuksista kehittäessään lähestymistapaansa yritysten yhteiskuntavastuuseen: YK:n Global Compact -periaatteet, OECD:n monikansallisille yhtiöille osoitetut toimintaohjeet tai ISO 26000 yhteiskuntavastuustandardin ja 15 FI C kaikkia Eurooppaan sijoittautuneita monikansallisia yrityksiä sitoutumaan vuoteen 2014 mennessä noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kolmenkeskistä julistusta monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista. 4.8.2. YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteiden täytäntöönpano23 Liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevan EU:n politiikan johdonmukaisuuden parantaminen on ratkaiseva haaste. YK:n perusperiaatteiden entistä tehokkaampi täytäntöönpano edistää EU:n tavoitteita yksittäisissä ihmisoikeuskysymyksissä ja keskeisissä työelämän normeissa, mukaan lukien lapsityövoiman käyttö, vankien pakkotyön käyttö, ihmisten salakuljetus, naisten ja miesten tasa-arvo, syrjimättömyys, yhdistymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus. Prosessissa, johon osallistuvat yritykset, kumppanuusmaissa sijaitsevat EU:n edustustot sekä paikalliset kansalaisyhteiskunnan toimijat, eritoten ihmisoikeusjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat, lisätään tietoisuutta niistä haasteista, joita yritykset kohtaavat toimiessaan valtioissa, jotka eivät täytä velvollisuuttaan suojella ihmisoikeuksia. Komissio aikoo 11. työskennellä vuonna 2012 yritysten ja sidosryhmien kanssa yhteistyössä kehittääkseen ihmisoikeuksia koskevia toimintaohjeita osalle asianosaisista toimialoista sekä pienille ja keskisuurille yrityksille YK:n perusperiaatteiden pohjalta ja 12. julkaista vuoden 2012 loppuun mennessä kertomuksen EU:n painopisteistä YK:n perusperiaatteiden täytäntöönpanossa ja sen jälkeen julkaisemaan määräajoin edistymiskertomuksia.24 Komissio niin ikään D odottaa kaikkien eurooppalaisten yritysten täyttävän yritysten vastuun YK:n perusperiaatteissa määriteltyjen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja E kehottaa EU:n jäsenvaltioita kehittämään vuoden 2012 loppuun mennessä kansalliset suunnitelmat YK:n perusperiaatteiden täytäntöön panemiseksi. 4.8.3. Yritysten yhteiskuntavastuun korostaminen suhteissa maailman muihin maihin ja alueisiin Kansainvälisesti tunnustetut yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat suuntaviivat ja periaatteet edustavat niitä arvoja, jotka Euroopan unioniin pyrkivien maiden olisi omaksuttava, ja komissio ottaa siksi tämän jatkossakin huomioon liittymisprosessin aikana. Komissio edistää yritysten yhteiskuntavastuuta myös ulkoisissa politiikoissaan. Se pyrkii jatkossakin edistämistoimien ja täydentävän lainsäädännön avulla levittämään kansainvälisesti 23 24 FI YK:n perusperiaatteet sisältävät kolme pilaria: valtion velvollisuuden kunnioittaa ihmisoikeuksia, yhtiön vastuun ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja tarpeen tarjota tehokas oikeussuojakeino. Tässä yhteydessä käsitellään Euroopan komission julkaisemia kertomuksia EU:n ulkopuolella toimivia EU:n yrityksiä koskevista ihmisoikeuksiin ja ympäristöasioihin liittyvistä säädöspuitteista (2010) ja vastuullisesta toimitusketjun hallinnasta (2011). 16 FI tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä suuntaviivoja ja periaatteita entistä laajemmalle ja auttamaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että niillä on positiivinen vaikutus vieraissa talouksissa ja yhteiskunnissa. Komissio tekee asianmukaisia ehdotuksia kaupan ja kehityksen alalla. Lisäksi se tarjoutuu tarpeen mukaan käsittelemään yritysten yhteiskuntavastuuta vakiintuneessa vuoropuhelussa kumppanuusmaiden ja -alueiden kanssa. EU:n kehityspolitiikassa tunnustetaan tarve tukea yritysten yhteiskuntavastuuta.25 Edistämällä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien normien noudattamista EU:n yritykset pystyvät edistämään parempaa hallintotapaa ja osallistavaa kasvua kehittyvissä maissa. Liiketoimintamallit, joissa köyhät nähdään kuluttajina, tuottajina ja jakelijoina, auttavat maksimoimaan kehitysvaikutuksen. Pyrkimyksestä synergiaan yksityisen sektorin kanssa kehittyy jatkossa entistä tärkeämpi tekijä EU:n kehitysyhteistyössä ja EU:n reagoinnissa luonnonmullistuksiin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin. Tulevat Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot voivat olla yksi keino hyödyntää entistä paremmin synergioita yksityisen sektorin kanssa. Komissio aikoo 13. selvittää keinoja, joilla yritysten vastuullista käyttäytymistä voidaan edistää sen tulevissa poliittisissa aloitteissa, joilla pyritään kohti entistä osallistavampaa ja kestävämpää talouden elpymistä ja kasvua EU:n ulkopuolisissa maissa. 5. PÄÄTELMÄT Komissio toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa tarkoituksenaan seurata edistymistä määräajoin ja valmistella yhteisesti vuoden 2014 puoliväliin mennessä pidettävää tarkastelukokousta. Kokousvalmistelujen osana komissio julkaisee kertomuksen tässä tiedonannossa määritellyn toimintaohjelman täytäntöönpanosta. Tämä edellyttää työskentelymenetelmien koordinointia yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmien välisen eurooppalaisen foorumin ja yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän, jäsenvaltioiden edustajista koostuvan korkean tason ryhmän kesken. Komissio esittelee asiaa koskevan operatiivisen ehdotuksen vuoden 2011 loppuun mennessä. Tämän tiedonannon pohjalta komissio toivoo keskustelua ja sitoutumista neuvostolta, Euroopan parlamentilta, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta, alueiden komitealta, yrityksiltä ja muilta sidosryhmiltä. Komissio vetoaa kaikkiin eurooppalaisiin yritysjohtajiin, myös rahoitusalan johtajiin, jotta nämä tekisivät ennen vuoden 2012 puoliväliä avoimen ja tilintekovelvoitteen sisältävän sitoumuksen edistää tiiviissä yhteistyössä julkisviranomaisten ja muiden omien sidosryhmiensä kanssa vastuullista yritystoiminnan harjoittamista yhä useammissa EU:n yrityksissä vuosille 2015 ja 2020 asetetuin selvin tavoittein. 25 FI Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus, 2005. 17 FI EUROPEISKA KOMMISSIONEN Bryssel den 25.10.2011 KOM(2011) 681 slutlig MEDDELANDE FRÅN KOMMISSIONEN TILL EUROPAPARLAMENTET, RÅDET, EUROPEISKA EKONOMISKA OCH SOCIALA KOMMITTÉN OCH REGIONKOMMITTÉN En förnyad EU-strategi 2011–2014 för företagens sociala ansvar INNEHÅLLSFÖRTECKNING SV 1. Inledning ...................................................................................................................... 4 1.1. Ansvarsfullt företagande ligger i företagens intresse…............................................... 4 1.2. …och i hela samhällets intresse ................................................................................... 4 1.3. Varför en sådan strategi nu?......................................................................................... 5 2. EU-politikens konsekvenser för företagens sociala ansvar.......................................... 5 3. En aktuell syn på företagens sociala ansvar................................................................. 7 3.1. En ny definition............................................................................................................ 7 3.2. Internationellt erkända principer och riktlinjer ............................................................ 7 3.3. Ett mångfacetterat perspektiv....................................................................................... 8 3.4. Myndigheters och andra aktörers roll .......................................................................... 8 3.5. Företagens sociala ansvar och initiativet för socialt entreprenörskap.......................... 8 3.6. Företagens sociala ansvar och den sociala dialogen .................................................... 9 4. En handlingsplan för 2011–2014 ................................................................................. 9 4.1. Synliggöra företagens sociala ansvar och sprida god praxis........................................ 9 4.2. Stärka och mäta förtroendet för företagen ................................................................. 10 4.3. Bättre självreglering och samreglering ...................................................................... 10 4.4. Belöna ansvarsfullt företagande................................................................................. 11 4.4.1. Konsumentpolitik....................................................................................................... 11 4.4.2. Offentlig upphandling ................................................................................................ 11 4.4.3. Investeringar............................................................................................................... 12 4.5. Bättre information från företagen om sociala och miljömässiga hänsyn................... 12 4.6. Mer av företagens sociala ansvar i utbildning och forskning .................................... 13 4.7. Vikten av nationella, regionala och lokala åtgärder................................................... 13 4.8. Bättre överensstämmelse mellan europeiska och globala strategier för företagens sociala ansvar ............................................................................................................. 14 4.8.1. Fokus på internationellt erkända principer och riktlinjer för ansvarsfullt företagande .................................................................................................................................... 14 4.8.2. FN:s vägledande principer om företag och mänskliga rättigheter ............................. 15 4.8.3. Företagens sociala ansvar i relationerna med andra länder och regioner i världen ... 15 2 SV 5. SV Slutsatser .................................................................................................................... 16 3 SV 1. INLEDNING Europeiska kommissionen har tidigare definierat företagens sociala ansvar som ”ett begrepp som innebär att företagen på frivillig grund integrerar sociala och miljömässiga hänsyn i sin verksamhet och i sin samverkan med intressenterna”1. Företagens sociala ansvar avser företagens insatser utöver deras rättsliga skyldigheter gentemot samhället och när det gäller miljön. Vissa regleringsåtgärder kan bidra till att skapa förutsättningar för att företagen frivilligt tar sitt sociala ansvar. 1.1. Ansvarsfullt företagande ligger i företagens intresse… Ett strategiskt synsätt på socialt ansvarstagande blir allt viktigare för företagens konkurrenskraft. Det kan ge fördelar när det gäller riskhantering, kostnadsbesparingar, tillgång till kapital, kundrelationer, personalförvaltning och innovationsförmåga2. Ansvarsfullt företagande kräver medverkan av både interna och externa aktörer, och detta gör att företagen bättre kan förutse och dra nytta av snabba förändringar i samhällsförväntningar och affärsmiljön. Det kan därför fungera som motor för att utveckla nya marknader och tillväxtmöjligheter. Genom socialt ansvarstagande kan företagen bygga långsiktigt förtroende bland arbetstagare, konsumenter och allmänheten som en utgångspunkt för hållbara affärsmodeller. Ökat förtroende bidrar i sin tur till att skapa en miljö där företagen kan innovera och växa. 1.2. …och i hela samhällets intresse Genom socialt ansvarstagande kan företagen i betydande utsträckning bidra till att uppnå de mål som fastställs i EU:s fördrag om en hållbar utveckling och en mycket konkurrenskraftig social marknadsekonomi. Företagens sociala ansvar stöder målen smart, hållbar tillväxt för alla i Europa 2020-strategin, även målet att 75 % ska vara sysselsatta3. Ansvarsfullt företagande är särskilt viktigt när företag i den privata sektorn tillhandahåller samhällstjänster. Att bidra till att mildra de sociala konsekvenserna av den aktuella ekonomiska krisen, även förlorade arbetstillfällen, är en del av företagens sociala ansvar. Ansvarsfullt företagande ger en uppsättning värderingar som kan ligga till grund för ett samhälle med minskade klyftor och vara en utgångspunkt för övergången till ett hållbart ekonomiskt system. 1 2 3 SV KOM(2001) 366. Den europeiska konkurrenskraftsrapporten 2008 (KOM(2008) 774) och åtföljande arbetsdokument, SEC(2008) 2853. Företagens sociala ansvar tas upp i flera flaggskeppsinitiativ i Europa 2020-strategin: En integrerad industripolitik för en globaliserad tid, KOM(2010) 614, Den europeiska plattformen mot fattigdom och social utestängning, KOM(2010) 758, En agenda för ny kompetens och arbetstillfällen, KOM(2010) 682, Unga på väg, KOM(2010) 477 samt Inremarknadsakten, KOM(2011) 206. Innovationsunionen (KOM2010) 546) syftar dessutom till att förbättra företagens förmåga att hantera samhällsproblem genom innovation. Företagens medverkan är också avgörande för att man ska kunna uppnå målen för flaggskeppsinitiativet Ett resurseffektivt Europa, KOM(2011) 21 och KOM(2011) 571. 4 SV 1.3. Varför en sådan strategi nu? Rådet och Europaparlamentet har båda uppmanat kommissionen att vidareutveckla sin politik för företagens sociala ansvar4. I Europa 2020-strategin har kommissionen åtagit sig att förnya EU:s strategi för företagens sociala ansvar. Enligt meddelandet från 2010 om industripolitiken ska kommissionen lägga fram ett nytt politiskt förslag om ansvarsfullt företagande5. I inremarknadsakten sägs att kommissionen ska lägga fram ett nytt meddelande om företagens sociala ansvar före utgången av 20116. Den ekonomiska krisen och dess sociala konsekvenser har i viss mån skadat konsumenternas förtroende för företagen. Allmänhetens uppmärksamhet har riktats mot företagens sociala och etiska uppträdande. Genom förnyade insatser för att främja företagens sociala ansvar syftar kommissionen nu till att skapa förutsättningar för hållbar tillväxt, ansvarsfullt företagande och varaktiga nya arbetstillfällen på medellång och lång sikt. 2. EU-POLITIKENS KONSEKVENSER FÖR FÖRETAGENS SOCIALA ANSVAR Kommissionen har spelat en pionjärroll i utvecklingen av den offentliga politiken för att främja ansvarsfullt företagande sedan grönboken från 20017 och inrättandet av ett europeiskt flerpartsforum om företagens sociala ansvar. Kommissionen offentliggjorde 2006 en ny policy som innebar ett starkt stöd till den europeiska alliansen för företagens sociala ansvar8, som är ett näringslivslett initiativ. Där fastställdes åtta prioriterade insatsområden för EU – informationsinsatser och utbyte av bästa praxis, stöd till flerpartsinitiativ, samarbete med medlemsstaterna, konsumentinformation och öppenhet och insyn, forskning, utbildning, små och medelstora företag samt den internationella dimensionen av företagens sociala ansvar. Denna politik har bidragit till att nå framsteg när det gäller företagens sociala ansvar. Indikatorer på detta är: – Antalet företag i EU som har anslutit sig till de tio principerna för ansvarsfullt företagande i FN:s globala överenskommelse (Global Compact) har ökat från 600 under 2006 till över 1 900 under 2011. – Antalet organisationer med anläggningar registrerade enligt EU:s miljöstyrnings- och miljörevisionsordning EMAS (Environmental Management and Audit Scheme) har ökat från 3 300 under 2006 till över 4 600 under 20119. – Antalet företag i EU som ingår gränsöverskridande företagsavtal i frågor som arbetsnormer med arbetstagarorganisationer på europeisk eller global nivå har ökat från 79 under 2006 till över 140 under 2011. 4 5 6 7 8 9 SV Möten i rådet (miljö) den 5 december 2008 respektive den 20 december 2010, möte i rådet (utrikes frågor) den 14 juni 2010, Europaparlamentets resolution av den 13 mars 2007 (P6_TA(2007)0062), Europaparlamentets resolution av den 8 juni 2011 (P7_TA(2011)0260). En integrerad industripolitik för en globaliserad tid, KOM(2010) 614. KOM(2011) 206. KOM(2001) 366. KOM(2006) 136. Ungefär 80 % av dessa organisationer uppskattas vara företag. 5 SV – Antalet medlemmar i Business Social Compliance Initiative – ett europeiskt företagsinitiativ som syftar till att förbättra arbetsförhållandena i leverantörskedjorna – har ökat från 69 under 2007 till över 700 under 2011. – Antalet europeiska företag som publicerar hållbarhetsrapporter enligt riktlinjerna i Global Reporting Initiative har ökat från 270 under 2006 till över 850 under 2011. Genom den europeiska alliansen för företagens sociala ansvar har ledande företag utarbetat en rad praktiska verktyg för viktiga frågor10. Omkring 180 företag har uttryckt sitt stöd för alliansen. Nationella arbetsgivarorganisationer stöder också alliansen och har vidtagit en rad åtgärder för att främja ansvarsfullt företagande. Ändå kvarstår viktiga utmaningar. Det finns fortfarande många företag i EU som inte har låtit sin verksamhet och kärnstrategi genomsyras av socialt ansvarstagande och miljötänkande. Kritiska röster höjs fortfarande mot den lilla minoritet europeiska företag som agerar i strid med de mänskliga rättigheterna och inte följer grundläggande arbetsnormer. Endast 15 av de 27 EU-länderna har en nationell ram för att främja ansvarsfullt företagande11. Kommissionen har identifierat en rad faktorer som kommer att bidra till att öka politikens genomslagskraft ytterligare. Det gäller bland annat följande: – Behovet av ett balanserat angreppssätt som innebär att flera aktörer medverkar och att företagens, medlemsstaternas och andra berörda parters synpunkter beaktas. – Behovet av att förtydliga vad som förväntas av företagen och se till att EU:s definition av företagens sociala ansvar följer aktuella internationella principer och riktlinjer. – Behovet av att ekonomiskt belöna ansvarsfullt företagande, även genom investeringspolitik och offentlig upphandling. – Behovet av att beakta självreglering och samreglering, som är viktiga arbetsmetoder för företagen när det gäller att ta sitt sociala ansvar. – Behovet av att behandla frågan om företagens öppenhet kring sociala frågor och miljöfrågor ur alla berörda aktörers perspektiv, även företagens egna. – Behovet av att ge mänskliga rättigheter större utrymme, eftersom detta har blivit en allt viktigare aspekt av företagens sociala ansvar. – Behovet av att erkänna den roll som kompletterande lagstiftning har när det gäller att skapa bättre förutsättningar för företag som frivilligt tar sitt sociala ansvar. Detta meddelande ger en aktuell syn på företagens sociala ansvar och innehåller en ny definition och en ny handlingsplan. Meddelandet bygger på policyn från 2006 men innehåller även nya byggstenar som kan bidra till ökad genomslagskraft för politiken. Syftet är att hävda EU:s globala inflytande i detta avseende och ge EU bättre möjligheter att främja sina intressen 10 11 SV Exempelvis jämställdhet, ansvarsfull förvaltning av leverantörskedjan samt en bättre dialog med investerare om företagens icke-finansiella resultat. Se www.csreurope.org/pages/en/toolbox.html Corporate Social Responsibility: National Public Policies in the EU, Europeiska kommissionen, 2011. 6 SV och värderingar i relationerna med andra regioner och länder. Det kommer också att bidra till att vägleda och samordna EU-ländernas politik och därigenom minska risken för avvikande strategier som skulle kunna innebära ökade kostnader för företag som är verksamma i flera EU-länder. 3. EN AKTUELL SYN PÅ FÖRETAGENS SOCIALA ANSVAR 3.1. En ny definition Kommissionen ger en ny definition av företagens sociala ansvar som ”företagens ansvar för den egna verksamhetens konsekvenser för samhället”. En förutsättning för detta är att tillämplig lagstiftning och kollektivavtal mellan arbetsmarknadens parter följs. För att till fullo ta sitt sociala ansvar bör företagen införa en process som innebär att de tillsammans med sina intressenter ser till att socialt ansvarstagande, miljötänkande, etik, respekt för mänskliga rättigheter och ett konsumentperspektiv genomsyrar företagets verksamhet och kärnstrategi. Syftet med detta är att – i största möjliga mån skapa gemensamma värden för ägarna/aktieägarna samt för andra berörda parter och samhället i stort, och – fastställa, förebygga och mildra eventuella negativa konsekvenser. Hur komplex denna process blir beror på faktorer som företagets storlek och verksamhetens natur. För de allra flesta små och medelstora företagen, särskilt mikroföretagen, kommer detta arbete även i fortsättningen att ske informellt och intuitivt. För att i största möjliga utsträckning skapa gemensamma värden uppmuntras företagen att anlägga ett långsiktigt, strategiskt perspektiv på socialt ansvarstagande och att utforska möjligheterna att utveckla innovativa produkter, tjänster och affärsmodeller som bidrar till välbefinnande i samhället och leder till bättre och mer produktiva arbetstillfällen. Storföretag och företag där risken är särskilt stor att verksamheten får negativa konsekvenser bör göra riskbaserade företagsbesiktningar, även i leverantörskedjan. Därigenom kan man lättare fastställa, förebygga och mildra eventuella negativa konsekvenser. Vissa typer av företag, t.ex. kooperativ, ömsesidiga bolag och familjeföretag, har ägar- och styrningsstrukturer som kan vara särskilt mottagliga för principerna om ansvarsfullt företagande. 3.2. Internationellt erkända principer och riktlinjer För företag som anlägger ett formellt perspektiv på socialt ansvarstagande – särskilt storföretag – finns auktoritativ vägledning genom internationellt erkända principer och riktlinjer, bland annat OECD:s nyligen uppdaterade riktlinjer för multinationella företag, de tio principerna i FN:s Global Compact, den vägledande ISO-standarden om socialt ansvarstagande (ISO 26000), ILO:s trepartsförklaring om multinationella företag och socialpolitik samt FN:s vägledande principer om företag och mänskliga rättigheter. Dessa internationellt erkända principer och riktlinjer utgör en förstärkt global ram för ansvarsfullt företagande som hela tiden utvecklas. EU:s politik för att främja företagens sociala ansvar bör anpassas till denna ram. SV 7 SV 3.3. Ett mångfacetterat perspektiv Enligt dessa principer och riktlinjer omfattar företagens sociala ansvar åtminstone mänskliga rättigheter, arbets- och anställningsförhållanden (t.ex. utbildning, mångfald, jämställdhet och arbetsmiljö), miljöfrågor (t.ex. biologisk mångfald, klimatförändringar, resurseffektivitet, livscykelbedömningar och förebyggande av föroreningar) och åtgärder mot mutor och korruption. Delaktighet i samhället och samhällsutveckling, integration av människor med funktionsnedsättning och främjande av konsumenternas intressen (även integritetsskydd) ingår också i företagens sociala ansvar. Att främja socialt ansvarstagande och miljötänkande i leverantörskedjan och lämna icke-finansiell information anses vara viktiga övergripande frågor. Kommissionen har antagit ett meddelande om EU-politik och frivilligarbete, där anställdas frivilligarbete erkänns som ett uttryck för företagens sociala ansvar12. Kommissionen främjar också de tre principerna för god skatteförvaltning – dvs. öppenhet och insyn, informationsutbyte och rättvis skattekonkurrens – i relationerna mellan olika stater. Företagen uppmanas även där så är lämpligt att arbeta för genomförandet av dessa principer. 3.4. Myndigheters och andra aktörers roll Det är företagen själva som bör leda utvecklingen av ansvarsfullt företagande. Myndigheterna bör ha en stödjande roll genom en smart uppsättning av frivilliga policyåtgärder och eventuellt kompletterande lagstiftning t.ex. för att främja öppenhet och insyn, skapa marknadsincitament för ansvarsfullt företagande och införa mekanismer för företagens redovisningsskyldighet. Företagen måste ges tillräcklig flexibilitet för att kunna innovera och utveckla en strategi för socialt ansvarstagande som passar deras förhållanden. Många företag vill dock gärna ha myndighetsstödda principer och riktlinjer, både som riktmärke för företagets policy och resultat och för att skapa likvärdiga villkor. Arbetstagarorganisationer och det civila samhällets organisationer identifierar problem, utövar påtryckningar för att få till stånd förbättringar och kan samarbeta med företagen för att få fram gemensamma lösningar. Konsumenter och investerare kan via marknaden belöna socialt ansvarstagande företag genom sina konsumtions- och investeringsbeslut. Medierna kan lyfta fram både positiva och negativa effekter av företagens uppträdande. Myndigheterna och dessa andra aktörer bör själva visa socialt ansvarstagande, även i kontakterna med företagen. 3.5. Företagens sociala ansvar och initiativet för socialt entreprenörskap Socialt ansvarstagande är en fråga som angår alla företag. Detta meddelande antas tillsammans med ett kompletterande men åtskilt initiativ för socialt entreprenörskap (Social Business Initiative – SBI). Initiativet ska stödja företag vars främsta syften uttryckligen är sociala och miljörelaterade, som plöjer ner vinsten för detta ändamål och vars interna organisation avspeglar samhällsmålen13. Initiativet handlar om de förutsättningar som krävs för att socialt företagande och social innovation ska kunna utvecklas och bidra till EU:s sociala marknadsekonomi. 12 13 SV Meddelande om EU-politik och frivilligarbete: Erkännande och främjande av gränsöverskridande frivilliginsatser i EU, KOM(2011) 568. KOM(2011) 682. 8 SV 3.6. Företagens sociala ansvar och den sociala dialogen Under de senaste åren har flera sektorskommittéer inom den sociala dialogen främjat god praxis och utarbetat riktlinjer på området14. Kommissionen stöder initiativ av detta slag och har konstaterat att ansvarsfullt företagande bidrar till och kompletterar den sociala dialogen. Innovativa och effektiva riktlinjer har också utvecklats genom gränsöverskridande företagsavtal som ingåtts mellan företagen och arbetstagarorganisationer på europeisk och global nivå15. EU stöder aktivt sådana avtal och kommer att skapa en sökbar databas med information om sådana avtal. 4. EN HANDLINGSPLAN FÖR 2011–2014 I denna handlingsplan gör kommissionen egna åtaganden och föreslår åtaganden för företagen, EU-länderna och andra berörda parter. Kommissionen kommer vid genomförandet av denna handlingsplan hela tiden att ta hänsyn till de små och medelstora företagens särdrag, särskilt deras begränsade resurser, och undvika att skapa onödig administrativ belastning. 4.1. Synliggöra företagens sociala ansvar och sprida god praxis Genom offentligt erkännande av företagens insatser för socialt ansvarstagande kan EU bidra till att sprida god praxis, främja ömsesidigt lärande och uppmuntra fler företag att utveckla egna strategier för ansvarsfullt företagande. Kommissionen kommer med utgångspunkt i de initiativ som tas i olika EU-länder att stödja kapacitetsuppbyggnad inom intresseorganisationer för små och medelstora företag för att förbättra rådgivningen i frågor som rör socialt ansvarstagande och tillgången till sådan rådgivning för små och medelstora företag. Kommissionen har infört en rad olika program för att tillsammans med företagen och andra berörda aktörer behandla kritiska sociala frågor och miljöfrågor16. Ytterligare samarbete med företagen kommer att vara viktigt för genomförandet av Europa 2020-strategin. Kommissionen kommer därför att främja dialog med företag och andra berörda aktörer i frågor som anställbarhet, förändringar i befolkningsstrukturen och ett aktivt åldrande17 och problem på arbetsplatsen (bland annat när det gäller hantering av mångfald, jämställdhet, utbildning och arbetsmiljö). Man kommer särskilt att inrikta sig på sektorsvisa strategier och på att sprida ansvarsfullt företagande genom hela leverantörskedjan. CSR Europes initiativ Enterprise 2020 är ett exempel på ett näringslivslett initiativ för ansvarsfullt företagande som är särskilt relevant för EU:s politiska mål. Kommissionen 14 15 16 17 SV Industrial relations in Europe 2010, kapitel 6.3.4, Europeiska kommissionen, GD Sysselsättning, socialpolitik och inkludering, 2011 The role of transnational company agreements in the context of increasing international integration, KOM(2008) 419 slutlig. Exempelvis detaljhandelsforumet för hållbarhet, EU:s plattform för kost, fysisk aktivitet och hälsa, kampanjen för företagen och den biologiska mångfalden, processen för företagens sociala ansvar i läkemedelsindustrin, de europeiska rundabordssamtalen om livsmedel och en hållbar produktion, processen för samarbete mellan universitet och näringsliv, rundabordssamtalen om reklam samt den europeiska pakten för psykisk hälsa och välbefinnande. 2012 är Europaåret för ett aktivt åldrande. 9 SV kommer att bidra till att se över de första resultaten av detta initiativ senast i slutet av 2012 och fastställa vilka ytterligare åtgärder som ska vidtas. Kommissionen avser att 1. under 2013 inrätta flerpartsforum för ansvarsfullt företagande i flera sektorer för att företagen, arbetstagarna och andra berörda parter ska kunna göra offentliga åtaganden i frågor som rör företagens sociala ansvar och som är relevanta för respektive sektor samt för att gemensamt övervaka framstegen, och 2. från och med 2012 införa europeisk märkning för partnerskap för ansvarsfullt företagande mellan företagen och andra berörda aktörer. 4.2. Stärka och mäta förtroendet för företagen Som alla organisationer, även EU och de enskilda ländernas regeringar, behöver företagen människors förtroende. Det europeiska näringslivet bör sikta på att bli en av de grupper av organisationer i samhället som människor litar mest på. Det finns ofta en klyfta mellan människors förväntningar och vad de uppfattar som företagens faktiska uppträdande. Denna klyfta orsakas delvis av att företag uppträder oansvarigt eller överdriver sina insatser när det gäller miljötänkande eller socialt ansvarstagande. Ibland har företagen inte riktigt förstått vad de snabba förändringarna av samhällsförväntningarna innebär, och ibland vet allmänheten helt enkelt inte vad företagen faktiskt åstadkommit och vilka förutsättningar de har. Kommissionen avser att 3. ta upp frågan om vilseledande marknadsföring när det gäller produkternas miljöpåverkan (s.k. ”grönmålning”) i rapporten om tillämpningen av direktivet om otillbörliga affärsmetoder18 som planeras för 2012 och undersöka om särskilda åtgärder behöver vidtas, och 4. inleda en öppen debatt med allmänheten, näringslivet och andra berörda parter om företagens roll och potential under 2000-talet i syfte att skapa samsyn och delade förväntningar samt regelbundet mäta undersöker människors förtroende för företagen och attityder till företagens sociala ansvar. 4.3. Bättre självreglering och samreglering Företagen deltar ofta i olika processer för självreglering och samreglering, till exempel sektorsvisa etiska regler för samhällsfrågor som är relevanta för sektorn. Sådana processer kan med rätt utformning stödja företaget och vara ett effektivt sätt att sörja för ansvarsfullt företagande. Självreglering och samreglering ingår i EU:s program för bättre lagstiftning19. Erfarenheten visar att självreglering och samreglering fungerar bäst om vissa villkor är uppfyllda. Utgångspunkten ska vara en inledande öppen analys av frågorna där alla berörda aktörer deltar i närvaro av offentliga organ som kommissionen, som vid behov kan vara 18 19 SV Direktiv 2005/29/EG. Se det interinstitutionella avtalet om bättre lagstiftning (2003/C 321/01) och kommissionens meddelande Lagstifta bättre för tillväxt och arbetstillfällen i Europeiska unionen, KOM(2005) 97. 10 SV sammankallande. Arbetet ska utmynna i tydliga åtaganden av alla berörda aktörer, med resultatindikatorer. Objektiva övervakningsmekanismer och resultatöversyner används och åtagandena kan förbättras vid behov. Det ska finnas en effektiv mekanism för ansvarsutkrävande för att hantera klagomål om åtagandena inte följs. Kommissionen avser att 5. under 2012 tillsammans med företag och andra berörda aktörer inleda en process för att utarbeta etiska regler för självreglering och samreglering, vilket bör leda till ett ökat genomslag för ansvarsfullt företagande. 4.4. Belöna ansvarsfullt företagande Tanken att ansvarsfullt företagande gynnar konkurrenskraften vinner mark, men företagen står fortfarande inför ett dilemma i de fall då det mest ansvarstagande alternativet åtminstone på kort sikt inte är det ekonomiskt mest fördelaktiga. EU bör utnyttja sin möjlighet att stärka marknadsincitamenten för ansvarsfullt företagande genom sin konsument-, upphandlings- och investeringspolitik. 4.4.1. Konsumentpolitik Konsumenternas fokus på frågor som rör företagens sociala ansvar har ökat under de senaste åren, men det finns fortfarande betydande hinder – bristande medvetenhet, att produkten ibland kan bli dyrare och att det kan vara svårt att få tillgång till den information som behövs för att fatta väl underbyggda beslut. Vissa företag är banbrytande när det gäller att hjälpa konsumenterna att välja mer hållbara alternativ. Översynen av handlingsplanen för hållbar konsumtion och produktion kan ge en möjlighet att fastställa nya åtgärder för att underlätta en mer ansvarsfull konsumtion. 4.4.2. Offentlig upphandling Kommissionen har haft som vägledande mål att 50 % av all offentlig upphandling senast 2010 ska uppfylla de beslutade miljökraven. Under 2011 publicerade kommissionen en handbok om socialt ansvarsfull upphandling, som visar hur sociala hänsyn kan beaktas vid offentlig upphandling samtidigt som gällande EU-lagstiftning följs20. Myndigheterna kan bland annat vidta aktiva åtgärder för att hjälpa underrepresenterade företag (t.ex. små och medelstora företag) att få tillgång till marknaden för offentlig upphandling. Medlemsstaterna och myndigheter på alla nivåer uppmanas att utnyttja alla möjligheter som står till buds med gällande regler för offentlig upphandling. Miljörelaterade och sociala kriterier bör införlivas i offentlig upphandling på ett sätt som inte innebär diskriminering av små och medelstora företag. Dessutom måste fördragets bestämmelser om icke diskriminering, lika behandling samt öppenhet och insyn följas. Kommissionen avser att 20 SV Buying Social: a guide to taking account of social considerations in public procurement, Europeiska kommissionen, 2011 11 SV 6. göra det lättare att bättre integrera sociala aspekter och miljöhänsyn i offentlig upphandling genom översynen av direktiven om offentlig upphandling under 2011. Detta ska ske utan att den administrativa belastningen för upphandlande myndigheter och företag ökar och utan att principen om tilldelning av kontrakt till det ekonomiskt mest fördelaktiga anbudet undergrävs. 4.4.3. Investeringar Med tanke på finanskrisen utarbetar kommissionen en rad lagförslag för att skapa ökad ansvarsfullhet samt öppenhet och insyn i finanssystemet. Genom att beakta relevant ickefinansiell information kan investerarna bidra till en mer effektiv allokering av kapital och bättre uppnå de mer långsiktiga investeringsmålen. Kommissionen stöder kapacitetsuppbyggnad hos investerarna så att de bättre kan integrera icke-finansiell information i investeringsbesluten. Kommissionen uppmanar även företagen att lämna information om tillämpningen av standarder för god skatteförvaltning. Europeiska kapitalförvaltare och kapitalägare, särskilt pensionsfonder, uppmanas att ansluta sig till FN:s principer för ansvarsfulla investeringar. Myndigheterna har ett särskilt ansvar när det gäller att främja ansvarsfullt företagande inom företag som de äger eller investerar i. Kommissionen avser att 7. överväga att införa ett krav på att alla investeringsfonder och finansinstitut ska informera alla sina kunder (privatpersoner, företag och myndigheter), om eventuella etiska regler eller krav för ansvarsfulla investeringar som de tillämpar eller andra standarder och liknande som de följer. 4.5. Bättre information från företagen om sociala och miljömässiga hänsyn Information om sociala och miljömässiga hänsyn (även klimatrelaterad information) kan underlätta företagens kontakter med berörda aktörer och kartläggning av väsentliga risker med avseende på hållbarhet. Det är också ett viktigt inslag i redovisningsskyldighet och kan bidra till att skapa ökat förtroende för företagen bland allmänheten. För att tillgodose företagens och andra aktörers behov bör informationen vara väsentlig och kostnadseffektiv att samla in. Vissa EU-länder har infört krav på att lämna icke-finansiell information som går utöver gällande EU-lagstiftning21. Det är möjligt att olika nationella krav kan medföra ytterligare kostnader för företag som är verksamma i flera EU-länder. Ett växande antal företag lämnar information om sociala och miljömässiga hänsyn. Små och medelstora företag gör ofta detta informellt och på frivillig basis. En källa uppskattar att ca 2 500 europeiska företag publicerar rapporter om socialt ansvarstagande eller hållbarhet, vilket innebär EU att är världsledande på området22. Det är dock bara en försvinnande liten del av de 42 000 storföretag som är verksamma i EU. 21 22 SV Enligt det fjärde direktivet om årsbokslut 2003/51/EG ska företagen i sina årsredovisningar lämna information om miljöfrågor och personalfrågor i den mån som krävs för att man ska kunna dra slutsatser om företagets utveckling, resultat eller ställning. Alla medlemsstaterna har valt att undanta små och medelstora företag från detta krav. CorporateRegister.com 12 SV Det finns en rad internationella ramar för information om sociala och miljömässiga hänsyn, bland annat Global Reporting Initiative. Integrerad finansiell och icke-finansiell rapportering är ett viktigt mål på medellång och lång sikt, och kommissionen följer med intresse det arbete som utförs av den internationella kommittén för integrerad rapportering. För att skapa rättvisa konkurrensvillkor kommer kommissionen, som anges i inremarknadsakten, att lägga fram ett lagförslag om öppenhet och insyn när det gäller social och miljörelaterad information från företag inom alla sektorer. Just nu görs en konsekvensanalys av tänkbara alternativ för detta förslag, där även konkurrenskraft och små och medelstora företag beaktas. Kommissionen utarbetar nu även politiska riktlinjer för att uppmuntra företagen att mäta och införa riktmärken för miljöresultat med en gemensam livscykelbaserad metod som även kan användas för informationsändamål. Alla organisationer, inbegripet det civila samhällets organisationer och myndigheter, uppmanas att vidta åtgärder för att förbättra den information de själva lämnar om sociala och miljömässiga resultat. 4.6. Mer av företagens sociala ansvar i utbildning och forskning För att vidareutveckla företagens sociala ansvar krävs ny kompetens och förändringar i fråga om värderingar och uppträdande. Medlemsstaterna kan spela en viktig roll genom att främja att frågor som företagens sociala ansvar, hållbar utveckling och ansvarsfulla medborgare införlivas i kursplaner exempelvis för gymnasiet och högskolan. Handelsskolorna i EU uppmuntras att ansluta sig till FN:s principer för ansvarsfull ledarskapsutbildning. Högkvalitativ forskning stöder utvecklingen av affärsmetoder och offentliga åtgärder för ansvarsfullt företagande. Ny forskning bör utgå från resultaten av de projekt som finansierats under EU:s sjätte och sjunde ramprogram för forskning. Kommissionen kommer att utforska möjligheten att finansiera ytterligare forskning och innovation på området samt stödja principerna och riktlinjerna för ansvarsfullt företagande i den forskning som fortfarande finansieras inom sjunde ramprogrammet och dess efterträdare, Horisont 2020, samt i byggandet av det europeiska området för forskningsverksamhet. Kommissionen avser att 8. ge ekonomiskt stöd till utbildningsprojekt för ansvarsfullt företagande inom EU:s handlingsprogram för livslångt lärande och programmet Aktiv ungdom samt under 2012 inleda en informationsinsats riktad till utbildare och företag om betydelsen av samarbete om företagens sociala ansvar. 4.7. Vikten av nationella, regionala och lokala åtgärder Det är ofta mest effektivt att vidta åtgärder för ansvarsfullt företagande på nationell, regional eller lokal nivå. Lokala och regionala myndigheter uppmuntras att utnyttja EU:s strukturfonder för att stödja utvecklingen av företagens sociala ansvar, särskilt bland små och medelstora företag, och att samarbeta med näringslivet för att bättre hantera problem som fattigdom och social inkludering. Kommissionen avser att SV 13 SV 9. tillsammans med medlemsstaterna under 2012 införa en mekanism för inbördes utvärdering för nationella åtgärder för ansvarsfullt företagande. Kommissionen uppmanar A medlemsstaterna att senast vid halvårsskiftet 2012 i samarbete med företagen och andra berörda parter utarbeta eller uppdatera nationella planer eller listor på prioriterade insatser för att främja ansvarsfullt företagande som stöd för Europa 2020-strategin, med hänvisning till internationellt erkända principer och riktlinjer på området; de frågor som tas upp i detta meddelande ska härvid beaktas. 4.8. Bättre överensstämmelse mellan europeiska och globala strategier för företagens sociala ansvar EU bör främja europeiska intressen i den internationella politiska utvecklingen på området, samtidigt som man ser till att internationellt erkända principer och riktlinjer införlivas i den europeiska politiken för företagens sociala ansvar. 4.8.1. Fokus på internationellt erkända principer och riktlinjer för ansvarsfullt företagande För att skapa mer rättvisa konkurrensvillkor kommer kommissionen att stärka sitt samarbete med medlemsstaterna, partnerländerna och relevanta internationella forum för att främja att internationellt erkända principer och riktlinjer följs och stärka samstämmigheten mellan dessa. Detta innebär även att företagen i EU måste förnya sina insatser för att se till att dessa principer och riktlinjer följs. OECD:s riktlinjer är regeringarnas rekommendationer till de multinationella företagen. Kommissionen ser positivt på att länder utanför OECD ansluter sig till dessa riktlinjer. Dessa regeringsstödda riktlinjer har en särskild mekanism för genomförandet och för klagomål, nämligen nätverket med nationella kontaktpunkter som inrättats av alla deltagande länder. Där kan företagen och deras intressenter få hjälp med praktiska frågor, även genom medling och förlikning. Kommissionen avser att 10. övervaka de åtaganden som görs av europeiska företag med över 1 000 anställda för att beakta internationellt erkända principer och riktlinjer för ansvarsfullt företagande samt att i sin egen verksamhet beakta den vägledande ISO-standarden om socialt ansvarstagande (ISO 26000). Kommissionen uppmanar SV B alla europeiska storföretag att senast 2014 åta sig att beakta minst en av dessa uppsättningar principer och riktlinjer när de utvecklar sin strategi för ansvarsfullt företagande: FN:s Global Compact, OECD:s riktlinjer för multinationella företag eller den vägledande ISO-standarden om socialt ansvarstagande (ISO 26000), och C alla multinationella företag baserade i EU att senast 2014 åta sig att följa ILO:s trepartsförklaring om principer för multinationella företag och socialpolitik. 14 SV 4.8.2. FN:s vägledande principer om företag och mänskliga rättigheter23 Att skapa ökad samstämmighet i EU:s politik med relevans för näringslivet och mänskliga rättigheter har stor betydelse. Ett bättre genomförande av FN:s vägledande principer kommer att bidra till att EU-målen uppnås i specifika frågor som rör mänskliga rättigheter och grundläggande arbetsnormer, bland annat barnarbete, tvångsarbete för interner, människohandel, jämställdhet, icke-diskriminering, föreningsfrihet och rätten till kollektivförhandlingar. En process med medverkan av företag, EU-delegationer i partnerländerna och aktörer i det civila samhället på platsen, särskilt människorättsorganisationer och andra försvarare av de mänskliga rättigheterna, kommer att öka förståelsen för de problem företagen möter när de är verksamma i länder där staten inte fullgör sin skyldighet att skydda de mänskliga rättigheterna. Kommissionen avser att 11. under 2012 samarbeta med företag och andra berörda parter för att utifrån FN:s principer utarbeta vägledning om mänskliga rättigheter för ett begränsat antal relevanta sektorer, även för små och medelstora företag, och 12. före utgången av 2012 lägga fram en rapport om EU:s prioriteringar i genomförandet av FN:s vägledande principer, som sedan följs upp genom regelbundna lägesrapporter24. Kommissionen D förväntar sig att alla europeiska företag tar sitt sociala ansvar och respekterar de mänskliga rättigheterna i enlighet med FN:s vägledande principer, och E uppmanar medlemsstaterna att före utgången av 2012 utarbeta nationella planer för genomförandet av FN:s vägledande principer. 4.8.3. Företagens sociala ansvar i relationerna med andra länder och regioner i världen Internationellt erkända riktlinjer och principer för ansvarsfullt företagande står för värden som även de länder som vill bli medlemmar i EU bör sluta upp kring. Kommissionen kommer därför även i fortsättningen att behandla denna fråga i anslutningsprocessen. Kommissionen främjar ansvarsfullt företagande genom sin yttre politik. Denna politik ska även i fortsättningen, genom en kombination av insatser för att påverka på det internationella planet och kompletterande lagstiftning, syfta till att sprida internationellt erkända riktlinjer och principer för ansvarsfullt företagande och se till att de europeiska företagens verksamhet kan få positiva effekter i utländska ekonomier och samhällen. Kommissionen kommer att lägga fram relevanta förslag inom handel och utveckling. Man kommer också att, där så är 23 24 SV FN:s vägledande principer omfattar tre delar: statens skyldighet att respektera de mänskliga rättigheterna, företagens ansvar för att respektera de mänskliga rättigheterna och behovet av verkningsfulla rättsmedel. Europeiska kommissionens rapporter om rättsliga ramar för de mänskliga rättigheterna och förutsättningarna för europeiska företag som verkar utanför EU (från 2010) och om ansvarsfull förvaltning av leveranskedjan (från 2011) kommer att beaktas i detta sammanhang. 15 SV lämpligt, ta upp frågan om företagens sociala ansvar inom de dialoger som upprättats med olika partnerländer och -regioner. I EU:s utvecklingspolitik erkänns behovet av att stödja företagens sociala ansvar25. Genom att stödja sociala och miljömässiga standarder kan företagen i EU verka för bättre förvaltning och tillväxt för alla i utvecklingsländerna. Affärsmodeller där fattiga ingår i målgruppen som konsumenter, producenter och distributörer bidrar till största möjliga utvecklingseffekter. Synergieffekter med den privata sektorn kommer att få allt större betydelse i EU:s utvecklingssamarbete och i EU:s insatser vid naturkatastrofer och katastrofer orsakade av människan. Företagen kan spela en viktig roll genom de anställdas frivilligarbete. Den framtida europeiska frivilligkåren för humanitärt bistånd kan ge bättre möjligheter att utnyttja synergieffekter med den privata sektorn. Kommissionen avser att 13. fastställa olika sätt att främja ansvarsfullt företagande i framtida politiska initiativ för en mer inkluderande och hållbar återhämtning och tillväxt i tredjeländer. 5. SLUTSATSER Kommissionen kommer i samarbete med medlemsstaterna, företagen och andra berörda aktörer att regelbundet övervaka framstegen och gemensamt förbereda ett översynsmöte som ska äga rum kring halvårsskiftet 2014. Som förberedelse inför mötet kommer kommissionen att lägga fram en rapport om genomförandet av den handlingsplan som ingår i det här meddelandet. Därför krävs ökad samordning mellan det europeiska flerpartsforumet om företagens sociala ansvar och högnivågruppen för medlemsstaternas företrädare i fråga om företagens sociala ansvar. Kommissionen kommer att lägga fram ett operativt förslag om detta senast i slutet av 2011. Kommissionen ser gärna att meddelandet leder till en diskussion med och åtaganden från rådet, Europaparlamentet, Europeiska ekonomiska och sociala kommittén, Regionkommittén, företagen och andra berörda parter. Kommissionen uppmanar europeiska näringslivsledare, även från den finansiella sektorn, att före halvårsskiftet 2012 göra ett öppet åtagande med redovisningsskyldighet om att i nära samarbete med myndigheter och andra berörda aktörer satsa på att få en mycket större andel av företagen i EU att bedriva ansvarsfullt företagande. Åtagandet ska innehålla tydliga mål för 2015 och 2020. 25 SV Det europeiska samförståndet om utveckling, 2005. 16 SV EUROPEAN COMMISSION Brussels, 25.10.2011 COM(2011) 681 final COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS A renewed EU strategy 2011-14 for Corporate Social Responsibility TABLE OF CONTENTS EN 1. Introduction .................................................................................................................. 3 1.1. Addressing corporate social responsibility is in the interests of enterprises…............ 3 1.2. …and in the interests of society as a whole ................................................................. 3 1.3. Why is the Commission presenting this new strategy now?........................................ 4 2. Evaluation of the impact of European policy on CSR ................................................. 4 3. A modern understanding of corporate social responsibility ........................................ 6 3.1. A new definition........................................................................................................... 6 3.2. Internationally recognised principles and guidelines................................................... 6 3.3. The multidimensional nature of CSR........................................................................... 7 3.4. The role of public authorities and other stakeholders .................................................. 7 3.5. CSR and the Social Business Initiative........................................................................ 7 3.6. CSR and social dialogue .............................................................................................. 8 4. An agenda for action 2011-2014.................................................................................. 8 4.1. Enhancing the visibility of CSR and disseminating good practices ............................ 8 4.2. Improving and tracking levels of trust in business....................................................... 9 4.3. Improving self- and co-regulation processes ............................................................... 9 4.4. Enhancing market reward for CSR ............................................................................ 10 4.4.1. Consumption .............................................................................................................. 10 4.4.2. Public procurement .................................................................................................... 10 4.4.3. Investment .................................................................................................................. 11 4.5. Improving company disclosure of social and environmental information................. 11 4.6. Further integrating CSR into education, training and research.................................. 12 4.7. Emphasising the importance of national and sub-national CSR policies .................. 12 4.8. Better aligning European and global approaches to CSR .......................................... 13 4.8.1. Focusing on internationally recognised CSR principles and guidelines.................... 13 4.8.2. Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights .............. 14 4.8.3. Emphasising CSR in relations with other countries and regions in the world........... 14 5. Conclusion.................................................................................................................. 15 2 EN 1. INTRODUCTION The European Commission has previously defined Corporate Social Responsibility (CSR) as “a concept whereby companies integrate social and environmental concerns in their business operations and in their interaction with their stakeholders on a voluntary basis”.1 Corporate social responsibility concerns actions by companies over and above their legal obligations towards society and the environment. Certain regulatory measures create an environment more conducive to enterprises voluntarily meeting their social responsibility. 1.1. Addressing corporate social responsibility is in the interests of enterprises… A strategic approach to CSR is increasingly important to the competitiveness of enterprises. It can bring benefits in terms of risk management, cost savings, access to capital, customer relationships, human resource management, and innovation capacity.2 Because CSR requires engagement with internal and external stakeholders, it enables enterprises to better anticipate and take advantage of fast changing societal expectations and operating conditions. It can therefore drive the development of new markets and create opportunities for growth. By addressing their social responsibility enterprises can build long-term employee, consumer and citizen trust as a basis for sustainable business models. Higher levels of trust in turn help to create an environment in which enterprises can innovate and grow. 1.2. …and in the interests of society as a whole Through CSR, enterprises can significantly contribute to the European Union’s treaty objectives of sustainable development and a highly competitive social market economy. CSR underpins the objectives of the Europe 2020 strategy for smart, sustainable and inclusive growth, including the 75% employment target.3 Responsible business conduct is especially important when private sector operators provide public services. Helping to mitigate the social effects of the current economic crisis, including job losses, is part of the social responsibility of enterprises. CSR offers a set of values on which to build a more cohesive society and on which to base the transition to a sustainable economic system. 1 2 3 EN COM(2001)366 European Competitiveness Report 2008 (COM(2008)774), and accompanying Staff Working Paper SEC(2008) 2853 A number of the Europe 2020 flagship initiatives make reference to CSR: the Integrated Industrial Policy for the Globalisation Era COM(2010)614, the European Platform against Poverty and Social Exclusion COM(2010)758, the Agenda for New Skills and Jobs COM(2010)682, Youth on the Move COM(2010)477 and the Single Market Act COM(2011)206. In addition, the Innovation Union COM(2010)546) aims to enhance the capacity of enterprises to address societal challenges through innovation, and the contribution of enterprises is central to achieving the objectives of the flagship initiative “A Resource-Efficient Europe” COM(2011)21 and COM(2011)571.. 3 EN 1.3. Why is the Commission presenting this new strategy now? The Council and the European Parliament have both called on the Commission to further develop its CSR policy.4 In the Europe 2020 Strategy, the Commission made a commitment to renew the EU strategy to promote Corporate Social Responsibility. In its 2010 communication on industrial policy the Commission said it would put forward a new policy proposal on CSR.5 In the Single Market Act it stated that it would adopt a new communication on CSR by the end of 2011.6 The economic crisis and its social consequences have to some extent damaged consumer confidence and levels of trust in business. They have focused public attention on the social and ethical performance of enterprises. By renewing efforts to promote CSR now, the Commission aims to create conditions favourable to sustainable growth, responsible business behaviour and durable employment generation in the medium and long term. 2. EVALUATION OF THE IMPACT OF EUROPEAN POLICY ON CSR The Commission has played a pioneering role in the development of public policy to promote CSR ever since its 2001 Green Paper7 and the establishment of the European Multistakeholder Forum on CSR. In 2006 the Commission published a new policy whose centrepiece was strong support for a business-lead initiative called the European Alliance for CSR.8 The policy also identified 8 priority areas for EU action: awareness-raising and best practice exchange; support to multistakeholder initiatives; cooperation with Member States; consumer information and transparency; research; education; small and medium-sized enterprises; and the international dimension of CSR. This policy has contributed to progress in the field of CSR. Indicators of progress include: – The number of EU enterprises that have signed up to the ten CSR principles of the United Nations Global Compact has risen from 600 in 2006 to over 1900 in 2011. – The number of organisations with sites registered under the Environmental Management and Audit Scheme (EMAS) has risen from 3,300 in 2006 to over 4,600 in 20119. – The number of EU companies signing transnational company agreements with global or European workers’ organisations, covering issues such as labour standards, rose from 79 in 2006 to over 140 in 2011. 4 5 6 7 8 9 EN Environment Council 5 December 2008, Environment Council 20 December 2010, Foreign Affairs Council 14 June 2010, European Parliament Resolution 13 March 2007 (P6_TA(2007)0062), European Parliament Resolution 8 June 2011 P7_TA(2011)0260 Integrated Industrial Policy for the Globalisation Era COM(2010)614 COM(2011)206 COM(2001)366 COM(2006)136 Of these organisations, it is estimated that about 80% are enterprises. 4 EN – The Business Social Compliance Initiative, a European, business-driven initiative for companies to improve working conditions in their supply-chains, has increased its membership from 69 in 2007 to over 700 in 2011. – The number of European enterprises publishing sustainability reports according to the guidelines of the Global Reporting Initiative rose from 270 in 2006 to over 850 in 2011. Through the European Alliance on CSR, leading enterprises developed a series of practical tools on key issues.10 About 180 enterprises expressed support for the Alliance. National employers’ associations also supported the Alliance and undertook a number actions to promote CSR. In spite of this progress, important challenges remain. Many companies in the EU have not yet fully integrated social and environmental concerns into their operations and core strategy. Accusations persist of the involvement of a small minority of European enterprises in human rights harm and failure to respect core labour standards. Only 15 out of 27 EU Member States have national policy frameworks to promote CSR.11 The Commission has identified a number of factors that will help to further increase the impact of its CSR policy, including: – The need for a balanced multistakeholder approach that takes account of the views of enterprises, non-business stakeholders and Member States. – The need to better clarify what is expected of enterprises, and to make the EU definition of CSR consistent with new and updated international principles and guidelines. – The need to promote market reward for responsible business conduct, including through investment policy and public procurement. – The need to consider self- and co-regulation schemes, which are an important means by which enterprises seek to meet their social responsibility. – The need to address company transparency on social and environmental issues from the point of view of all stakeholders, including enterprises themselves. – The need to give greater attention to human rights, which have become a significantly more prominent aspect of CSR. – The need to acknowledge the role that complementary regulation plays in creating an environment more conducive to enterprises voluntarily meeting their social responsibility.. The remainder of this communication presents a modern understanding of CSR, including an updated definition, and a new agenda for action. In doing so it builds on the 2006 policy while 10 11 EN For example: gender equality, responsible supply-chain management, and improving dialogue with investors on companies’ non-financial performance. See www.csreurope.org/pages/en/toolbox.html “Corporate Social Responsibility: National Public Policies in the EU”, European Commission, 2011 5 EN also introducing important new elements which can help further extend the impact of the policy. It seeks to reaffirm the EU’s global influence in this field, enabling the EU to better promote its interests and values in relations with other regions and countries. It will also help to guide and coordinate EU Member State policies and so reduce the risk of divergent approaches that could create additional costs for enterprises operating in more than one Member State. 3. A MODERN UNDERSTANDING OF CORPORATE SOCIAL RESPONSIBILITY 3.1. A new definition The Commission puts forward a new definition of CSR as “the responsibility of enterprises for their impacts on society”. Respect for applicable legislation, and for collective agreements between social partners, is a prerequisite for meeting that responsibility. To fully meet their corporate social responsibility, enterprises should have in place a process to integrate social, environmental, ethical, human rights and consumer concerns into their business operations and core strategy in close collaboration with their stakeholders, with the aim of: – maximising the creation of shared value for their owners/shareholders and for their other stakeholders and society at large; – identifying, preventing and mitigating their possible adverse impacts. The complexity of that process will depend on factors such as the size of the enterprise and the nature of its operations. For most small and medium-sized enterprises, especially microenterprises, the CSR process is likely to remain informal and intuitive. To maximise the creation of shared value, enterprises are encouraged to adopt a long-term, strategic approach to CSR, and to explore the opportunities for developing innovative products, services and business models that contribute to societal wellbeing and lead to higher quality and more productive jobs. To identify, prevent and mitigate their possible adverse impacts, large enterprises, and enterprises at particular risk of having such impacts, are encouraged to carry out risk-based due diligence, including through their supply chains. Certain types of enterprise, such as cooperatives, mutuals, and family-owned businesses, have ownership and governance structures that can be especially conducive to responsible business conduct. 3.2. Internationally recognised principles and guidelines For companies seeking a formal approach to CSR, especially large companies, authoritative guidance is provided by internationally recognised principles and guidelines, in particular the recently updated OECD Guidelines for Multinational Enterprises, the ten principles of the United Nations Global Compact, the ISO 26000 Guidance Standard on Social Responsibility, the ILO Tri-partite Declaration of Principles Concerning Multinational Enterprises and Social Policy, and the United Nations Guiding Principles on Business and Human Rights. This core set of internationally recognised principles and guidelines represents an evolving and recently EN 6 EN strengthened global framework for CSR. European policy to promote CSR should be made fully consistent with this framework. 3.3. The multidimensional nature of CSR According to these principles and guidelines, CSR at least covers human rights, labour and employment practices (such as training, diversity, gender equality and employee health and well-being), environmental issues (such as biodiversity, climate change, resource efficiency, life-cycle assessment and pollution prevention), and combating bribery and corruption. Community involvement and development, the integration of disabled persons, and consumer interests, including privacy, are also part of the CSR agenda. The promotion of social and environmental responsibility through the supply-chain, and the disclosure of non-financial information, are recognised as important cross-cutting issues. The Commission has adopted a communication on EU policies and volunteering in which it acknowledges employee volunteering as an expression of CSR.12 In addition, the Commission promotes the three principles of good tax governance – namely transparency, exchange of information and fair tax competition – in relations between states. Enterprises are encouraged, where appropriate, also to work towards the implementation of these principles. 3.4. The role of public authorities and other stakeholders The development of CSR should be led by enterprises themselves. Public authorities should play a supporting role through a smart mix of voluntary policy measures and, where necessary, complementary regulation, for example to promote transparency, create market incentives for responsible business conduct, and ensure corporate accountability. Enterprises must be given the flexibility to innovate and to develop an approach to CSR that is appropriate to their circumstances. Many enterprises nevertheless value the existence of principles and guidelines that are supported by public authorities, to benchmark their own policies and performance, and to promote a more level playing field. Trade unions and civil society organisations identify problems, bring pressure for improvement and can work constructively with enterprises to co-build solutions. Consumers and investors are in a position to enhance market reward for socially responsible companies through the consumption and investment decisions they take. The media can raise awareness of both the positive and negative impacts of enterprises. Public authorities and these other stakeholders should demonstrate social responsibility, including in their relations with enterprises. 3.5. CSR and the Social Business Initiative Corporate social responsibility is applicable to all enterprises. This communication is adopted together with a complementary but distinct Social Business Initiative (SBI) which supports a specific kind of enterprise, namely those whose primary purpose is explicitly social and/or environmental, that reinvest profits for that purpose, and whose internal organisation reflects 12 EN “Communication on EU Policies and Volunteering: Recognising and Promoting Crossborder Voluntary Activities in the EU” COM(2011)568. 7 EN the societal objectives.13 The SBI deals with the ecosystem required for social business and social innovation to flourish and contribute to the European social market economy. 3.6. CSR and social dialogue In recent years several sectoral social dialogue committees have promoted good CSR practices and established guidelines.14 The Commission facilitates such initiatives and recognises that CSR contributes to and supplements social dialogue. Innovative and effective CSR policies have also been developed through transnational company agreements (TCAs) concluded between enterprises and European or global workers' organisations.15 The EU actively supports TCAs and will launch a searchable database of such agreements. 4. AN AGENDA FOR ACTION 2011-2014 This agenda contains commitments from the Commission itself, as well as suggestions for enterprises, Member States, and other stakeholder groups. In implementing this agenda, the Commission will at all times take account the particular characteristics of SMEs, especially their limited resources, and avoid creating unnecessary administrative burdens. 4.1. Enhancing the visibility of CSR and disseminating good practices By giving public recognition to what enterprises do in the field of CSR, the EU can help to disseminate good practice, foster peer learning, and encourage more enterprises to develop their own strategic approaches to CSR. Building on the lessons of initiatives in different Member States, the Commission will support capacity-building for SME intermediary organisations to improve the quality and availability of CSR advice for small and mediumsized enterprises. The Commission has launched a wide range of programmes to work with enterprises and other stakeholders on critical social and environmental issues.16 Further engagement with enterprises will be important for the success of the Europe 2020 strategy. The Commission will therefore promote dialogue with enterprises and other stakeholders on issues such as employability, demographic change and active ageing17, and workplace challenges (including diversity management, gender equality, education and training, and employee health and wellbeing). It will in particular focus on sectoral approaches and on the dissemination of responsible business conduct through the supply chain. 13 14 15 16 17 EN COM(2011)682 "Industrial relations in Europe 2010", Chapter 6.3.4, European Commission, DG Employment Social Affairs and Inclusion, 2011 “The role of transnational company agreements in the context of increasing international integration” COM(2008) 419 final For example: the Retail Forum for Sustainability; the EU Platform for Diet, Physical Activity and Health; the Business and Biodiversity Campaign; the process on corporate responsibility in the pharmaceutical industry; the European Food and Sustainable Production Round Table; the UniversityBusiness Forum; the Advertising Round Table; and the European Pact for Mental Health and Wellbeing. 2012 is the European Year of Active Ageing. 8 EN CSR Europe’s Enterprise 2020 initiative is an example of business leadership in the field of CSR that is particularly relevant to EU policy objectives. The Commission will help to review the initial results of this initiative by the end of 2012, and to define its next steps. The Commission intends to: 1. Create in 2013 multistakeholder CSR platforms in a number of relevant industrial sectors, for enterprises, their workers and other stakeholders to make public commitments on the CSR issues relevant to each sector and jointly monitor progress. 2. Launch from 2012 onwards a European award scheme for CSR partnerships between enterprises and other stakeholders. 4.2. Improving and tracking levels of trust in business Like all organisations, including governments and the EU itself, enterprises need to be trusted by citizens. The European business community should aspire to be amongst the most trusted groups of organisations in society. There is frequently a gap between citizens’ expectations and what they perceive to be the reality of business behaviour. This gap is caused partly by instances of irresponsible behaviour by some enterprises, as well as by cases of some enterprises exaggerating their environmental or social credentials. Sometimes it is caused by an insufficient understanding on the part of some enterprises of fast evolving societal expectations, as well as by an insufficient awareness on the part of citizens of the achievements of enterprises and the constraints under which they operate. The Commission intends to: 3. Address the issue of misleading marketing related to the environmental impacts of products (so-called "green-washing") in the context of the report on the application of the Unfair Commercial Practices Directive18 foreseen for 2012, and consider the need for possible specific measures on this issue. 4. Initiate an open debate with citizens, enterprises and other stakeholders on the role and potential of business in the 21st century, with the aim of encouraging common understanding and expectations, and carry out periodic surveys of citizen trust in business and attitudes towards CSR. 4.3. Improving self- and co-regulation processes Enterprises often participate in self- or co-regulation processes, for example sector-wide codes of conduct on societal issues relevant to the sector in question. When such processes are designed in an appropriate way they can earn stakeholder support and be an effective means of ensuring responsible business conduct. Self and co-regulation are acknowledged by the EU as a part of the better regulation agenda.19 18 19 EN Directive 2005/29/EC See the Interinstitutional Agreement on better Law-making 2003/C 321/01, and Commission Communication “Better Regulation for Growth and Jobs in the European Union” COM(2005)97. 9 EN Experience suggests that self and co-regulation processes are most effective when they: are based on an initial open analysis of the issues with all concerned stakeholders, in the presence of and if necessary convened by public authorities such as the European Commission; result, in a subsequent phase, in clear commitments from all concerned stakeholders, with performance indicators; provide for objective monitoring mechanisms, performance review and the possibility of improving commitments as needed; and include an effective accountability mechanism for dealing with complaints regarding non-compliance. The Commission intends to: 5. Launch a process in 2012 with enterprises and other stakeholders to develop a code of good practice for self- and co-regulation exercises, which should improve the effectiveness of the CSR process. 4.4. Enhancing market reward for CSR The positive impacts of CSR on competitiveness are increasingly recognised, but enterprises still face dilemmas when the most socially responsible course of action may not be the most financially beneficial, at least in the short term. The EU should leverage policies in the field of consumption, public procurement and investment to strengthen market incentives for CSR. 4.4.1. Consumption Consumer attention to CSR-related issues has grown in recent years, but significant barriers remain, such as insufficient awareness, the need sometimes to pay a price premium, and lack of easy access to the information necessary for making informed choices. Some enterprises play a pioneering role in helping consumers to make more sustainable choices. The revision of the Sustainable Consumption and Production Action Plan may provide an opportunity to identify new measures to facilitate more responsible consumption. 4.4.2. Public procurement The Commission set an indicative target that by 2010 50% of all public procurement in the EU should comply with agreed environmental criteria. In 2011 the Commission published a guide on Socially Responsible Public Procurement (SRPP), explaining how to integrate social considerations into public procurement while respecting the existing EU legal framework.20 SRPP can include positive action by public authorities to help under-represented businesses, such as SMEs, to gain access to the public procurement market. Member States and public authorities at all levels are invited to make full use of all possibilities offered by the current legal framework for public procurement. The integration of environmental and social criteria into public procurement must be done in particular in a way that does not discriminate against SMEs, and abides by Treaty provisions on nondiscrimination, equality of treatment and transparency. The Commission intends to: 20 EN “Buying Social: a guide to taking account of social considerations in public procurement”, European Commission, 2011 10 EN 6. Facilitate the better integration of social and environmental considerations into public procurement as part of the 2011 review of the Public Procurement Directives, without introducing additional administrative burdens for contracting authorities or enterprises, and without undermining the principle of awarding contracts to the most economically advantageous tender. 4.4.3. Investment In response to the financial crisis, the Commission is making a number of regulatory proposals to ensure a more responsible and transparent financial system. By taking adequate account of relevant non-financial information, investors can contribute to a more efficient allocation of capital and better achieve longer-term investment goals. The Commission is supporting capacity-building for investors on how to integrate non-financial information into investment decisions. In this context, the Commission encourages enterprises to disclose information related to the implementation of good tax governance standards. European asset managers and asset owners, especially pension funds, are invited to sign up to the UN Principles for Responsible Investment. Public authorities have a particular responsibility to promote CSR in enterprises which they own or in which they invest. The Commission intends to: 7. Consider a requirement on all investment funds and financial institutions to inform all their clients (citizens, enterprises, public authorities etc.) about any ethical or responsible investment criteria they apply or any standards and codes to which they adhere. 4.5. Improving company disclosure of social and environmental information Disclosure of social and environmental information, including climate-related information, can facilitate engagement with stakeholders and the identification of material sustainability risks. It is also an important element of accountability and can contribute to building public trust in enterprises. To meet the needs of enterprises and other stakeholders, information should be material, and cost-effective to collect. Some Member States have introduced non-financial disclosure requirements that go beyond existing EU legislation.21 There is a possibility that different national requirements could create additional costs for enterprises operating in more than one Member State. A growing number of companies disclose social and environmental information. SMEs often communicate such information informally and on a voluntary basis. One source estimates that about 2,500 European companies publish CSR or sustainability reports, which puts the EU in a position of global leadership22. However this is still only a small fraction of the 42,000 large companies operating in the EU. 21 22 EN The Fourth Directive on annual accounts 2003/51/EC requires enterprises to disclose in their annual reports environmental and employee-related information to the extent necessary for an understanding of the company's development, performance or position. All Member States have chosen to exempt SMEs from this requirement. CorporateRegister.com 11 EN There are a number of international frameworks for the disclosure of social and environmental information, including the Global Reporting Initiative. Integrated financial and non-financial reporting represents an important goal for the medium and long term, and the Commission follows with interest the work of the International Integrated Reporting Committee. In order to ensure a level playing field, as announced in the Single Market Act the Commission will present a legislative proposal on the transparency of the social and environmental information provided by companies in all sectors. An impact assessment of possible options for this proposal, which will also include a competitiveness proofing and SME test, is currently ongoing. The Commission is also developing a policy to encourage companies to measure and benchmark their environmental performance using a common lifecycle based methodology that could also be used for disclosure purposes. All organisations, including civil society organisations and public authorities, are encouraged take steps to improve disclosure of their own social and environmental performance.. 4.6. Further integrating CSR into education, training and research The further development of CSR requires new skills as well as changes in values and behaviour. Member States can play an important role by encouraging education establishments to integrate CSR, sustainable development and responsible citizenship into relevant education curricula, including at secondary school and university level. European business schools are encouraged to sign the UN Principles for Responsible Management Education. High quality academic research supports the development of business practice and public policy in the field of CSR. Further research should build on the results of projects financed under the 6th and 7th EU Framework Programmes. The Commission will explore opportunities for financing further research and innovation on CSR, and supporting CSR principles and guidelines in research funded still under the 7th Framework Programme, as well as under its successor, Horizon 2020, and in building the European Research Area. The Commission intends to: 8. Provide further financial support for education and training projects on CSR under the EU Lifelong Learning and Youth in Action Programmes, and launch an action in 2012 to raise the awareness of education professionals and enterprises on the importance of cooperation on CSR. 4.7. Emphasising the importance of national and sub-national CSR policies Many public policy measures to support CSR are best carried out at national, regional and local level. Local and regional authorities are encouraged to make smart use of EU structural funds to support the development of CSR, especially amongst SMEs, and to partner with companies to better address problems such as poverty and social inclusion. The Commission intends to: 9. EN Create with Member States in 2012 a peer review mechanism for national CSR policies. 12 EN The Commission invites: A Member States to develop or update by mid 2012 their own plans or national lists of priority actions to promote CSR in support of the Europe 2020 strategy, with reference to internationally recognised CSR principles and guidelines and in cooperation with enterprises and other stakeholders, taking account of the issues raised in this communication. 4.8. Better aligning European and global approaches to CSR The EU should promote European interests in international CSR policy developments, while at the same time ensuring the integration of internationally recognised principles and guidelines into its own CSR policies. 4.8.1. Focusing on internationally recognised CSR principles and guidelines In order to advance a more level global playing field, the Commission will step up its cooperation with Member States, partner countries and relevant international fora to promote respect for internationally recognised principles and guidelines, and to foster consistency between them. This approach also requires EU enterprises to renew their efforts to respect such principles and guidelines. The OECD Guidelines are recommendations addressed by governments to multinational enterprises. The Commission welcomes the adherence of non-OECD countries to the Guidelines. In addition to governmental endorsement, the Guidelines have a distinctive implementation and grievance mechanism, the network of National Contact Points established by all adhering countries, that can assist enterprises and their stakeholders in resolving practical issues, including through mediation and conciliation. The Commission intends to: 10. Monitor the commitments made by European enterprises with more than 1.000 employees to take account of internationally recognised CSR principles and guidelines, and take account of the ISO 26000 Guidance Standard on Social Responsibility in its own operations. The Commission invites: EN B All large European enterprises to make a commitment by 2014 to take account of at least one of the following sets of principles and guidelines when developing their approach to CSR: the UN Global Compact, the OECD Guidelines for Multinational Enterprises, or the ISO 26000 Guidance Standard on Social Responsibility. C All European-based multinational enterprises to make a commitment by 2014 to respect the ILO Tri-partite Declaration of Principles Concerning Multinational Enterprises and Social Policy. 13 EN 4.8.2. Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights23 Improving the coherence of EU policies relevant to business and human rights is a critical challenge. Better implementation of the UN Guiding Principles will contribute to EU objectives regarding specific human rights issues and core labour standards, including child labour, forced prison labour, human trafficking, gender equality, non-discrimination, freedom of association and the right to collective bargaining. A process involving enterprises, EU Delegations in partner countries, and local civil society actors, in particular human rights organisations and defenders, will raise understanding of the challenges companies face when operating in countries where the state fails to meet its duty to protect human rights. The Commission intends to: 11. Work with enterprises and stakeholders in 2012 to develop human rights guidance for a limited number of relevant industrial sectors, as well as guidance for small and medium-sized enterprises, based on the UN Guiding Principles. 12. Publish by the end of 2012 a report on EU priorities in the implementation of the UN Guiding Principles, and thereafter to issue periodic progress reports.24 The Commission also: D Expects all European enterprises to meet the corporate responsibility to respect human rights, as defined in the UN Guiding Principles. E Invites EU Member States to develop by the end of 2012 national plans for the implementation of the UN Guiding Principles. 4.8.3. Emphasising CSR in relations with other countries and regions in the world Internationally recognised CSR guidelines and principles represent values which should be embraced by the countries wishing to join the European Union, and the Commission will therefore continue to address this in the accession process. The Commission promotes CSR through its external policies. It will continue, through a mix of global advocacy and complementary legislation, to aim at disseminating internationally recognised CSR guidelines and principles more widely and enabling EU businesses to ensure that they have a positive impact in foreign economies and societies. The Commission will make relevant proposals in the field of trade-and-development. Furthermore where appropriate, it will propose to address CSR in established dialogues with partner countries and regions. EU development policy recognises the need to support CSR.25 By promoting respect for social and environmental standards, EU enterprises can foster better governance and inclusive 23 24 25 EN The UN Guiding Principles cover three pillars: the state duty to respect human rights; the corporate responsibility to respect human rights; and the need for access to effective remedy. Reports published by the European Commission on the legal framework for human rights and the environment applicable to EU enterprises when they operate outside the EU (2010), and on responsible supply chain management (2011), will be considered in this context. The European Consensus on Development, 2005 14 EN growth in developing countries. Business models that target the poor as consumers, producers, and distributors help to maximise development impact. The search for synergies with the private sector will become an increasingly important consideration in EU development cooperation and in EU responses to natural and man-made disasters. Enterprises can play an important role through employee volunteering in this respect. The future European Voluntary Humanitarian Aid Corps may provide one means of better exploiting synergies with the private sector. The Commission intends to: 13. Identify ways to promote responsible business conduct in its future policy initiatives towards more inclusive and sustainable recovery and growth in third countries. 5. CONCLUSION The Commission will work with Member States, enterprises and other stakeholders to periodically monitor progress and to jointly prepare a review meeting to be held by mid 2014. In preparation for that meeting the Commission will publish a report on the implementation of the agenda for action set out in this communication. This will require more coordinated working methods between the European Multistakeholder Forum on CSR and the High Level Group of CSR representatives of Member States. The Commission will present an operational proposal for this by the end of 2011. On the basis of this communication, the European Commission would welcome discussion with and commitments from the Council, the European Parliament, the Economic and Social Committee, the Committee of the Regions, enterprises and other stakeholders. The Commission calls on European business leaders, including those from the financial sector, to issue, before mid 2012, an open and accountable commitment to promote, in close cooperation with public authorities and their other stakeholders, the uptake of responsible business conduct by a much larger number of EU enterprises, with clear targets for 2015 and 2020. EN 15 EN COMMISSION EUROPÉENNE Bruxelles, le 25.10.2011 COM(2011) 681 final COMMUNICATION DE LA COMMISSION AU PARLEMENT EUROPÉEN, AU CONSEIL, AU COMITÉ ÉCONOMIQUE ET SOCIAL EUROPÉEN ET AU COMITÉ DES RÉGIONS Responsabilité sociale des entreprises: une nouvelle stratégie de l'UE pour la période 2011-2014 TABLE DES MATIÈRES FR 1. Introduction .................................................................................................................. 4 1.1. Se préoccuper de la responsabilité sociale des entreprises est dans l’intérêt des entreprises elles-mêmes… ........................................................................................... 4 1.2. … et dans l’intérêt de la société dans son ensemble .................................................... 4 1.3. Pourquoi la Commission présente-t-elle cette nouvelle stratégie maintenant?............ 5 2. Évaluation des effets de la politique européenne sur la RSE....................................... 5 3. Une conception moderne de la responsabilité sociale des entreprises......................... 7 3.1. Une nouvelle définition................................................................................................ 7 3.2. Principes et orientations internationalement reconnus................................................. 8 3.3. La nature multidimensionnelle de la RSE.................................................................... 8 3.4. Le rôle des pouvoirs publics et des autres parties prenantes........................................ 9 3.5. La RSE et l’initiative pour l’entrepreneuriat social ..................................................... 9 3.6. La RSE et le dialogue social ...................................................................................... 10 4. Programme d’action pour la période 2011-2014 ....................................................... 10 4.1. Améliorer la notoriété de la RSE et diffuser les bonnes pratiques ............................ 10 4.2. Améliorer et mesurer le degré de confiance qu’inspirent les entreprises .................. 11 4.3. Améliorer les processus d’autorégulation et de corégulation .................................... 11 4.4. Rendre la RSE plus intéressante pour les entreprises ................................................ 12 4.4.1. Consommation ........................................................................................................... 12 4.4.2. Marchés publics ......................................................................................................... 12 4.4.3. Investissements .......................................................................................................... 13 4.5. Améliorer la transparence des entreprises sur le plan social et environnemental...... 14 4.6. Accorder davantage d’importance à la RSE dans le contexte de l’éducation, de la formation et de la recherche....................................................................................... 15 4.7. Souligner l’importance des politiques nationales et infranationales en matière de RSE .................................................................................................................................... 15 4.8. Rapprocher les conceptions européenne et mondiale de la RSE ............................... 16 4.8.1. Privilégier les principes et lignes directrices internationalement reconnus en matière de RSE........................................................................................................................ 16 4.8.2. Appliquer les Principes directeurs des Nations unies relatifs aux entreprises et aux droits de l’homme ...................................................................................................... 17 2 FR FR 4.8.3. Mettre l’accent sur la RSE dans les relations avec d’autres pays et régions du monde .................................................................................................................................... 17 5. Conclusion.................................................................................................................. 18 3 FR 1. INTRODUCTION La Commission européenne a précédemment défini la responsabilité sociale des entreprises (RSE) comme «un concept qui désigne l’intégration volontaire, par les entreprises, de préoccupations sociales et environnementales à leurs activités commerciales et leurs relations avec leurs parties prenantes»1. La responsabilité sociale des entreprises concerne les actions de celles-ci qui vont au-delà des obligations juridiques qui leur incombent à l’égard de la société et de l’environnement. Certaines mesures réglementaires peuvent créer des conditions plus propices à inciter les entreprises à s’acquitter volontairement de leurs responsabilités sociales. 1.1. Se préoccuper de la responsabilité sociale des entreprises est dans l’intérêt des entreprises elles-mêmes… La mise en place d’une approche stratégique de la RSE devient de plus en plus importante pour la compétitivité des entreprises. Une telle démarche peut leur être profitable sur le plan de la gestion des risques, de la réduction des coûts, de l’accès au capital, des relations avec la clientèle, de la gestion des ressources humaines et de la capacité d’innovation2. La RSE leur imposant de s’engager auprès de parties prenantes internes et externes, les entreprises peuvent mieux anticiper et mettre à profit l’évolution des attentes de la société et des conditions d’activité. La RSE peut par conséquent stimuler le développement de nouveaux marchés et créer des perspectives de croissance. En se préoccupant de leur responsabilité sociale, les entreprises peuvent construire une relation de confiance à long terme vis-à-vis de leurs employés, des consommateurs et des citoyens, sur laquelle elles peuvent asseoir des modèles d’entreprise durables. Des niveaux de confiance plus élevés favorisent, par voie de conséquence, l’émergence d’un environnement au sein duquel les entreprises peuvent innover et se développer. 1.2. … et dans l’intérêt de la société dans son ensemble En adoptant un comportement responsable socialement, les entreprises peuvent contribuer de manière significative à atteindre les objectifs fixés par le traité sur l’Union européenne d’œuvrer pour le développement durable et une économie sociale de marché hautement compétitive. La RSE s’inscrit dans le droit fil des objectifs de la stratégie Europe 2020 pour une croissance intelligente, durable et inclusive, notamment celui de parvenir à un taux d’emploi de 75 %3. Il est particulièrement important que les entreprises se conduisent de 1 2 3 FR COM(2001) 366. Rapport 2008 sur la compétitivité européenne [COM(2008)774], accompagné du document de travail des services de la Commission SEC(2008) 2853. Plusieurs initiatives énoncées dans la stratégie Europe 2020 font référence à la RSE: la Politique industrielle intégrée à l’ère de la mondialisation [COM(2010) 614], la Plateforme européenne contre la pauvreté et l’exclusion sociale [COM(2010) 758], la Stratégie pour des compétences nouvelles et des emplois [COM(2010) 682], Jeunesse en mouvement [COM(2010) 477] et l’Acte pour le marché unique [COM(2011) 206]. En outre, l’initiative «Une Union de l’innovation» [COM(2010) 546] vise à améliorer la capacité des entreprises à faire face aux enjeux de nos sociétés au moyen de l’innovation, et 4 FR manière responsable lorsque ce sont des opérateurs du secteur privé qui fournissent des services publics. Les efforts consentis par ces dernières pour atténuer les conséquences sociales de la crise économique actuelle, y compris au niveau des pertes d’emplois, font partie de la responsabilité sociale des entreprises. La RSE propose un socle de valeurs sur lequel bâtir une société plus solidaire et sur lequel fonder la transition vers un système économique durable. 1.3. Pourquoi la Commission présente-t-elle cette nouvelle stratégie maintenant? Le Conseil et le Parlement européen ont tous deux appelé la Commission à continuer à développer sa politique en matière de RSE4. Dans sa stratégie Europe 2020, celle-ci a pris l’engagement de renouveler la stratégie menée par l’UE pour encourager la responsabilité sociale des entreprises. Dans sa communication de 2010 sur la politique industrielle, la Commission avait annoncé qu’elle présenterait une nouvelle proposition politique sur la RSE5. Dans l’Acte pour le marché unique, elle a indiqué qu’elle adopterait une nouvelle communication sur la RSE d’ici la fin de 20116. La crise économique et ses conséquences sociales ont quelque peu mis à mal la confiance des consommateurs et le degré de confiance dans les entreprises. Elles ont cristallisé l’attention du public sur la performance sociale et éthique des entreprises. En renouvelant ses efforts pour encourager, maintenant, la RSE, la Commission vise à faire émerger des conditions favorables à une croissance durable, à un comportement responsable des entreprises et à la création d’emplois durables à moyen et long termes. 2. ÉVALUATION DES EFFETS DE LA POLITIQUE EUROPEENNE SUR LA RSE La publication d’un livre vert7 sur la RSE dès 2001 et la mise sur pied du forum plurilatéral sur la RSE attestent le rôle pionnier joué par la Commission dans l’établissement d’une politique publique en faveur de la responsabilité sociale des entreprises. En 2006, la Commission a rendu publique une nouvelle politique, dont la pièce maîtresse était le soutien résolu à une initiative menée sous l’égide des entreprises dénommée «alliance européenne pour la RSE»8. Cette politique a également recensé huit domaines d’action prioritaires pour l’action de l’UE: sensibilisation et échange de bonnes pratiques; soutien d’initiatives plurilatérales; coopération avec les États membres; information des consommateurs et transparence; recherche; éducation; petites et moyennes entreprises; dimension internationale de la RSE. Cette politique a contribué aux progrès enregistrés dans le domaine de la RSE. Les indicateurs suivants, notamment, attestent ces avancées: 4 5 6 7 8 FR la contribution des entreprises est essentielle pour réaliser les objectifs de l’initiative phare «Une Europe efficace dans l’utilisation des ressources» [COM(2011) 21 et COM(2011) 571]. Conseil Environnement du 5 décembre 2008, Conseil Environnement du 20 décembre 2010, Conseil Affaires étrangères du 14 juin 2010, résolution du Parlement européen du 13 mars 2007 [P6_TA(2007)0062], résolution du parlement européen du 8 juin 2011 P7_TA(2011)0260]. Politique industrielle intégrée à l’ère de la mondialisation [COM(2010) 614]. COM(2011) 206. COM(2001) 366. COM(2006) 136. 5 FR – Le nombre d’entreprises de l’Union européenne ayant souscrit aux dix principes de la RSE définis dans le Pacte mondial des entreprises (Global Compact) des Nations unies est passé de 600 en 2006 à plus de 1 900 en 2011. – Le nombre d’organisations dont les sites sont enregistrés dans le système de management environnemental et d’audit (EMAS) a progressé de 3 300 en 2006 à plus de 4 600 en 20119. – Le nombre d’entreprises de l’UE ayant signé des accords d’entreprise transnationaux avec des organisations mondiales ou européennes de travailleurs, portant sur des questions comme les normes de travail, a grimpé de 79 en 2006 à plus de 140 en 2011. – La «Business Social Compliance Initiative», une initiative européenne, menée sous l’impulsion des entreprises afin d’améliorer les conditions de travail dans leurs chaînes d’approvisionnement, a vu le nombre de ses adhérents passer de 69 en 2007 à plus de 700 en 2011. – Le nombre d’entreprises européennes publiant des rapports sur la durabilité conformément aux orientations de la «Global Reporting Initiative» a progressé de 270 en 2006 à plus de 850 en 2011. Grâce à l’alliance européenne pour la RSE, des entreprises de premier plan ont mis au point, concrètement, une série d’outils sur des questions clés10. Quelque 180 entreprises ont déclaré soutenir l’alliance. Des associations nationales d’employeurs ont également souscrit aux principes définis par l’alliance et ont entrepris un certain nombre d’actions pour promouvoir la RSE. En dépit des progrès réalisés, des problèmes importants demeurent. Dans l’Union européenne, les entreprises sont nombreuses à ne pas avoir encore pleinement intégré les préoccupations d’ordre social et environnemental dans leurs activités et leur stratégie. Une petite minorité d’entreprises européennes continuent d’être mises en cause pour atteinte aux droits de l’homme et non-respect des normes du travail. Sur les 27 États membres de l’UE, 15 seulement sont dotés de cadres stratégiques nationaux visant à promouvoir la RSE11. La Commission a recensé plusieurs facteurs qui contribueront à améliorer l’efficacité de la politique menée par la Commission en matière de RSE, notamment: – la nécessité d’adopter une approche plurilatérale équilibrée qui prenne en compte l’avis des entreprises, des parties prenantes autres que les entreprises et des États membres; – la nécessité de mieux préciser ce que l’on attend des entreprises, et de rendre la définition de la RSE compatible avec les orientations et principes nouveaux et actualisés, adoptés à l’échelle internationale; 9 10 11 FR Sur l’ensemble de ces organisations, on estime que 80 % environ sont des entreprises. Par exemple: égalité entre les femmes et les hommes, gestion responsable de la chaîne d’approvisionnement et, enfin, amélioration du dialogue avec les investisseurs sur les résultats non financiers des sociétés. Voir www.csreurope.org/pages/en/toolbox.html «Corporate Social Responsibility: National Public Policies in the EU», Commission européenne, 2011. 6 FR – La nécessité d’encourager le marché à récompenser le comportement responsable des entreprises, au moyen notamment d’une politique au niveau des investissements et des marchés publics; – la nécessité d’envisager sur la mise en place de mécanismes d’autorégulation et de corégulation, sur lesquels les entreprises s’appuient beaucoup pour s’acquitter de leurs responsabilités sociales; – la nécessité de traiter la question de la transparence des entreprises sur les aspects sociaux et environnementaux du point de vue de toutes les parties prenantes, notamment des entreprises elles-mêmes; – la nécessité d’accorder une plus grande attention aux droits de l’homme, qui sont devenus une composante beaucoup plus importante de la RSE; – la nécessité de reconnaître le rôle joué par des dispositions réglementaires complémentaires pour créer des conditions incitant davantage les entreprises à s’acquitter volontairement de leurs responsabilités sociales. La suite de la présente communication présente une conception moderne de la RSE, en donne une définition actualisée et propose un nouveau programme d’action. Ce faisant, elle prend appui sur la politique de 2006, tout en introduisant d’importants éléments nouveaux qui peuvent contribuer à en développer plus avant les effets. Elle s’efforce de réaffirmer l’influence de l’UE au niveau mondial dans ce domaine, en lui donnant la possibilité de défendre plus efficacement ses intérêts et ses valeurs dans les relations qu’elle entretient avec les autres régions et pays. Cette nouvelle conception contribuera également à orienter et à coordonner les politiques des États membres de l’UE, et réduira ainsi le risque que des approches divergentes n’occasionnent des coûts supplémentaires aux entreprises qui exercent leurs activités dans plus d’un État membre. 3. UNE CONCEPTION MODERNE DE LA RESPONSABILITE SOCIALE DES ENTREPRISES 3.1. Une nouvelle définition La Commission propose de redéfinir la RSE comme étant «la responsabilité des entreprises vis-à-vis des effets qu’elles exercent sur la société». Pour assumer cette responsabilité, il faut au préalable que les entreprises respectent la législation en vigueur et les conventions collectives conclues entre partenaires sociaux. Afin de s’acquitter pleinement de leur responsabilité sociale, il convient que les entreprises aient engagé, en collaboration étroite avec leurs parties prenantes, un processus destiné à intégrer les préoccupations en matière sociale, environnementale, éthique, de droits de l’homme et de consommateurs dans leurs activités commerciales et leur stratégie de base, ce processus visant: FR – à optimiser la création d’une communauté de valeurs pour leurs propriétaires/actionnaires, ainsi que pour les autres parties prenantes et l’ensemble de la société; – à recenser, prévenir et atténuer les effets négatifs potentiels que les entreprises peuvent exercer. 7 FR La complexité de ce processus dépendra de facteurs tels que la taille de l’entreprise et la nature de ses activités. Pour la majorité des petites et moyennes entreprises, en particulier les micro-entreprises, le processus de RSE restera probablement informel et intuitif. Pour optimiser la création d’une communauté de valeurs, les entreprises sont encouragées à adopter vis-à-vis de la RSE une approche stratégique à long terme, et à explorer les possibilités de concevoir des produits, des services et des modèles d’entreprise innovants qui contribuent au bien-être de la société et débouchent sur des emplois de meilleure qualité et plus productifs. Afin de recenser, prévenir et atténuer les effets négatifs potentiels qu’elles pourraient avoir, les grandes entreprises et les entreprises particulièrement exposées au risque d’avoir ce type d’effets, sont incitées à faire preuve de la diligence qui s’impose en fonction des risques, y compris dans leurs chaînes d’approvisionnement. Certaines catégories d’entreprises, telles que les coopératives, les mutuelles et les sociétés familiales, sont dotées de structures de propriété et de gouvernance qui peuvent être particulièrement propices à un comportement responsable. 3.2. Principes et orientations internationalement reconnus Pour les entreprises qui, en matière de RSE, visent une approche formelle, notamment les grands entreprises, des principes et des orientations reconnus internationalement donnent des indications qui font autorité, en particulier les principes directeurs de l’OCDE à l’intention des entreprises multinationales, récemment mis à jour, les dix principes définis dans le Pacte mondial des entreprises (Global Compact) des Nations unies, la norme d’orientation sur la responsabilité sociale ISO 26000, la déclaration de principes tripartite de l’OIT sur les principes concernant les entreprises multinationales et la politique sociale, et les principes directeurs des Nations unies relatifs aux entreprises et aux droits de l’homme. Cet ensemble de principes et d’orientations reconnus internationalement constitue pour la RSE un cadre mondial évolutif, qui a été récemment renforcé. La politique européenne visant à promouvoir la RSE devra être pleinement compatible avec ce cadre. 3.3. La nature multidimensionnelle de la RSE Conformément à ces principes et orientations, le RSE couvre au moins les droits de l’homme, les pratiques en matière de travail et d’emploi (telles que la formation, la diversité, l’égalité entre les femmes et les hommes, et la santé et le bien-être des salariés), les questions environnementales (comme la biodiversité, le changement climatique, l’utilisation efficace des ressources, l’analyse du cycle de vie et la prévention de la pollution), et la lutte contre la fraude et la corruption. Les priorités de la RSE comprennent également la participation et le développement au niveau local, l’intégration des personnes handicapées et les intérêts des consommateurs, en ce qui concerne notamment la vie privée. La promotion de la responsabilité sociale et environnementale par l’intermédiaire de la chaîne d’approvisionnement, et la divulgation d’informations non financières sont considérées comme des questions transversales importantes. La Commission a adopté une communication FR 8 FR sur les politiques de l’UE et le volontariat, dans laquelle elle reconnaît le volontariat des salariés comme une expression de la RSE12. Par ailleurs, la Commission préconise, dans les relations entre les États, le respect des trois principes de bonne gouvernance dans le domaine fiscal – à savoir la transparence, l’échange d’informations et une concurrence fiscale loyale. Les entreprises également sont encouragées, le cas échéant, à œuvrer en faveur de l’application de ces principes. 3.4. Le rôle des pouvoirs publics et des autres parties prenantes Il importe que la RSE se développe sous l’impulsion des entreprises elles-mêmes. Les pouvoirs publics devraient avoir un rôle de soutien en combinant intelligemment des mesures politiques facultatives et, le cas échéant, des dispositions réglementaires complémentaires, afin par exemple de favoriser la transparence, de créer des mécanismes de marché qui incitent à une conduite responsable des affaires, et de responsabiliser les entreprises. Les entreprises doivent disposer d’une certaine marge de manœuvre pour innover et développer, vis-à-vis de la RSE, une approche qui soit adaptée à leur situation. Nombre d’entreprises apprécient néanmoins l’existence de principes et d’orientations soutenus par les pouvoirs publics, ce qui leur permet de comparer leurs propres politiques et performances et favorise des conditions de concurrence plus équitables. Les syndicats et les organisations de la société civile recensent les problèmes, exercent des pressions en faveur d’améliorations et peuvent œuvrer dans un esprit constructif avec les entreprises pour élaborer ensemble des solutions. Par les décisions qu’ils prennent au niveau de leurs achats et de leurs investissements, les consommateurs et les investisseurs sont en mesure de mettre en valeur la prime accordée par le marché aux entreprises socialement responsables. Les médias peuvent accroître la prise de conscience des retombées tant positives que négatives de l’activité des entreprises. Il convient que les pouvoirs publics et ces autres parties prenantes responsables fassent la preuve d’un comportement socialement responsable, notamment dans leurs relations avec les entreprises. 3.5. La RSE et l’initiative pour l’entrepreneuriat social La responsabilité sociale des entreprises s’applique à toutes les entreprises. La présente communication est adoptée en même temps qu’une initiative complémentaire mais distincte, l’initiative pour l’entrepreneuriat social, qui soutient une catégorie spécifique d’entreprises, à savoir celles dont la finalité première est explicitement sociale et/ou environnementale, qui réinvestissent leurs bénéfices à cet effet, et dont l’organisation interne prend en compte les objectifs sociétaux13. Cette initiative porte sur l’écosystème nécessaire pour que l’entrepreneuriat social et les innovations sociales prospèrent et apportent leur contribution à l’économie sociale de marché européenne. 12 13 FR «Communication sur les politiques de l’UE et le volontariat: reconnaître et valoriser les activités de volontariat transfrontalières dans l’UE» COM(2011)568. COM(2011) 682 9 FR 3.6. La RSE et le dialogue social Au cours des dernières années, plusieurs comités de dialogue social sectoriels ont encouragé les bonnes pratiques en matière de RSE et adopté des orientations14. La Commission favorise ces initiatives et reconnaît que la RSE contribue au dialogue social et le complète. Des politiques innovantes et efficaces ont été également élaborées en matière de RSE grâce à des accords d’entreprise transnationaux conclus entre les entreprises et les organisations européennes ou mondiales de travailleurs15. L’UE soutient activement ces accords et lancera une base de données contenant ces accords. 4. PROGRAMME D’ACTION POUR LA PERIODE 2011-2014 Le présent programme d’action contient les engagements de la Commission elle-même, ainsi que des suggestions à l’intention des entreprises, des États membres, et d’autres groupes de parties prenantes. Dans la mise en œuvre ce programme, la Commission tiendra toujours compte des caractéristiques particulières des PME, notamment de leurs ressources limitées, et s’abstiendra de créer des charges administratives inutiles. 4.1. Améliorer la notoriété de la RSE et diffuser les bonnes pratiques En donnant de la notoriété à l’action menée par les entreprises dans le domaine de la RSE, l’Union peut contribuer à la diffusion des bonnes pratiques, favoriser l’apprentissage entre pairs et encourager davantage d’entreprises à se donner une ligne de conduite stratégique en matière de RSE. Mettant à profit les leçons tirées des actions menées dans différents États membres, la Commission soutiendra le renforcement des capacités des organisations intermédiaires des PME afin de permettre aux petites et moyennes entreprises d’avoir plus facilement accès à des conseils de qualité en matière de RSE. La Commission a engagé un large éventail de programmes de collaboration avec les entreprises et les autres parties prenantes sur des questions sociales et environnementales essentielles16. Il sera important qu’elle renforce cette coopération avec les entreprises afin d’assurer la réussite de la stratégie «Europe 2020». À cet effet, la Commission entend promouvoir le dialogue avec les entreprises et les autres parties prenantes sur des questions telles que l’aptitude à l’emploi, l’évolution démographique et le vieillissement actif17 ainsi que sur les questions concernant le lieu de travail (y compris la gestion de la diversité, l’égalité des sexes, l’éducation et la formation ainsi que la santé et le bien-être des salariés). Elle accordera la priorité aux stratégies sectorielles et à la diffusion des pratiques responsables en matière de conduite professionnelle tout au long de la chaîne d’approvisionnement. 14 15 16 17 FR «Industrial relations in Europe 2010», chapitre 6.3.4, Commission européenne, DG Emploi, affaires sociales et inclusion, 2011 «The role of transnational company agreements in the context of increasing international integration» COM(2008) 419 final (Le rôle des accords d’entreprise transnationaux dans le contexte du renforcement de l’intégration internationale). Par exemple: le forum du commerce de détail sur la durabilité; la plateforme d’action de l’UE sur l’alimentation, l’activité physique et la santé; la campagne sur les entreprises et la biodiversité; le processus de responsabilisation des entreprises dans le secteur pharmaceutique; la table ronde européenne sur l’alimentation et la production durable; le forum européen pour le dialogue universitéentreprise; la table ronde sur la publicité; le pacte européen pour la santé mentale et le bien-être. 2012 sera l’Année européenne du vieillissement actif. 10 FR L’initiative «Enterprise 2020» de CSR Europe propose un exemple de gestion d’entreprise socialement responsable qui est particulièrement adapté à la réalisation des grands objectifs de l’Union. La Commission contribuera à analyser les premiers résultats de cette initiative avant la fin 2012 et à définir ses prochaines étapes. La Commission a l’intention: 1. de créer, en 2013, des plateformes RSE plurilatérales dans un certain nombre de secteurs industriels importants, le but étant que les entreprises, leurs travailleurs et les autres parties prenantes qui en feront partie prennent des engagements publics sur des questions de RSE présentant de l’intérêt pour chaque secteur et assurent ensemble le suivi des progrès; 2. de mettre en place, à partir de 2012, un système européen de récompenses pour les partenariats RSE entre entreprises et autres parties prenantes. 4.2. Améliorer et mesurer le degré de confiance qu’inspirent les entreprises Comme toutes les organisations, y compris les gouvernements et l’Union européenne ellemême, les entreprises ont besoin d’avoir la confiance des citoyens. Le monde des entreprises européennes devrait avoir l’ambition de figurer au nombre des groupes d’organisations qui inspirent le plus confiance dans la société. Il y a souvent un décalage entre les attentes des citoyens et ce qui leur semble être la réalité du comportement des entreprises. Ce décalage s’explique en partie par le comportement irresponsable de certaines entreprises ainsi que par la façon dont certaines entreprises exagèrent leurs mérites dans le domaine environnemental ou social. Il s’explique parfois par la compréhension lacunaire que certaines entreprises ont des attentes de la société en rapide évolution et par la connaissance insuffisante que les citoyens ont des réalisations des entreprises et des contraintes qui leur sont imposées. La Commission a l’intention: 3. d’aborder la question des pratiques commerciales trompeuses en rapport avec les effets environnementaux des produits («l’écoblanchiment») dans le contexte du rapport sur l’application de la directive sur les pratiques commerciales déloyales18 prévu pour 2012, et d’étudier la nécessité de prendre des mesures spécifiques en la matière; 4. d’organiser un débat public avec les citoyens, les entreprises et les autres parties prenantes sur le rôle et le potentiel des entreprises au XXIe siècle, le but étant de susciter une compréhension et des attentes communes, et de faire régulièrement des études sur la confiance que les entreprises inspirent aux citoyens et sur les comportements en matière de RSE. 4.3. Améliorer les processus d’autorégulation et de corégulation Les entreprises participent souvent à des systèmes d’autorégulation et de corégulation (code sectoriel de bonne conduite dans les matières sociétales concernant le secteur en question, par exemple). Lorsqu’ils sont bien conçus, ces systèmes peuvent emporter l’adhésion des parties 18 FR Directive 2005/29/CE. 11 FR prenantes et constituer un moyen efficace d’inciter les entreprises à avoir un comportement responsable. L’autorégulation et la corégulation sont reconnues par l’Union européenne comme des éléments du programme d’amélioration de la réglementation19. L’expérience montre que l’autorégulation et la corégulation sont le plus efficaces: lorsqu’elles sont fondées sur une étude préliminaire publique des enjeux, effectuée avec le concours de toutes les parties prenantes concernées, en présence et, si nécessaire, sur convocation des pouvoirs publics tels que la Commission européenne; lorsqu’elles débouchent, à un stade ultérieur, sur des engagements clairs de toutes les parties prenantes concernées, assortis d’indicateurs de performances; lorsqu’elles prévoient des mécanismes de suivi objectifs, l’analyse des performances et la possibilité d’améliorer les engagements pris dans la mesure où c’est nécessaire; lorsqu’elles s’appuient sur un système de responsabilisation qui permet de traiter efficacement les plaintes introduites pour non-respect de la réglementation. La Commission a l’intention: 5. d’engager, en 2012, avec les entreprises et les autres parties prenantes, un processus d’élaboration d’un code de bonnes pratiques en matière d’autorégulation et de corégulation, le but étant d’améliorer l’efficacité du processus RSE. 4.4. Rendre la RSE plus intéressante pour les entreprises Les effets positifs de la RSE sur la compétitivité sont de plus en plus évidents, mais les entreprises continuent à devoir faire face à un dilemme lorsque la ligne de conduite la plus responsable sur le plan social n’est pas la plus intéressante sur le plan financier, du moins à court terme. L’UE devrait se servir des politiques en matière de consommation, de marchés publics et d’investissement pour augmenter la rentabilité de la RSE sur le marché. 4.4.1. Consommation Le consommateur fait de plus en plus attention aux questions liées à la RSE ces dernières années, mais sa prise de conscience se heurte encore à des obstacles importants, tels que la nécessité de payer un prix plus élevé et la difficulté d’accéder aux informations nécessaires pour choisir en connaissance de cause. Certaines entreprises jouent un rôle pionnier en aidant les consommateurs à faire des choix plus en adéquation avec le développement durable. La révision du plan d’action en faveur d’une consommation et d’une production durables peut être l’occasion de définir de nouvelles mesures visant à encourager une consommation plus responsable. 4.4.2. Marchés publics À l’horizon 2010, 50 % de l’ensemble des marchés publics passés dans l’Union européenne devraient satisfaire à des critères environnementaux convenus; tel est l’objectif indicatif fixé par la Commission. En 2011, celle-ci a publié un guide des marchés publics socialement responsables expliquant comment tenir compte de considérations sociales dans le contexte de 19 FR Voir l’accord interinstitutionnel «Mieux légiférer» (2003/C 321/01) et la communication de la Commission «Améliorer la réglementation en matière de croissance et d’emploi dans l’Union européenne» [COM(2005) 97]. 12 FR la passation de marchés publics tout en respectant le cadre juridique de l’Union européenne20. Il peut être nécessaire, pour que les marchés publics soient socialement responsables, que les pouvoirs publics mènent une action positive pour aider les entreprises sous-représentées, telles les PME, à avoir accès à ces marchés. Les États membres et les pouvoirs publics à tous les échelons sont invités à tirer pleinement parti de toutes les possibilités que leur offre le cadre juridique actuel des marchés publics. La fixation de critères environnementaux et sociaux dans le cadre des marchés publics doit se faire en particulier de manière à ne pas discriminer les PME et dans le respect des dispositions du traité relatives à la non-discrimination, à l’égalité de traitement et à la transparence. La Commission a l’intention: 6. de faciliter une meilleure prise en compte des considérations sociales et environnementales lors de la passation de marchés publics dans le cadre du réexamen, en 2011, des directives concernant les marchés publics, tout en évitant d’imposer de nouvelles contraintes administratives aux pouvoirs adjudicateurs et aux entreprises et de porter atteinte au principe d’attribution d’un marché à l’offre économiquement la plus avantageuse. 4.4.3. Investissements En réaction contre la crise financière, la Commission fait une série de propositions réglementaires visant à rendre le système financier plus responsable et plus transparent. En tenant dûment compte des informations non financières pertinentes, les investisseurs peuvent contribuer à optimiser l’affectation des capitaux et à améliorer le taux de réalisation des objectifs à long terme des investissements. La Commission apporte son soutien au renforcement des capacités destiné à permettre aux investisseurs de savoir comment tenir compte des informations non financières lorsqu’ils doivent prendre des décisions d’investissement. Dans ce contexte, la Commission encourage les entreprises à rendre publiques les informations relatives à l’application des normes de bonne gouvernance dans le domaine fiscal. Les gestionnaires et détenteurs d’actifs européens, en particulier les fonds de pension, sont invités à souscrire aux Principes des Nations unies pour l’investissement responsable. Il incombe en particulier aux pouvoirs publics de promouvoir la RSE dans les entreprises qu’ils détiennent ou dans lesquelles ils investissent. La Commission a l’intention: 7. 20 FR d’examiner la possibilité d’imposer à tous les fonds d’investissement et institutions financières l’obligation d’informer tous leurs clients (citoyens, entreprises, pouvoirs publics, etc.) de tous les critères qu’ils appliquent en matière d’investissement éthique ou responsable et de toutes les normes et tous les codes auxquels ils adhèrent. «Buying Social: a guide to taking account of social considerations in public procurement», Commission européenne, 2011. 13 FR 4.5. Améliorer la transparence des entreprises sur le plan social et environnemental La communication par les entreprises d’informations sociales et environnementales, y compris d’informations relatives au climat, peut faciliter leur coopération avec d’autres parties prenantes et la détection de risques importants pour la durabilité. Il s’agit également d’un élément important de responsabilisation qui peut contribuer à inciter le public à avoir davantage confiance dans les entreprises. Pour satisfaire les besoins des entreprises et des autres parties prenantes, les informations devraient être pertinentes et pouvoir être collectées efficacement sur le plan des coûts. Plusieurs États membres ont instauré des obligations en matière de communication d’informations de nature non financière qui vont au-delà des dispositions législatives européennes existantes21. Il n’est pas exclu que l’existence d’obligations nationales différentes entraîne des coûts supplémentaires pour les entreprises actives dans plusieurs États membres. Un nombre croissant de sociétés publient des informations sociales et environnementales. Les PME communiquent souvent ces informations de manière informelle et volontaire. Selon une source, quelque 2 500 sociétés européennes publient des rapports sur la RSE ou la durabilité, ce qui fait de l’Union européenne le leader mondial dans ce domaine22. Il ne s’agit toutefois là que d’une petite partie des 42 000 grandes entreprises actives dans l’Union. Il existe un certain nombre de cadres internationaux en matière de communication d’informations sociales et environnementales, y compris la Global Reporting Initiative. L’établissement de rapports rassemblant des informations financières et non financières constitue un important objectif à moyen et long terme, et la Commission suit avec intérêt les travaux de l’International Integrated Reporting Committee (Comité international sur l’information intégrée). Afin de garantir des règles égales pour tous, la Commission va présenter, comme elle l’a annoncé dans l’Acte pour le marché unique, une proposition législative sur la transparence des informations sociales et environnementales fournies par les sociétés de tous les secteurs. Cette proposition fait actuellement l’objet d’une analyse d’impact, laquelle porte sur les différentes options envisageables, y compris leur incidence sur la compétitivité et sur les PME. La Commission élabore également une politique visant à encourager les sociétés à mesurer et à comparer leurs performances sur le plan environnemental au moyen d’une méthode commune fondée sur le cycle de vie; celle-ci pourrait également être utilisée aux fins de la communication d’informations. Toutes les organisations, y compris les organisations de la société civile et les pouvoirs publics, sont encouragées à prendre des mesures pour améliorer la communication d’informations sur leurs propres performances sociales et environnementales. 21 22 FR La directive 2003/51/CE (quatrième directive sur les comptes annuels) impose aux entreprises de faire figurer dans leurs rapports de gestion annuels des informations relatives aux questions d’environnement et de personnel dans la mesure nécessaire à la compréhension de l’évolution des affaires, des résultats et de la situation de la société. Tous les États membres ont décidé d’exempter les PME de cette obligation. CorporateRegister.com 14 FR 4.6. Accorder davantage d’importance à la RSE dans le contexte de l’éducation, de la formation et de la recherche De nouvelles compétences et un changement de valeurs et de comportements sont nécessaires pour que l’intégration de la RSE puisse se poursuivre. Les États membres peuvent jouer un rôle important à cet égard en encourageant les établissements d’enseignement à intégrer la RSE, le développement durable et la citoyenneté responsable dans les programmes appropriés, tant à l’échelon de l’enseignement secondaire qu’à l’échelon universitaire. Les écoles de commerce européennes sont encouragées à adhérer aux principes des Nations unies pour un enseignement de la gestion responsable (Principles for Responsible Management Education). Des recherches universitaires de qualité favorisent le développement de pratiques commerciales et de politiques publiques dans le domaine de la RSE. Les futurs travaux de recherche devraient exploiter les résultats des projets financés au titre du sixième et du septième programme-cadre de l’Union. La Commission étudiera les possibilités de financer les futures recherches et innovations dans le domaine de la RSE et de promouvoir les principes et lignes directrices afférents à la RSE dans les travaux de recherche financés au titre du septième programme-cadre et du programme Horizon 2020 qui le remplacera, et dans le contexte de la création d’un espace européen de la recherche. La Commission a l’intention: 8. de continuer à accorder un soutien financier aux projets d’enseignement et de formation portant sur la RSE au titre du programme pour l’éducation et la formation tout au long de la vie et du programme «Jeunesse en action» de l’Union européenne, et d’entreprendre, en 2012, une action de sensibilisation des professionnels de l’éducation et des entreprises à l’importance de la coopération en matière de RSE. 4.7. Souligner l’importance des politiques nationales et infranationales en matière de RSE L’échelon national, régional ou local est souvent le plus approprié pour appliquer les mesures de soutien à la RSE ressortissant aux pouvoirs publics. Les autorités locales et régionales sont encouragées à employer intelligemment les fonds structurels européens pour promouvoir la RSE, en particulier dans les PME, et à s’associer à des sociétés pour mieux faire face à des problèmes tels que la pauvreté et l’exclusion sociale. La Commission a l’intention: 9. de créer en 2012, conjointement avec les États membres, un mécanisme d’examen par des pairs des politiques nationales en matière de RSE. La Commission invite: A FR les États membres à établir ou à mettre à jour pour le milieu de 2012, avec le concours des entreprises et autres parties prenantes, leurs plans ou leurs listes nationales d’actions prioritaires visant à promouvoir la RSE dans le contexte de la mise en œuvre de la stratégie Europe 2020, en y faisant référence aux principes et 15 FR lignes directrices internationalement reconnus en matière de RSE et en tenant compte des questions soulevées dans la présente communication. 4.8. Rapprocher les conceptions européenne et mondiale de la RSE L’Union devrait défendre les intérêts européens dans le contexte de l’élaboration de mesures internationales en matière de RSE, tout en assurant l’intégration des principes et lignes directrices internationalement reconnus dans ses propres politiques en la matière. 4.8.1. Privilégier les principes et lignes directrices internationalement reconnus en matière de RSE Soucieuse de favoriser l’harmonisation des «règles du jeu» à l’échelle mondiale, la Commission entend renforcer sa coopération avec les États membres, les pays partenaires et les instances internationales compétentes afin d’encourager le respect des principes et lignes directrices afférents à la RSE qui sont internationalement reconnus et de favoriser leur cohérence. Cette action imposera également aux entreprises de l’Union de continuer à s’efforcer de respecter ces principes et lignes directrices. Les principes directeurs de l’OCDE sont des recommandations adressées par les gouvernements aux entreprises multinationales. La Commission se réjouit que des pays nonmembres de l’OCDE adhèrent à ces principes directeurs. Adoptés à l’échelon des gouvernements, les principes directeurs prévoient une procédure distincte de mise en œuvre et de réclamation s’appuyant sur le réseau des points de contact nationaux établis par tous les pays adhérents; ces points de contact peuvent aider les entreprises et les autres parties prenantes à résoudre des problèmes pratiques, notamment par la médiation et la conciliation. La Commission a l’intention: 10. de soumettre à un suivi les entreprises européennes comptant plus de mille salariés qui se sont engagées à tenir compte des principes et lignes directrices internationalement reconnus en matière de RSE et de la norme ISO 26000 contenant des lignes directrices relatives à la responsabilité sociétale. La Commission invite: FR B toutes les grandes entreprises européennes à s’engager, d’ici à 2014, à tenir compte d’au moins un des documents ci-après lorsqu’elles élaboreront leur stratégie en matière de RSE: le Pacte mondial des Nations unies, les Principes directeurs de l’OCDE à l’intention des entreprises multinationales ou la norme ISO 26000 contenant des lignes directrices relatives à la responsabilité sociétale; C toutes les entreprises multinationales établies en Europe à s’engager, d’ici à 2014, à respecter la déclaration de principes tripartite de l’OIT sur les entreprises multinationales et la politique sociale. 16 FR 4.8.2. Appliquer les Principes directeurs des Nations unies relatifs aux entreprises et aux droits de l’homme23 Assurer une plus grande concordance des politiques de l’Union concernant, d’une part, les entreprises et, d’autre part, les droits de l’homme est un enjeu essentiel. Une meilleure application des principes directeurs des Nations unies contribuera à la réalisation des objectifs de l’Union relatifs à des questions spécifiques afférentes aux droits de l’homme et à des normes fondamentales en matière de travail, y compris en ce qui concerne le travail des enfants, les travaux forcés, le trafic des êtres humains, l’égalité des sexes, la nondiscrimination, la liberté d’association et le droit à la négociation collective. Un processus associant des entreprises, des délégations de l’Union dans des pays partenaires et des acteurs locaux de la société civile, en particulier des organisations de défense et des défenseurs des droits de l’homme, contribuera à une meilleure compréhension des problèmes rencontrés par les sociétés opérant dans des pays où l’État ne s’acquitte pas de son devoir de protection des droits de l’homme. La Commission a l’intention: 11. de collaborer avec les entreprises et les autres parties prenantes en 2012 en vue d’élaborer des recommandations en matière de droits de l’homme à l’intention d’un nombre limité de secteurs industriels concernés ainsi que des recommandations destinées aux petites et moyennes entreprises, en s’inspirant des principes directeurs des Nations unies; 12. de publier, avant la fin 2012, un rapport sur les priorités de l’Union en matière d’application des principes directeurs des Nations unies et de publier ultérieurement des rapports d’avancement périodiques24. En outre, la Commission : D attend que toutes les entreprises européennes assument la responsabilité qui leur incombe de respecter les droits de l’homme, conformément aux principes directeurs des Nations unies; E invite les États membres à établir, avant la fin 2012, des plans nationaux de mise en application des principes directeurs des Nations unies. 4.8.3. Mettre l’accent sur la RSE dans les relations avec d’autres pays et régions du monde Les principes et lignes directrices internationalement reconnus en matière de RSE sont des valeurs auxquelles devraient souscrire les pays désirant adhérer à l’Union européenne, c’est pourquoi la Commission continuera à aborder cette question dans le contexte des procédures d’adhésion. 23 24 FR Les principes directeurs des Nations unis reposent sur trois piliers: l’obligation de respecter les droits de l’homme incombant aux États; la responsabilité des entreprises de respecter les droits de l’homme; l’accès à des voies de recours efficaces. Les rapports publiés par la Commission européenne sur le cadre juridique en matière de droits de l’homme et d’environnement, applicable aux entreprises de l’UE opérant en dehors des frontières de l’Union (2010), et sur la gestion responsable de la chaîne d’approvisionnement (2011) seront examinés dans ce contexte. 17 FR La Commission promeut la RSE dans le cadre de ses politiques extérieures. Elle continuera à œuvrer, en combinant les campagnes de persuasion mondiales et les dispositions législatives complémentaires, dans le but de propager les principes et lignes directrices internationalement reconnus en matière de RSE et de permettre aux entreprises de l’Union de s’assurer qu’elles ont des effets positifs sur les économies et sociétés étrangères. La Commission fera des propositions importantes dans le domaine du commerce et du développement. S’il y a lieu, elle proposera également d’aborder les questions de RSE dans le cadre d’un dialogue institutionnalisé avec les pays et régions partenaires. La politique de développement de l’Union reconnaît la nécessité de promouvoir la RSE25. En encourageant le respect des normes sociales et environnementales, les entreprises européennes peuvent favoriser l’amélioration de la gouvernance et une croissance inclusive dans les pays en développement. Les modèles économiques qui ciblent les pauvres en tant que consommateurs, producteurs et distributeurs contribuent à optimiser le développement. La recherche de synergies avec le secteur privé retiendra de plus en plus l’attention dans le cadre des actions de l’Union en matière de coopération au développement et des interventions de l’Union lors de catastrophes d’origine naturelle ou humaine. Les entreprises peuvent jouer un rôle important à cet égard, grâce au volontariat en entreprise. Le futur Corps volontaire européen d’aide humanitaire pourrait constituer un moyen de mieux exploiter les synergies avec le secteur privé. La Commission a l’intention: 13. de déterminer les moyens d’inciter les entreprises à avoir un comportement responsable dans le cadre de ses futures initiatives visant à favoriser une reprise et une croissance plus inclusives et durables dans les pays tiers. 5. CONCLUSION La Commission collaborera avec les États membres, les entreprises et les autres parties prenantes afin d’assurer un suivi régulier des progrès réalisés en matière de RSE et de préparer une réunion de réexamen qui se déroulera au milieu de 2014. En guise de préparation à cette réunion, la Commission publiera un rapport sur l’application du programme d’action établi dans la présente communication. Dans ce contexte, le forum plurilatéral européen sur la RSE et le groupe de haut niveau des représentants RSE des États membres devront mieux coordonner leurs méthodes de travail. La Commission présentera une proposition opérationnelle réglant cette question avant la fin 2011. La Commission européenne apprécierait que le Conseil, le Parlement européen, le Comité économique et social européen, le Comité des régions, les entreprises et les autres parties prenantes entament avec elle un échange de vues et prennent des engagements sur la base de la présente communication. La Commission appelle les chefs d’entreprise européens, y compris les chefs d’entreprise du secteur financier, à prendre, avant le milieu de 2012, l’engagement public d’encourager, en étroite collaboration avec les pouvoirs publics et leurs autres parties prenantes, un nombre beaucoup plus élevé d’entreprises de l’Union européenne à adopter un comportement 25 FR Le consensus européen pour le développement, 2005. 18 FR responsable, en fixant des objectifs clairs pour 2015 et 2020, et de rendre compte du respect de cet engagement. FR 19 FR
